Agiliitoa

Vuosi startattiin agi kisoilla, kun heti viides päivä suunnattiin Lohjalle Lägin kisoihin.

Lohjan kisoista ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, kun 2x hylätty haettiin ykkösen agi radoilta. Jotenkin ei vaan nyt tahdo kontaktit kisoissa onnistua, vaikka treeneissä mennyt hyvin. No Lohjan kisoissa näkyi, ettei olla hetkeen käyty kisoissa. Eka rata vielä jotenkin räpiköitiin, mutta tokalla radalla meinattiin jo ennen ensimmäistä hyppyä poistua areenoilta, kun joku oli hieman innoissaan. Yritä siinä sitten ottaa kaulapantaa pois, kun toinen pyörii kuin karusellin villein laite. Vihdoin kun saimme kaulapannan pois, lähtöön jäi odottamaan pieni karvapallo joka tärisi ja tutisi korvankärjet kipinää lyöden.... vieläkin ihmettelen kuinka tuo räjähdys pisteessä oleva karvapallo malttoi pysyä paikallaan. Lähtö luvan saatuaan se olikin menoa, eikä meininkiä. Vaikea keppikulma oli ykkösiin laitettu, mutta hienosti se hanskattiin... tosin Natku oli päättänyt, että 10 keppiä riittää. Kolmannen yrityksen jälkeen annoin jo periksi, kun toinen pinnistää otsasuoni pullottaen tuskastuneen yninän kera pujotella, mutta ei vain kykene kymmentä keppiä enempää.

Muutenkin alku vuotemme on ollut agilityn täyteinen.
Natku on käynyt Sonjan valkussa Paimiossa sekä Marianne hoopersissa Kaarinassa. Kaarinassa jopa välillä päässyt nojatuoliin makoilemaan. Jos Natkulta kysyttäisiin, niin paljon mieluummin hän makoilisi häkin päällä tai nojatuolissa, kuin makoilisi häkissä.

Ei Ransukaan ole ennättänyt laakereillaan lepäilemään, kun on saanut käydä Nooran perjantai treeneissä ja joutunut Sirpan Tööranssonia tuurailemaan Sonjan sekä Nooran treeneissä.

Hieman myös näyttely juttuja ollaan muistuteltu mieleen, ettei ihan unohdu. Tammikuussa käytiin Tiian treeneissä Halikossa. Pieni pätevä mies oikein yllätti käytöksellään. Ransulle oli löytynyt neljä jalkaa maa kosketuksella ja suhteellisen paljon nenä oli meno suuntaan. Ja tietenkin Ransu hurmasi yleisönsä, kuten on tapana.

Ransu on myös alkanut harjoittamaan häkin päällys/ sohva koiran virkaa, kun treeneissä ollaan väliajoilla treenailtu sohvalle unohtelua.

Lohjan kisoista jäi hampaan koloon, joten heti sopivan tilaisuuden tullen suunnattiin Lietoon Tsaun kisoihin helmikuun alussa.... No ei näistäkään jäänyt jälkipolville kerrottavaa, kun ei edelleenkään ne kontaktit kisavireessä tahdo onnistua. Nyt sentään oltiin ihan kivassa vireessä, eikä meinattu singahtaa maata kiertävälle radalle.

Tässä välissä jo meinas kisa innostus lentää roskakoriin odottelemaan parempia aikoja.

Helmikuun toisena viikonloppuna elettiin kauhun sekaisia hetkiä, kun Natkun emä Gitta päätti pinkaista lauantai aamuna hirvijahtiin ja Natkun pieni 6 kuukauden ikäinen Soma tyttö perässä. Gitta kyllä oli palannut kotiin, mutta missä Soma? Lopulta sentään sunnuntai iltana, 36 tunnin reissun päätteeksi Soma saapui kotiin, kun oli ilmeisesti löytänyt tutut jäljet jotka johdattivat eksyneen kotiin. 
Sunnuntaina Millin kanssa höpötellessä puhelimessa, jotta Milli sai ääntä metsään aikaiseksi, tuli selailtua agilityn kisakalenteria. Nyt mentiin tuomari shoppailuun ja hetken mielijohteesta ilmoitun Natkun Tampereelle Tamskin kisoihin.

Tampereella oli edessa kolme kakkosen hyppy rataa, joista kaksi Hilpi Yli-Jaskarin ja yksi Kreikkalaisen Christos Balasopoulos:in. 
Ekalta Hilpin radalta nolla voitto ja Luva kotiutettuna. Tää oli niin hyvää menoa ja Natkulla oli todella hyvä draivi. Toinen rata olikin sitten Christoksen... nyt joutui sitten jo itsekin juoksemaan. Kiva rata ja meille kyllä sopii tällaiset joissa pääsen vedättämään tosissaan. Tosin tämä rata laitettiin hylkyyn jo ekalle hypylle, kun Natku päätti ettei seinää vasten hypitä ja lähti takaa kiertoon.

Kolmas rata oli jälleen Hilpin ja nolla oli lähellä. Lähdöstä Natku päätti hieman varastaa ja siitäkös ohjaaja jäi jälkijunaan sätkimään. Kepeille ainoa toive oli, ota ne pelkästä käskytyksestä ja niinhän Natku otti, mutta oliko pakko itse jotain nykiä, niin että Natku tuli pois kepeiltä. Vitosen virheellä toiseksi tultiin radalla.

Himskatti sitä täytyy lähteä uuteen kisareissuun Tampesteriin, kun tuli tienattua pari lahjakorttia. Ei varmasti ihan heti tulisi ilman lahjakortteja mentyä, kun tuo matka on sen pari tuntia suuntaansa.

Mutta tuo Tampereen draivi ja Natkun tekeminen antoi kyllä lisä boostia kisa haluihin. Harmi vain, että hieman taukoa tulee, kun kaikkea muuta sattuu potenttiaalisiin kisapäiviin... jollei sit taas saa jotain sunnuntai illan päähän pistoa ja ilmoita ties minne.