Vuosi 2023 mitä tapahtunut

Mitä kaikkea onkaan ennättänyt tapahtumaan?

Natku (Waatan Lolium) aloitti alkuvuodesta agility kisa uransa. Muutamat kisat käytiin kevään aikana juoksemassa ja plakkariin saatiin ensimmäinen luva hyppy radalta. 
Natku palkittiin myös Koirakerho Tassujen vuoden 2022 näyttelykoiraksi.

ATT 10.4.2023

 

Waatan Lolium
Vuoden 2022 Näyttelykoira
Koirakerho Tassut

 Kevään aikana lähdettiin myös hakemaan oppia hoopersiin ja eksyttiin Marianne Asikaisen oppiin. Täytyy todeta, et ihan huikea vuosi on ollut Mariannen opissa. Hoopers lajina on avautunut aivan uudella tavalla ja huikeita onnistumisia ollaan saatu. On onni päästä sellaisen valmentajan oppiin, jonka kanssa ajatus menee synkassa, joka potkii eteenpäin ja huutaa riemusta onnistumisen hetkellä valmennettavien kanssa.

Toukokuussa Natku pääsi palkintotoimisto maskottikoiraksi ja samalla kehään pyörähtämään Tassujen ryhmänäyttely viikonloppuna. Ei ollenkaan huonosti pyörähdetty, kun tuloksena paras uros (oli jopa kilpakumppaneita) ja rotunsa paras. Lisäksi saatiin serti, jolla Natku valioitui Suomen muotovalioksi. 

Hieman oli paineita Salon ryhmikseen ladattu, kun vajaata neljää vuotta aikaisemmin olin mennyt laukomaan, et kyllä tästä valio tehdään neljään ikävuoteen mennessä... no jäi viikko sentään löysää, kunnes koitti neljävuotis synttärit.

Waatan Lolium - FI MVA
Salo 7.5.2023

Kesä ahkerasti treenailtiin aksaa ja rally-tokoa + luututtiin ahkerasti lattioita ja paimennettiin pientä karvapalleroa, kun heinäkuun alussa taloon muutti Ransu (Bärchen Schwarzer Diamant).

Bärchen Schwarzer Diamant - Ransu

Loppu syksystä Ransu pääsi ensimmäisiin näytelmiinsä, kun suunnattiin Lahden ja Ypäjän pentunäyttelyihin. Lahdessa olikin koko kuuden sisaruksen klaani koolla mittelemässä paremmuudestaan. Ransu on "keskiverto velipoika", kun veljes triosta sijoittui toiseksi saaden kp:n.
Ypäjällä sen sijaan oli vain Utte velipoika vastassa, joka vei jälleen pidemmän korren, Ransun saaden myös Kp:n. Ransu on myös oppinut oikein mallikkaaksi häkin päällä makoilijaksi... Suorastaan pelottavan hyväksi, kun sen tahtoo välillä unohtaa häkin päälle.

Lahdessa 29.10.2023

Ypäjällä 25.11.2023

Natkun kanssa sen sijaan aktivoiduttiin syksyn aikana jälleen kisaamaan aksassa. Lohjalla Lägin kisoissa käytiin neljä starttia kirmaamassa Suomalaisen hyppy radoilla. Ei turha reissu, kun toinen LUVA plakkariin ja yhdellä radalla noustiin luokan toiseksi. Ei ollut kaukana kaksi 0-tulosta lisää, kun ensimmäisellä radalla haju kepissä pysäyttin menon kuin seinään ja kolmannella radalla putki veti viimeisen keppi välin liian aikaisin. Ei tuo ainoa luvakaan ilman hampaiden kiristelyä tullut, kun kartturin töppönen meisasi lähteä omille teilleen puolessa väliä rataa ja loppu rata tultiin jännäten töppönen puoliksi jalassa.

Hilkulla olleista nollista sisuuntuneena, hetken mielijohteesta, ilmoittauduttiin Lietoon Att:een kisoihin kahdelle hyppy radalle. Laura Mättö oli tehnyt kiemuraiset hyppyradat, mutta Natkun kanssa selvittiin kurveista ja saatiin kaksi 0-tulos merkintää lisää kisakirjaan sekä OIVA (oikeus vaihtaa luokkaa). 

