Matkailu avartaa: Kaksi blondia ja kessut tien päällä.

Mitä tulee kun kaksi hölpöttävää ja sähköjäniksen lailla suuntaa muuttavaa blondia kessuineen lyödään yhteen?? Reissu josta ei puutu naurua ja sattumia joista riittää lisää naurua.

Ajatus kahden blondin ja kessujen reissusta lähti maailmanvoittajasta. Olisi tämäkin reissu jäänyt tekemättä, jos ei oltais nassutettu ylihintaisia lihapullia messarin yhdessä raflassa näyttelypäivän päätteeksi.

Vihdoin ja viimein koitti SE viikko ja reissun alku alkoi häämöttämään. Pitkin viikkoa tuli pakkailtua kamoja ja jottei olisi liikaa turhaa kamaa, niin suunniteltiin Kaisan kanssa mitä kumpikin ottaa mukaansa. Onnistuttiin hommassa aika hyvin, mitä nyt Kassu yritti kovin auttaa ja kanteli koko viikon, valmiiksi kasaan koottuja, kamoja pitkin taloa.

Tästä se lähtee.

Torstaina koitti SE päivä, kun pihaan kaartoi auto, josta pomppasi reissun aikana sydänkäpyseksi muodostunut Cara (W.Carlina). Luontoäiti tosin taisi olla suunnitelmistamme erimieltä ja yritti hankaloittaa reissuamme heittämällä syksyn ensimmäisen armottoman lumipyryn. Kaisa pääsi syksyisestä Mäntästä talviseen Varsinais-Suomeen.

Cara maastoutuneena pöydän alle.

Kassu ei tiennyt kuinka päin hän olisi ollut, kun tuli ihanaa tyttö seuraa. Kaisakin sai oman osansa pikkumiehen suosionosoituksista.

Illalla vielä käytiin luontoäitiä uhmaten Kideä (W.Cladina) tervehtimässä, kun melkein huudeilla kerta ollaan. Carakin näki oman siskonsa pitkästä aikaa. Caraan ja Kideen sopii sanonta yö ja päivä. Kide olisi varmaan heittänyt kuperkeikan pallon saadessaan... Cara sen sijaan nyrmisti nenäänsä pallolle ja suosiolla jätti Kiden riehumaan pallonsa kanssa vetäytyen pöydän alle rapsutuksia kerjäämään.

Kassun pusu Kaisalle

Perjantaina koitti SE päivä, kun tavararoiden ja koirien kanssa lähdettiin kohti seikkailuja. Espooseen asti mentiin kahdella autolla ja Kaisa saikin kunnian kuljettaa kallisarvoisen lastin eli Caran ja Kassun. 

Espoosta suunnattiin kohti länsisatamaa. Oltiin valittu meille suht turvallinen vaihtoehto eli bussireissu. Ehkä ihan hyvä meille, et joku muu ajattelee käytännön asiat meidän puolesta.

Tavarat bussiin ja kohti terminaalia.

Kaippa tuo Kassu oli ollut asiallisesti boksissaan laivamatkan... tai ainakin maalit on edelleen pinnoissa, et ei se ainakaan tosissaan ole yrittänyt murtautua boksistaan pihalle ja olihan sentään Cara naapuri boksissa.

Seikkailijat + tiimi kuppi.

Bussi matkakin meni suht hyvin, mitä nyt Kassua nyppi yläkerran vinkuvat villakoirat. No ei Carakaan niistä tainnut digata... Ilmeestä päätellen Kassu olis voinut syödä ne yhdellä suu palalla, jotta autoon olisi laskeutunut rauha. Toinen seikka joka sai Kassun lyhyen pinnan kiristymään vielunkieleksi... bussissa oli turkasen KUUMA. Kyllä sitä lämpöä taidettiin laskea, mutta ei se siinä ihmis ja koira määrässä hetkessä tuntunut ja kaiken lisäksi lämpö tuli lattianrajasta eli hohkasi suoraan häkkeihin.

Illalla päästiin Tartoon asti ja hotellille.

Hotelli huoneet oli mukavan tilavat ja tuuletus ikkunakin oli avattavaa mallia. Kylpyhuone oli kuin tehty meille... Seinät ja lattia limenvihreää laattaa.

Perjantai iltana lähdettiin viereiseen ostoskeskukseen tutustumaan ja samalla reissulla eksyttiin syömään. Harvoin sitä on tullut kirjakaupassa syötyä.

Pöytään päästyämme tuotiin kuohuvalasit... oli kuulemma Special ilta ja selvisihän se julisteistakin. Ostoskeskuksessa ainakin oli joku taiteidenyö tai vastaava.

