Mihin taas tämäkin kesä on hujahtanut???
Natkun 2v synttärit meni ja hujahti jo toukokuussa. Samalla tuli vuosi täyteen ilman laumanvartijaa talossa. No nämä kaksi harmaata vartijaa ja varsinkin Natku osaa olla vakuuttava sille tuulelle sattuessaan, vaikkakaan ei Kassu huonoksi kakkoseksi jää. Pojat ottivat vakuuttavan vahtikoiranviran haltuunsa ja en kyllä vieraana tulisi ihan heti sormiani tunkemaan samaan aitaukseen, varsinkaan jos tämä räkää suoltava kaksikko olisi kaksinaan vastassa, sen verran vakuuttavasti kaksikko osaa ilmoittaa tulijoista.... loppu viimein kuitenkin roikutaan aidalla rapsutuksia kerjäämässä.
Natku pääsi helatorstaina ottamaan pikaiset aksa epis startit ja ihan kivasti pikkuherra meni, vaikka pitkästä aikaa ekaa kertaa oltiin ulkokentällä ja vieraita koiria kentän laidalla. Hieman lähdössä tahdottiin vilkuilla olan yli selän puolella olevia koiria, mutta radalla ne onnistuttiin unohtamaan. Ja onnistuttiin sentään tuomaan muutama raatolelukin palkintoina kotiin. Kassu sai toimittaa kisaturistin virkaa ja tsempata pikkuveljeä.
Kesäkuussa pojat pääsi tutustumaan uuteen lajiin, kun hoopersin tutustumispäiviin osallistuttiin. Varsinkin Kassu oli ihan liekeissä, kun sai täysillä kaahata ja varmasti Kassun mielestä omanmielen mukaan, kun kartturi ei ollut välissä häsläämässä mitään tiukkoja käännöksiä. Hoopers on kyllä enemmän poikien laji kuin kartturin. Kartturi kun haluaisi kanssa juosta, on pirun vaikeaa yrittää pysyä suhteellisen paikallaan ja antaa koirien kaahata radalla. Onneksi kartturin kaahailu ongelmaankin löytyi lääke, kun kengät jätettiin kentän laidalle parkkiin, jottei pääse niin lujaa kaahaamaan.
Ehkä tuo kevät meni Kassun mahaongelmien vuoksi hujahtaen. Alkuvuodesta saatiin joku mahapöpö, joka loppujen lopulta ärsyyntyi suolistotulehdukseksi. Antibioottia, kevyttä ruokaa eli riisiä ja kalaa/ kanaa, maitohappobakteereja yms. ohjeilla kotiin toipumaan.
Kuukauden päästä mentiin kontrolli verinäytteet ottamaan, kun ei suolisto ollut ihan normalisoitunut. Muut arvot ok, mutta lipaasi hieman koholla, uloste oli täysin puhdas pieneliöistä ja parasiiteista (lekuri oli jo täysin vakuuttunut, et giardia, salmonella yms. löytyy, kun koira erehtynyt syömään koko ikänsä raakaa lihaa). Samoilla ruokinta ohjeilla kotiin, kuin akuutti käynnin jälkeen. Muutaman päivän raapisin ohimoitani ja mietin mikä nyt mättää, kun maha/ suolisto ei tahdo normalisoitua. Lopulta heitin lekureiden hienot ruokintaohjeet romukoppaan ja omalla sovelluksella eteen päin. Vihdoin alkoi suolisto normalisoitumaan ja epämääräiset kurinat laantumaan. Vaikka Kassu koko ikänsä on saanut säännöllisen epäsäännöllisesti riisiä, niin tällä kertaa se ei todellakaan sopinut papan mahavaivojen hoitoon, vaan oli ilmeisesti yksi tekijä pitkittyneisiin vaivoihin.
Jälleen kuukauden päästä kontrolli lipaasin tähden. No niin nyt sit Kassulle oltiin jo tunkemassa haimanvikaisen papereita tassuun, kun lipaasi edellisestä kerrasta noussut. Tätä ei ilman vastamukinoita nielty ja lekurin kanssa käytiin pitkä keskustelu miten yli parin kuukauden suolisto oireilut voi rasittaa ruuansulatus elimistöä ja suolisto ei sormia napsauttamalla toivu, kun on oikein ärtynyt. Hoitona ehdottomasti nappularuokaa syötettävä ja alle 10% rasva ja kahden kuukauden kuluttua kontrolli, jollei sitä ennen tila romahda.
No ei romahtanut tila kahden kuukauden aikana ja ei nyt kyllä ihan noudatettu alle 10% rasvaa ruoka ohjetta, kun kanaa, kalkkunaa, naudanmahaa, omia aikaisempia nappuloita, vuohen maitoa puputeltiin. Kassun mielestä "dieettinappulat" voi tunkea niin syvälle suohon, ettei ikinä enään näe valoa.