Lägi 19.11.2023

Natku se ei jaksanut ottaa stressiä oikeudesta kilpailla kakkosluokassa, kun tyytyväisenä makoili kevythäkkinsä päällä. Ehdottelin, että olisi mennyt vielä häkkiin kun haen kisakirjan, mutta herra oli toista mieltä ja hyppäsi takaisin häkin päälle makoilemaan ja siinä hän sitten makoili sen aikaa, kun oli kisakirja ja palkinnot noudettu.

ATT 26.11.2023

Kesä meni syksy tuli

Elokuussa jatkettiin näyttelyissä pyörähtelyä.

Ensimmäiseksi suunnattiin Mäntsälän ryhmänäyttelyyn. 
Ei ollut pelkoa kehästä myöhästymisestä, kun jotenkin meni aikataulutus poskelleen ja Mäntsälän häämöttäessä alettiin katselemaan kelloa... Jotenkin oli illalla aikataulua miettiessä jäänyt yksi tunti vuorokaudesta unohduksiin ja oltiin tunnin etuajassa liikenteessä. No saipahan ihan rauhassa asettua aloilleen ja matkan rypyt oikoa poikien turkeista.

Tuomarina kessuilla oli Saija Juutilainen.
Natku paineli totuttuun tapaa maanvetovoimaa kohden nenä vipottaen. Tällä kertaa sentään kivikylän nakki vei voiton seistessä. Kassukin muistettiin herätellä häkistään, mutta kehästä pappa meinasi kesken juoksun rynnistää ojaruohoja haistelemaan ja samalla melkein handlerikin kampattiin.

Natku sai tyytyä erittäin hyvään luokka voittajana.
Kassu sen sijaan porskutteli kolmanneksi parhaaksi urokseksi ja samalla pokkasi rop veteraani sijan.

Sade alkoi sopivasti vasta kehän loputtua ja sadetta saatiin pitää autossa, kun odoteltiin ryhmäkehiä.
Odottelu palkittiin ja Kassu nousi Bis veteraani kehässä toiseksi Riitta Lahtovaaran valitsemana.

Seuraavaksi suunnattiin Ruovedelle.
No suuria menestyksiä ei tullut ja ei edes jääty ryhmäkehiin, kun sateen uhkaa oli ilmassa ja jälleen tuo Mänttä veti enemmän puoleensa. Tuon seudun näyttelyillä on paha tapa johdattaa nokka kohti Mänttää loppu päiväksi.
Kassu kuitenkin jatkoi Rop veteraani riviään vakuuttavasti ja pääsi molemmat pojat sentään Waatan kasvattaja ryhmään esiintymään.

Muutama viikko lepuutettiin laakereita. Tai siis pojat lepuutti laakereitaan, kun narunjatke kävi huseeraamassa Riihimäen näyttely viikonlopussa ja teputteli jokusen kymmenen tuhatta kengän jälkeä Riihimäen raviradan maapohjaan.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnattiin jälleen keula kohti Ruovettä.
Jos edellisestä pyörähdyksestä ei jäänyt hehkutettavaa, niin tästä reissusta sitäkin enemmän. 

Tuomarina toimi Tarja Kallio, joka hämääntyi urosten koko eroista. Ennen Natkua oli iso junnu uros ja Natku oli kuin maanvetovoiman nielaisema junnu uroksen jälkeen. Kassukin joutui mittatikun uhriksi, mutta tulokseksi saatiin normaali kokoinen ja miettivä hymähdys "kuinka iso se junnu uros oli, kun tämä on normaali kokoinen".

Natku jatkoi turvallista linjaansa erittäin hyvä luokka voitolla.
Kassu sen sijaan nappasi urosten ainoan Sa:n ja oli siis paras uros. Lisäksi rivin jatkoksi lätkäistiin Vsp ja Rop veteraani.
Tällä kertaa ei karattu Mänttään, vaan jäätiin odottelemaan ryhmäkehiä, vaikka välillä keli oli hyytävän kylmä. Voisiko sanoa, että kannatti jäädä. Kassu papalla oli virtaa vaikka muille kilpakumppaneille jakaa ja esitti jos jonkinlaista kuviota ryhmäkehän esiarvostelussa. Vaikuttiko tämä piristynyt käytös sitten rotukehän evvk asenteen jälkeen vai mikä, mutta Tarja Kallio nosti Bis veteraani kisassa Kassun korkeimmalle sijalle.

Kovin oli Kassulla asiaa tuomarille ja sponsorin edustajalle ja jos heille ei selitetty, niin kerjättiin namia... No ei se niin vakavaa homma ole olla korkeimmalla sijalla, jos Kassulta kysytään.