Yö meni suht hyvin mitä nyt Cara oli hieman levoton... olisiko ollut kuuma. Kassu puolestaan osasi ottaa yön lunkisti, vaikka alkujaan epäiltiin Kassun olevan se yö häirikkö.

Enemmän sun vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen ryysättiin eläkeläislauman jyrätessä aamupalalle, josta suunnattiin hakemaan koirat. Koirien kanssa hisseille tullessa todettiin, et kiire tulee kusettaa koirat, jos jäädään jonoon odottamaan. Kassun ja Caran kanssa pystyy ongelmitta menemään, vaikka on muita koiria, mutta ne muut ei välttämäti pysty, kuin oman egonsa kanssa ja kaikki ei edes senkään kanssa. Hissi ongelmaan ratkaisuksi otettiin rappuset, jotka löydettiin... mahtoi tarjoilijalla olla hauskaa, kun me ja pari muuta reipasta pöllähti aamupala saliin reppujen ja koirien kanssa... kaikilla taisi olla yhtä hämmentynyt ilme naamallaan ovesta vauhdilla tupsahtaessa.

Lauantaina oltiin hyvistä ajoin jo näyttely paikalla ja hyvä niin. Kauaa ei tarvinnut leiriä pitää pystyssä, kun sai ruveta pitämään puolia, ettei hajurakoja tiivistetty pois. Oltiin tehty soppari parin bussilaisen kanssa, että tuovat häkit samaan kasaan, kunhan kehistä pääsevät.

Kehän valaistus olikin mielenkiintoinen. Ei tainut ihan hallin sähköverkko kestää trimmauspisteen föönejä, kun valot ihan mukavasti himmenivät/ sammuilivat osittain.

Taas tuli todistettua, et Kassu on sisänäyttelykoira... Kyl se vaan on elementissään, kun saa sisällä jolkotella. Osa valitteli että lattiamatto oli liukas, mutta eipä tuo haitannut Kassua. Ehkä tuo pihalaatoilla liukastelu on ollut ihan hyvää treeniä liukkaille pinnoille.

Hollantilainen Inike Zwaartman tykästyi Kassuun ja palkitsi Eri1 Sa:lla. Lopullinen sijoitus oli Pu2.

Lauantai Paras uros kehä

Vielä enemmän tuomari ihastui Caraan ja Caran silmiin. Rop kehässä vielä kehui silmiä ja ilmettä niin kauniiksi. Oli myös kirjoittanut Caran arvosteluun "Iloinen showtyttö".  Cara saikin tuomarilta sertin, jolla valioitui Viron ja Balttian valioksi.

Rop kehässä meinasi lähteä mopo.. siis koira hieman hyppysistä. Juoksuun lähdettäessä Cara veti jonkun turbovaihteen silmään ja sai tosissaan pinkoa perässä, kun tyttö paineli menemään remmin mitan edellä vauhdikkaasti ravaten.

Lauantai Rop kehä

Loppupäivä menikin turistessa ja muita kannustaessa ja päästiin sitä oikein hurraamaankin. Leirimme Suomenlapinkoira vei Ryp3 sijoituksen. 

Tuli sitä päivän aikana kuvailtuakin, kun kysyttiin osaako kuvata ja sen jälkeen olikin jo kamera hyppysissä. Kuvailun lisäksi tuli suoritettua satasen extreme estejuoksu. Tuli tehtyä virhearvio kulkuväylästä päätyen umpikujaan. No ei kultsu aitaukset hidastaneet, kun aiturin elkein painelin häkkihelvetin läpi menemään hyvälle kuvauspaikalle.

Lauantai ruusuke saalis.

Illalla lähdettiin porukalla syömään. Ensimmäinen paikka skipattiin, kun todettiin hintojen olevan korkeat ja palvelun saantikin tuntui kestävän. No muu porukka halusi kirjaravinteliin syömään ja sinne sitten enemmistön äänimäärällä suunnattiin.

Jos perjantaina oli palvelu kohdillaan, niin lauantaina ei. Ensinnäkin sai odottaa, odottaa, odottaa... no mikäs kiire meillä, mutta mutkalle vääntyvää suolta olisi kiva ravita ennen kuin se on umpisolmussa.
No saatiinhan me viimein palvelua ja odottelun jälkeen saatiin juomatkin pöytään asti... tai no melkein kaikki. Kaisa oli tilannut kaksi siideriä eli kummallekin... no pöytään tuotiin vain yksi ja toista pyydettäessä tuotiin vain lasi. Eipä jaksettu enään vääntää ja juotiin siideri puoliksi. Oltiin taidettu meidän pasta annoskin laittaa puoliksi ja keittiökin ennätti kiinni ennen kuin jälkiruokiin asti päästiin. Meidän seurue sentään ei saanut pilkkua, toisin kuin samaa porukkaa oleva toinen seurue. No menihän tähän koko episodiin hyvin pari tuntia eikä ollut ongelmaa, miten kuluttaa aikaa ennen nukkumaan menoa.