Heinäkuun alussa koitti kontrollin aika. Suolisto oli ollut priima kunnossa ja niin oli veriarvotkin priimaa. Varmuudeksi otatin maksan, sokerit yms. perusarvot samalla, kun katsottiin lipaasi arvo. No ei saatu haimavikaisen papereita tai muitakaan sairaus papereita ja loppu päätelmäksi tuli, et ruuansulatuselimistö oli vaan niin ärtynyt pitkittyneestä häiriötilasta, et otti hieman aikaa toipuakseen. Vikalta kontrollilta tullessa Kassu oli katu uskottavassa kuosissa, kun molemmissa etutassuissa oli lilat tähti siteet... ei hoitajilta ollut onnistunut verinäytteenotto, ilman et karvoja ajeltaisiin.
Heinäkuun alkupuoliskolla Natku ennätti mätsärissä pyörähtää. Ei oikein kehä pyörähdykset ottanut onnistuakseen, kun ensiksi reilu 2,5 tuntia 30 asteen helteessä odoteltiin vuoroamme ja kun lopulta se koitti, niin koira sekä esittäjä oli jo iltaunien kynnyksellä. Natku havahtui hereille siinä vaiheessa, kun tultiin jo sinisen nauhan kanssa pois kehästä. No summasummarum... enään ei välitetä isoista, mustista tai rähisevistä koirista. Vaikka ei olla saatu juuri ollenkaan treeniä ja sekin vähä mitä ollaan, niin on ollut todella rikkonaista eikä alkuunkaan systemaattista. Talvikin treenattiin melkein vain kolmistaan eli juurikaan muita koiria ei olla ennätetty näkemään, mutta kyllä luotto elämän haasteisiin ja mamman pahaan puolustusvaistoon on palautunut.
Kassu sai mätsärin ajan olla iltahoidossa Tuikku mummin luona ja oli ukkikin kotiutunut rapsuttelemaan vanhaa herraa. Kassulla se oli kiireitä pitänyt, kun oli tarvinnut pihaa vahtia, rapsutuksia kerjätä ja makuu kuoppaa kaivaa.
Heinäkuun vikat aksa treenit, ennen kesätaukoa, oli varmasti Natkun mieleen vaikka oli hellettä. Natku pääsi siskosten Matin ja Tepon kanssa laittamaan jalalla koreasti treenien päätteeksi. Vauhtia piisasi, kun kaksi tirriäistä ja Natku pyrhälsivät menemään.
Heinäkuun toisena viikonloppuna vihdoin päättyi reilu 9 kuukauden näyttely tauko, kun Jannen päähänpistosta lähdettiin Laukaaseen näyttelyyn. Natku ei Maija Mäkistä miellyttänyt - matalaraajainen knääpiö. Hyvä hurtalla Mäkinen lätkäisi Natkua. Kassu pääsi ihan kylmiltään korkkaamaan kesän näyttelyt, kun lennosta Natkun jälkeen joutui kehään. Eipä pappa Kassu huonommin porskutellut, kun oli uroksista ainoa joka nappasi erinomaisen ja lopulta oli rodun ainoa joka sai Sa:n. Papalle Mäkinen siis lätkäisi Rop:in ja Rop-veteraanin tassuun. Kassu taisi olla kehän ainoa, jolla oli jalat mukana, kun viidestä nähdystä arvostelusta, Kassu oli ainoa joka ei ollut matalaraajainen.
Pitkä päivä oli tiedossa, kun jäätiin odottelemaan ryhmäkehiä. Jossain vaiheessa jo mietin, et onko tässä mitään järkeä. No onneksi Tinja ja Milli jäi pitämään meille seuraa, koska ilman seuraa olisin kyllä pakannut kamat ja oltaisiin lähetty kotia kohden ajalemaan.
Tinjan kannustuksesta taisi olla taikaa, kun Tanya Ahlman-Stockmari nosti Kassun BIS3 veteraaniksi.
Vitosen kokoomassa Tastin kanssa käytiin pieni sanailu, kun papalla oli vielä virtaa jäljellä ja ei vakuuttanut tuomaria, että olisi jo hieman vajaa yhdeksän vuotta mittarissa ikää.
Laukaan reissulla tuli kyllä laitettua turnee kestävyys heti kohdalleen, kun 17 tuntia tuli oltua reissun päällä. Kyllä tuo samalta päivältä peruuntunut "kotinäyttely" Koski Tl ryhmis olis ollut liian pliisu, kun matkoihinkin olisi mennyt vain murto-osa ja välillä olis vaikka päässyt kotiin syömään. No eipähän loppuvuoden näyttely ja kisareissut taas tunnu missään, kun tuntumat otettiin kunnolla.
Heinäkuu onkin noin muuten tullut pääsääntöisesti löhöiltyä. Aamusella pojat nauttii ulkona olosta ja Natku ottaa penkillä kauneusunet. Päivät ollaan pääsääntöisesti sisälle maastoutuneena - Natku tulikivimuurin alla omassa poterossaan ja Kassu peräkamarin viileällä lattialla makoillen.
Heinäkuun treeni ohjelmana Natkun kanssa oli agilityn kepit varmaksi, mutta laitetaan helteiden syyksi ettei olla edes keppejä esille tongittu, saatika suotu ajatusta treenaamiselle. Ja se ainoa viileä viikko kaiken lisäksi paranneltiin Natkun tassua, kun jossain sen oli onnistunut nirhaamaan anturoiden välistä. No nyt onkin hyvä tuutia aamusta iltaan penkillä, kun tassu on hyvä ja ilma on viileä.