Natkukin pääsi ensimmäisen kerran elämässään kokemaan ryhmäkehä sijoitukset, kun sai joukon johtajana johdattaa Waatan kasvattaja ryhmän korkeimmalle sijalle. Joku tosin olisi voinut muistaa kertoa Kassun käyttöohjeet, miten täysin riistavietittömän koiran saa katsomaan eteenpäin. Kassua ei paljoa kiinnostanut vaaleanpunaiset hyppivät lelukoirat.

Ruoveden reissu tankkasi hetkeksi aikaa poikien aamunappula varastoja, kun vajaa 15kg nappulaa tuli kotiin viemisinä.

Viikon verran ennätettiin vetämään henkeä, kunnes jälleen pyörät pyörimään ja tällä kertaa eksyttiin Kihniöön. Kihniössä meitä olikin vastassa Natkun velipuoli Kelmi. Kyllä nuo kaksi sankaria velipuoliksi erottaa, jos ei muusta niin pompusta viimeistään.
Sain myös kunnian viedä Kelmin pyörähtämään junnu uroksiin. Anneli Pukkila ei vain osannut arvostaa näitä maanvetovoiman nielaisemia velipuolia, kun kummallekin antoi erittäin hyvän.
Kassu sen sijaa taas porskutteli ja nappasi itselleen parhaan uroksen, Vsp:n ja Rop veteraanin.
Kasvattaja kehässä pomppuloikka velipuolet höystettynä Annilla ja Kassulla nousivat hienosti Bis2 kasvattaja sijalle.

Ja jotta saadaan edes yksi suht onnistunut kuva kessu ryhmästä, niin siihen tarvitaan heiluvia handlereita, lentävä ja istuva hollantilainen ja parit hörökorvat.

Ja jälleen saatiin täydennystä aamumuroihin. Murolaarin pohja olikin jo alkanut pilkottamaan kesän kuluessa, mutta nyt siihen on hetkeksi aikaa saatu täytettä.

Kihniön jälkeen vietettiin hieman taukoa... pari viikkoa. Pojat saivat käydä pyörimässä vuohen papanoissa, kun narunjatke suuntasi aivan muiden lajien pariin.
Tällä kertaa suunta olikin kessun omistajalle niinkin eksoottinen, kuin Etelän lohkon linnunhaukkukokeen valintakoe. No tulipahan pitkästä aikaa vietettyä kansalliskoirien parissa kisapäivää sihteerin virassa ja hyvin taisi viikonloppu onnistua.
Eikä kisoissa huonoja koiria valtakunnallisesti ollut, kun etelän lohkon voittaja muutamaa viikonloppua myöhemmin jatkoi vahvaa työskentelyään ja saa tituleerata itseään SM2 sijalle tulleeksi ja vastakkaisen sukupuolen parhaaksi.

Kassu pappa se ehti syyskuussa jälleen vanhenemaan vuoden, kun yhdeksän vuotta napsahti mittariin.
Aika usein tosin tulee olotila, että Kassu on se talon kaksi vuotias, eikä suinkaan viisas ja filmaattinen vanhaherra, jolla lähti lähestymään täysi kymppi.

Kassu papasta kun synttäri kuvaa kehiteltiin, niin Natkukin pääsi jälleen kameran eteen poseeraamaan.
On nämä niin hauskoja veijareita kameran edessä, varsinkin yrität yhtä aikaa kuvata ja ohjata katseita oikeaan suuntaan. Natkukin on jo pikku hiljaa alkanut oppimaan keikistelyn taidon, eikä lyhähdä tylsistyneenä makoilemaan.... Onhan tuo kuvaaminen tylsää puuhaa, kun asennetaan, sit tarvis pönöttää paikoilla, eikä kokoaikaa syötetä ees namia, jottei kuvassa suu mussuta namipalaa.

Syyskuun lopulla vielä käytiin Lahden ryhmiksessä pyörähtämässä.
Nyt oli pojilla kilpakumppanit omissa luokissaan.
Natku hienosti jatkoi luokka voittajan riviään ja saaden tällä kertaa sa:n ja pääsi jopa varasertistä kilpailemaan. Kassu sen sijaan sai tyytyä luokka kakkosen sijaan, mutta se ei tainnut pappaa haitata, kun tuntui kaikki muut asiat olevan mielessä. Ilmeisesti Kassulle sopii häkisätä lennossa kehään meno, kun ennätti ihan likaa ajattelemaan kaikkea muuta, kun ei tarvinnut kiireellä vaihtaa koiria päittäin.