Sunnuntai aamuna saikin olla ihan rauhassa aamupalalla ja naurua riitti edellis illan ruokailusta.

Aamupalan jälkeen kamat autoon ja koirien kanssa taasen aamupalapöydän kautta ulos.

Tällä kertaa oli hyvin valaistu halli, kun oli pressuhalli ja onneksi ulkona oli lämminilma, niin ei tarvinnut ihan paleltua.

Kassu ja Cara lepäilivät tyytyväisinä bokseissaan ja Kassuakin olisi enemmän vetänyt boksi puoleensa, kuin pöydällä tupsuttelu.

Vakavat kehään menijät.

Sunnuntaista voi sanoa -No joo.o.... Tuli sitten todettua ihan rapakon takana, ettei meidän kannata mennä suomalaiselle ja onko vain sattumaa, että nais sellaiselle. Turhan suorat ovat takakulmaukset, mutta jos rotumääritelmässä lukee kohtuullisesti kulmautunut, niin minun käsitysmaailman mukaan turhan suorat ovat suorat. Kohtuullisesta ei oteta turhan paljoa ilman, että ovat suorat. Kassu sentään on urosmainen toisin, kuin enonsa Niila vuosia sitten samaisella tuomarilla ("Erinomainen kokonaisuus. Tasapainoinen feminiininen narttu. Miellyttävä, tasapainoinen käytös". kuuluu Niilan arvostelusta ote.)

Cara se sentään hörökorvineen putsasi potin ollen Vsp. Caraakin alkoi jo näyttely väsymys painamaan ja korvat meinasivat painua, mutta juosta vielä jaksoi vaikkakin ei ihan samanlaisella rakettimoottorilla varustettuna kuin lauantaina.

Sunnuntai Rop kehä.

Kehän jälkeen alkoi pitkä odottelu. No siirtymät näyttely alueella kävi vaivattomasti, kun jameloitiin Kassun boksi pöytään ja tavarat siihen päälle. Eipähän tarvinnut pelätä räyhääviä koiria, kun parivaljakon sai boksin uumeniin suojaan.

Näyttelypaikalta poistuttaessa ystävykset saivat vuoristorata kyydin, kun tultiin ramppia alas ja kynnyksien yli pomppien. Kyyti ei kyllä ollut läheskään niin rajua miltä ystävysten ilmeet näyttävät.

Kauhistuneet boksi matkustajat.

Bussikuskiin annettiin vipinää, kun saavuttiin bussille. Bussin ovet eivät olleet vielä auki, mutta neuvokas poika avasi ne oven pielessä olevasta avaimesta. Taisi kuski olla takapenkillä nukkumassa ja tuli kuin raketti ovelle ovien auetessa. Tavarat ja koirat autoon ja eikun odottamaan lähtöä.

Tallinnaan paluu sujui suht hyvin mitä nyt yksi haukkuva koira aiheutti levottomuutta bussissa. No oli siellä hiljaisiakin hetkiä ja sai nukutuksi hieman.

Helsingin päässä tehtiin tehokasta tiimityötä, kun pakattiin auto. Toinen haki auton ja toinen toi koirat ulos ja tämän jälkeen vauhdilla tavarat autoon ja nokka kohti kotia tai siis Espoota, josta Kaisan kanssa tiet erkanivat.

Reissusta voi sanoa, että matkailu avartaa.

Kaikki eivät tosiaankaan mieti, kuin omaa napaansa ja aika on suhteellinen käsitys.
Turkin saa pöyheäksi, kun siihen tunkee puuteria ja tököttejä, niin että hiuksetkin nousee pystyyn kahden metrin säteellä olijoilta.
Niin ja vanha tuttavamme kiuluseppä sai uuden nimen... puuseppä.

Vatsalihakset on hyvin treenattu ja posket on kipeenä nauramisesta.
Eikä juomisistaan ja syömisistään tarvitse huolehtia... ainakaan liikaa ei saa, kun rajoitetaan (tallinnan hesessä kerrosaterian sijasta annettiin hampurilaisateria, no hinnan otti onneksi hampurilaisateria mukaan ja taaskaan ei jaksettu vääntää asiasta).

Tää meidän limenvihreä blondit ja kessut tiimi on vaan melko hyvä.