Lehtirannan Wolflimit

Perjantai aamuna alkoi seikkailu vesisateen saattelemana. Salosta hypättiin Kassun kanssa retkikuntamme kyytiin. Joukkueemme koostui neljästä kessusta ja yhdestä amerikan akitasta. Suuntanamme oli länsisataman kautta Viron Haapsalu. Haapsalua kohden ajellessamme vesisade siivitti matkaamme ja ensimmäisen kerran koirat saivat maata jalkojensa alle Haapsalussa, kun taivas alkoi näyttämään selkiämisen merkkejä. Näyttely ja majapaikan etsimisen jälkeen oli vuorossa murua kupuun. Tuurin siivittämänä löysimme kulkupelillemme varjoisan paikan, jotta koirilla olisi mukava oleskella autossa murkinoinnin ajan. Ei ollut ruoka hinnalla pilattu ja maittavaakin oli. Pakkohan ruokaa oli myös hieman kuvattava. Alkupalat Kun muriseva maha oli tyydytetty oli aika ruveta tutustumaan majapaikkaan ja sen ympäristöön. Pieni oli yksiömme, mutta sänky oli ruhtinaallinen. Ei ollut varaa, että Kassu saisi potkittua alas. Meitä hemmoteltiin myös meri näköalalla suoraan huoneemme ikkunasta....

Huh hellettä sopii Salon näyttelyyn. Lauantai päivä tuli vietettyä koirankarvoja nyppiessä silmistä ja suusta, ehkä myös hieman niistä koirista. Hiekan jyvät hampaiden välissä toivat myös oman pikantin lisä mausteensa. Mitenkä niin tuo Moision kuiva hiekkakenttä pölisi. Ei voinut jälleen haukkua Salon näyttelyä osallistuja ryntäyksestä kessujen osalta. Viisi kessua oli ilmoitettuna ja kaikki saman leirin koiruuksia. Ilmoitus kehikselle "kaikki loput neljä on mun handlattavana" toi syvän myötätuntoa huokuvan huokauksen, tosin eipä tarvinnut kehiksen äätänsä rasittaa, kun ei tarvinnut koiria huudella kehään. No palataanpa vielä aikaan ennen kehää. Jp:n kanssa saatiin hyvin teltat vierekkäin parkkeerattua ja Kristiinallekin riitti tilaa Elmon (W. Elymus) kanssa teltasta. Kun leiri oli pystyssä ja pakolliset jorinat joristu, niin päästiin turkkien kimppuun. Kristiina ansiokkaasti seurasi vierestä potilasta kiinni pitäen, kuinka karvat pölisi. Kassu ja Elmo seuras...

Taas on reissattu ja vatsalihaksia treenattu naurun merkeissä. Perjantaina koitti reissuun lähtö. Ensimmäinen pysähdys koitti jo Koskella, kun Kassun kanssa liityimme Mikan, Niken ja Evanin (Evan Jarbo) seuraan. Perinteitä ei rikottu ja poikkesimme Liedon heselle mätöt heittämässä naamariin. Hieman meinasi hikeä puskea, kun mätön saapuminen kesti ja kesti. Hyvin kuitenkin ennätimme ja jopa jouduttiin odottelemaan laivaan pääsyä. Baltic Prinses kuljetti meidät ja useamman juopuneen rapakon taakse Ruotsin maalle. Yöllisen mölinän mukaan olisi ollut tarjolla ilmaista viinaa lantrinkin kanssa, jottei tarvi juoda niin paljoo. Hytin roskiksessakin oli valmiiksi koiran ruuat. Muuten laivamatka meni oikein hienosti ja jopa Kassu ja Evan tulivat hyvin juttuun... jopa siinä määrin, että saivat hengata hytissä vapaana. Kerran vain Evan ilmoitti Kassulle mielipiteensä ja Kassu kun kunnioittaa toisen mielipidettä niin mutkaton yhteiselo oli taattu. Jos laivamatka meni mutkat...