Lokakuun alussa pojat pyörähtivät aksa epiksissä muutaman startin verran.
Natku putkirallissa sijalle kaksi ja mölli hypyssä sijalle yksi.
Kassu liiteli pikkumaksien kilpailevien radalla ykköseksi (helppoa tulla voittajaksi, kun on ainoa luokassaan).

Poseerausta

Lauantaina tuli käytyä Lammin ryhmänäyttelyssä.

Nakeroa ei paljoa esiintyminen kiinnostanut, vaan maan vetovoima veti nenää kohti ruohonjuuritasoa. Ilmeisesti Nakeroa täytyy moittia kehässä, jotta hän petraa. Tuomari kun totesi, voisi olla ryhdikkäämpi, niin Natku pörhensi samantien rintakarvojaan ja unohti ruohonjuuritason tutkimisen.

Kassu pappa sen sijaan unohdettiin häkkiin köllimään ja sieltä hän joutuikin pölhämystyneenä suoraan areenoille. Pappa oli sen verran uninen, ettei edes muistanut ääntään avata kehässä, vaan vasta kehän jälkeen.

Tästä kaikesta huolimatta Natku Avo Eh1 ja Kassu Vet Eri1 Sa Pu3 Rop-Vet

Sunnuntaina pappa pääsi filmattavaksi ruusukkeensa ja pyyhkeensä kanssa, niin samalla Natku pääsi harjoittelemaan poseeraamista. Hieman on vielä Natkun kanssa treenaamista, mutta kyllä pikku hiljaa Nakerokin alkaa keksimään mistä on kyse, vaikka vaan paikallaan pönötetään.

Kesä hulinoita

Mihin taas tämäkin kesä on hujahtanut???

Natkun 2v synttärit meni ja hujahti jo toukokuussa. Samalla tuli vuosi täyteen ilman laumanvartijaa talossa. No nämä kaksi harmaata vartijaa ja varsinkin Natku osaa olla vakuuttava sille tuulelle sattuessaan, vaikkakaan ei Kassu huonoksi kakkoseksi jää. Pojat ottivat vakuuttavan vahtikoiranviran haltuunsa ja en kyllä vieraana tulisi ihan heti sormiani tunkemaan samaan aitaukseen, varsinkaan jos tämä räkää suoltava kaksikko olisi kaksinaan vastassa, sen verran vakuuttavasti kaksikko osaa ilmoittaa tulijoista.... loppu viimein kuitenkin roikutaan aidalla rapsutuksia kerjäämässä.

Natku pääsi helatorstaina ottamaan pikaiset aksa epis startit ja ihan kivasti pikkuherra meni, vaikka pitkästä aikaa ekaa kertaa oltiin ulkokentällä ja vieraita koiria kentän laidalla. Hieman lähdössä tahdottiin vilkuilla olan yli selän puolella olevia koiria, mutta radalla ne onnistuttiin unohtamaan. Ja onnistuttiin sentään tuomaan muutama raatolelukin palkintoina kotiin. Kassu sai toimittaa kisaturistin virkaa ja tsempata pikkuveljeä.

Kesäkuussa pojat pääsi tutustumaan uuteen lajiin, kun hoopersin tutustumispäiviin osallistuttiin. Varsinkin Kassu oli ihan liekeissä, kun sai täysillä kaahata ja varmasti Kassun mielestä omanmielen mukaan, kun kartturi ei ollut välissä häsläämässä mitään tiukkoja käännöksiä. Hoopers on kyllä enemmän poikien laji kuin kartturin. Kartturi kun haluaisi kanssa juosta, on pirun vaikeaa yrittää pysyä suhteellisen paikallaan ja antaa koirien kaahata radalla. Onneksi kartturin kaahailu ongelmaankin löytyi lääke, kun kengät jätettiin kentän laidalle parkkiin, jottei pääse niin lujaa kaahaamaan.

Ehkä tuo kevät meni Kassun mahaongelmien vuoksi hujahtaen. Alkuvuodesta saatiin joku mahapöpö, joka loppujen lopulta ärsyyntyi suolistotulehdukseksi. Antibioottia, kevyttä ruokaa eli riisiä ja kalaa/ kanaa, maitohappobakteereja yms. ohjeilla kotiin toipumaan.

