Huhtikuun puolen välin jälkeen koitti pitkään suunniteltu ja odotettu retki. Torstai aamusta alkaen oli tohinaa, kun valmisteli koti hommat ja viimeisteli tavarat. Kun kaikki oltiin saatu pakattua omien ja Kassun tavaroiden osalta, niin alkoi ensimmäisen reissukaverin odottaminen. Aida tuli jälleen ilahduttamaan Kassua reissukaveriksi. Aida tosin ei ollut ihan otettu, kun joutui Kassun palvonnan kohteeksi.... ja ennätti Aida karkaamaakin, sillä välin kun kotiväen kans kahviteltiin... herrasmiehenä Kassu oli avustanut Aidan karkumatkaa ja kaivanut montun portin ali. Aida sentään oli jäänyt oman auton viereen odottelemaan, eikä karannut sen kauemmaksi. Illan edellä saapui loppu seurue, kun Sirpa & Valo ja Jaana & Mein Vito saapuivat noutamaan retkikunnan viimeisiä jäseniä. Sää ei suinkaan suosinut retkemme alkua, kun myrskyä oltiin merelle luvattu ja sade riepotteli Turun satamaa meidän sinne saapuessa. Laivalla maittavat ruuat nauttimaan ja sen jälkeen saikin jo pain