Lehtirannan Wolflimit

Vuosi 2014 ollaan menty vielä korkeammalta ja kovaa, kuin vuosi 2013. Huh huh. *Kassun vuosi 2014 on ollut näyttelyitä, näyttelyitä ja näyttelyitä. Muita harrastuksia ollaan enemmän sun vähemmän aktiivisesti harrastettu. Kesällä painotettiin tottelevaisuus puoleen ja taas talven tullen on aksa nostanut päätään. Keväästä käytiin terveyttä tarkastamassa virallisten terveystutkimusten saralta ja sieltä hienot puhtaat tulokset lonkista, kyynäristä, polvista ja silmistä. Kassu näyttää näyttelyiden saralla kulkevan Roopen tassunjäljissä. Kassu on kauneudessaan samanlainen mielipiteen jakaja, kuin Roope aikanaan. Roope aikanaan napsi serti per vuosi vauhtia ja samalta näyttää Kassunkin osalta tai sitten ei ensi vuonna saada sertiäkään eli ei valioiduta. Buahahaa. Ulkomailla ollaan reissattu ja niiltä reissuilta ollaan palattu tyhjin tassuin tai selkävääränä palkinnoista. Vuosi 2014 lukuina 22 Näyttelyä 18 Näyttelyä kotimaassa, joista kaikista sijoitus (14 eriä ja 4 eh:ta karvojen

On taas herkuteltu ja paketteja availtu... paketit tosin meinasi lähteä omia aikojaan pussista ja pöydän reunalta, kun innokkaat paketin avaajaat eivät malttaneet odottaa. Kuvat kertokoon enemmän, kuin tuhat sanaa. Oli niin hyvää, että viedään pussista vielä muutama lisää. Kinkun jäähdytys vati kiilsi niin että olisi voinut kaappiin laittaa. Anna nyt jo se paketti... Niin kiltisti osaan odottaa omaa pakettia. Yritä näistä nyt sit ottaa yhteiskuvaa. Kissa tv:stä hyvää joulupäivää. Tänään ohjelmassa paketin avausta. Sulo kiinnostui enemmän koriste pöllöstä.... .... ja paperi kassista.

Palataan ajassa taakse päin... Tarkalleen perjantaihin 19.12... Tuolloin oli vielä ruohonkorsi vähemmän terhakkaana taivasalla kylmissään. Jos mikään niin The Koiraihmisen elämä on elämäntapa intiaanin elämää. Kuka täysi järkinen tähän muuten lähtisi??? Herätyskello ilmoitti elämänhalustaan ensimmäisen kerran 02.00. Tuo elämänhalu tapettiin hyvinkin nopeasti ja ilmoitettiin – ilmoittelepa itestäs vartin kuluttua uudelleen. Juuri ja juuri omin jaloin jaksoin kammeta itseni liikkeelle ja Kassukin katseli ilmeellä – Hullu. Kello 03.30 käännettiin nokka kohti seikkailuja ja huumori meinasi loppua heti alussa. Kun lähdimme matkaan niin tiet olivat umpijäässä ja armoton sumu ympäröi. Onneksi matkamme eteni kohti etelää ja sulempia teitä, joilloin myös sumu alkoi hälvenemään. Viiden jäljestä jo olimme Helsingissä Länsisatamassa katselemassa mykistävää rekkamerta, joka oli valloittanut pitkäaikaisen parkkiksen. Kun linja-autot olivat saaneet itsensä rekkojen joukkoon sullottua niin alkoi

Viikko takaperin aateltiin piruuttaan lähteä seuran jäsentenvälisiin aksa mestaruuskilpailun toiseen osakilpailuun. Nuo kun ovat tuollaiset epäviralliset skapat ja viime vuonna kisattiin medeissä, eikä olla kuin viitisen senttiä yli medien maksimi rajan, niin saatiin lupa puollustaa viime vuoden voittoa. No eipä mennyt kovin hyvin ja neljänneltä esteeltä oltiin hukassa kuin lumiukko kesäsäällä. Kyl tuli niin ihme ohjauskuviot tehtyä, ettei itekään muista. Ei paranis miljuunaa asiaa hoitaa samalla, jos aikoo kisata... ei vaan ajatus pysy kasassa ja muutenkin, kun on armottoman huono muistamaan ratoja, vaikka kuinka kapelimestarin elkein yrittää kuivatreenata rataa ennen omaa vuoroa. Kaikesta säätämisestä huolimatta saatiin ihan kelpo aika miljuunalla virheellä, mutta tämä riitti silti osakilpailu voittoon ja sitä kautta jaettuun seura mestaruuteen medi luokassa. No tulipahan taas monta uutta ideaa mitä ja miten treenata. Uutta palkkaus muotoakin ollaan treenattu. Siitä videon pätk

Vihdoin ja viimein koitti odotettu viikonloppu erinomaisessa A+ luokan seurassa. Tämän on alkanut pahasti lipsumaan näyttelyihin valmistautuminen. Perjantai iltana hyvä etten rokotuskirjalla harjannut ja numerolappua tunkenut harjaan, kun tavarat oli edelleen viron reissun jäljiltä ja koirakin oli kuin katurakki. No lauantai aamuksi sain kaikki kuosiin ja päästiin Kassun kanssa suuntaamaan kohti Helsinkiä. Tällä kertaa ei sentään ollut myrskyä ja kylissäkin oli sähköt. No jottei liian mukavaa aamulla matkustaminen ole, niin täytyhän luontoäidin paikka paikoin heittää räntää niskaan. Leirimme matala lauantaina. Kessut alkoivat heti aamusta klo 10.00. Tuomarina toimi Brittiläinen Caroline Kisko. Geron (W.Erigeron) kanssa kävin pyörähtämässä junnuluokassa. Hyvä tuntuma oli ennen kehän alkua, mutta omaa arvostelu vuoroa odotellessa Gero bongasi jotain kehän laidalta ja se jokin veti puoleensa. Eh napsahti ja syynä ei suinkaan hieman vauhdikas käytös, vaan karvat. Ensimmäinen laus