Kuukauden päästä mentiin kontrolli verinäytteet ottamaan, kun ei suolisto ollut ihan normalisoitunut. Muut arvot ok, mutta lipaasi hieman koholla, uloste oli täysin puhdas pieneliöistä ja parasiiteista (lekuri oli jo täysin vakuuttunut, et giardia, salmonella yms. löytyy, kun koira erehtynyt syömään koko ikänsä raakaa lihaa). Samoilla ruokinta ohjeilla kotiin, kuin akuutti käynnin jälkeen. Muutaman päivän raapisin ohimoitani ja mietin mikä nyt mättää, kun maha/ suolisto ei tahdo normalisoitua. Lopulta heitin lekureiden hienot ruokintaohjeet romukoppaan ja omalla sovelluksella eteen päin. Vihdoin alkoi suolisto normalisoitumaan ja epämääräiset kurinat laantumaan. Vaikka Kassu koko ikänsä on saanut säännöllisen epäsäännöllisesti riisiä, niin tällä kertaa se ei todellakaan sopinut papan mahavaivojen hoitoon, vaan oli ilmeisesti yksi tekijä pitkittyneisiin vaivoihin.

Jälleen kuukauden päästä kontrolli lipaasin tähden. No niin nyt sit Kassulle oltiin jo tunkemassa haimanvikaisen papereita tassuun, kun lipaasi edellisestä kerrasta noussut. Tätä ei ilman vastamukinoita nielty ja lekurin kanssa käytiin pitkä keskustelu miten yli parin kuukauden suolisto oireilut voi rasittaa ruuansulatus elimistöä ja suolisto ei sormia napsauttamalla toivu, kun on oikein ärtynyt. Hoitona ehdottomasti nappularuokaa syötettävä ja alle 10% rasva ja kahden kuukauden kuluttua kontrolli, jollei sitä ennen tila romahda.
No ei romahtanut tila kahden kuukauden aikana ja ei nyt kyllä ihan noudatettu alle 10% rasvaa ruoka ohjetta, kun kanaa, kalkkunaa, naudanmahaa, omia aikaisempia nappuloita, vuohen maitoa puputeltiin. Kassun mielestä "dieettinappulat" voi tunkea niin syvälle suohon, ettei ikinä enään näe valoa.
Heinäkuun alussa koitti kontrollin aika. Suolisto oli ollut priima kunnossa ja niin oli veriarvotkin priimaa. Varmuudeksi otatin maksan, sokerit yms. perusarvot samalla, kun katsottiin lipaasi arvo. No ei saatu haimavikaisen papereita tai muitakaan sairaus papereita ja loppu päätelmäksi tuli, et ruuansulatuselimistö oli vaan niin ärtynyt pitkittyneestä häiriötilasta, et otti hieman aikaa toipuakseen. Vikalta kontrollilta tullessa Kassu oli katu uskottavassa kuosissa, kun molemmissa etutassuissa oli lilat tähti siteet... ei hoitajilta ollut onnistunut verinäytteenotto, ilman et karvoja ajeltaisiin.

Heinäkuun alkupuoliskolla Natku ennätti mätsärissä pyörähtää. Ei oikein kehä pyörähdykset ottanut onnistuakseen, kun ensiksi reilu 2,5 tuntia 30 asteen helteessä odoteltiin vuoroamme ja kun lopulta se koitti, niin koira sekä esittäjä oli jo iltaunien kynnyksellä. Natku havahtui hereille siinä vaiheessa, kun tultiin jo sinisen nauhan kanssa pois kehästä. No summasummarum... enään ei välitetä isoista, mustista tai rähisevistä koirista. Vaikka ei olla saatu juuri ollenkaan treeniä ja sekin vähä mitä ollaan, niin on ollut todella rikkonaista eikä alkuunkaan systemaattista. Talvikin treenattiin melkein vain kolmistaan eli juurikaan muita koiria ei olla ennätetty näkemään, mutta kyllä luotto elämän haasteisiin ja mamman pahaan puolustusvaistoon on palautunut.
Kassu sai mätsärin ajan olla iltahoidossa Tuikku mummin luona ja oli ukkikin kotiutunut rapsuttelemaan vanhaa herraa. Kassulla se oli kiireitä pitänyt, kun oli tarvinnut pihaa vahtia, rapsutuksia kerjätä ja makuu kuoppaa kaivaa.

Heinäkuun vikat aksa treenit, ennen kesätaukoa, oli varmasti Natkun mieleen vaikka oli hellettä. Natku pääsi siskosten Matin ja Tepon kanssa laittamaan jalalla koreasti treenien päätteeksi. Vauhtia piisasi, kun kaksi tirriäistä ja Natku pyrhälsivät menemään.

Heinäkuun toisena viikonloppuna vihdoin päättyi reilu 9 kuukauden näyttely tauko, kun Jannen päähänpistosta lähdettiin Laukaaseen näyttelyyn. Natku ei Maija Mäkistä miellyttänyt - matalaraajainen knääpiö. Hyvä hurtalla Mäkinen lätkäisi Natkua. Kassu pääsi ihan kylmiltään korkkaamaan kesän näyttelyt, kun lennosta Natkun jälkeen joutui kehään. Eipä pappa Kassu huonommin porskutellut, kun oli uroksista ainoa joka nappasi erinomaisen ja lopulta oli rodun ainoa joka sai Sa:n. Papalle Mäkinen siis lätkäisi Rop:in ja Rop-veteraanin tassuun. Kassu taisi olla kehän ainoa, jolla oli jalat mukana, kun viidestä nähdystä arvostelusta, Kassu oli ainoa joka ei ollut matalaraajainen.

Pitkä päivä oli tiedossa, kun jäätiin odottelemaan ryhmäkehiä. Jossain vaiheessa jo mietin, et onko tässä mitään järkeä. No onneksi Tinja ja Milli jäi pitämään meille seuraa, koska ilman seuraa olisin kyllä pakannut kamat ja oltaisiin lähetty kotia kohden ajalemaan.
Tinjan kannustuksesta taisi olla taikaa, kun Tanya Ahlman-Stockmari nosti Kassun BIS3 veteraaniksi.
Vitosen kokoomassa Tastin kanssa käytiin pieni sanailu, kun papalla oli vielä virtaa jäljellä ja ei vakuuttanut tuomaria, että olisi jo hieman vajaa yhdeksän vuotta mittarissa ikää.

Laukaan reissulla tuli kyllä laitettua turnee kestävyys heti kohdalleen, kun 17 tuntia tuli oltua reissun päällä. Kyllä tuo samalta päivältä peruuntunut "kotinäyttely" Koski Tl ryhmis olis ollut liian pliisu, kun matkoihinkin olisi mennyt vain murto-osa ja välillä olis vaikka päässyt kotiin syömään. No eipähän loppuvuoden näyttely ja kisareissut taas tunnu missään, kun tuntumat otettiin kunnolla.

Heinäkuu onkin noin muuten tullut pääsääntöisesti löhöiltyä. Aamusella pojat nauttii ulkona olosta ja Natku ottaa penkillä kauneusunet. Päivät ollaan pääsääntöisesti sisälle maastoutuneena - Natku tulikivimuurin alla omassa poterossaan ja Kassu peräkamarin viileällä lattialla makoillen.

Heinäkuun treeni ohjelmana Natkun kanssa oli agilityn kepit varmaksi, mutta laitetaan helteiden syyksi ettei olla edes keppejä esille tongittu, saatika suotu ajatusta treenaamiselle. Ja se ainoa viileä viikko kaiken lisäksi paranneltiin Natkun tassua, kun jossain sen oli onnistunut nirhaamaan anturoiden välistä. No nyt onkin hyvä tuutia aamusta iltaan penkillä, kun tassu on hyvä ja ilma on viileä.

Kyntö puuhissa

Aurinkoiset kelit ovat kyllä nyt tänä alku keväänä hemmotelleet. Poikia tämä asia ei haittaa, kun auringossa on mukava köllötellä ja aurinko ei vielä liikaa lämmitä.

Ei ole oppi verenperintönä kulkenut, kun Natku päätti tippua jäihin. No kyseessä sentään oli vain iso kokooma oja, mutta jos ei omin neuvoin olisi ylös päässyt, niin olisi saanut ohimoita rapsuttaa miten ylettyisi nostamaan karvaturriaisen takaisin penkalle.

Pienen kastautumis retken jälkeen olikin hyvä aloittaa kevättyöt ja kyntää pellon päistettä. Tosin ei tuo Natkun klyyvari kovin kummoista kyntöjälkeä saanut aikaiseksi jäiseen peltoon.