Siirry pääsisältöön

Salo Kr ja helteinen hiekkakenttä.

Huh hellettä sopii Salon näyttelyyn.

Lauantai päivä tuli vietettyä koirankarvoja nyppiessä silmistä ja suusta, ehkä myös hieman niistä koirista. Hiekan jyvät hampaiden välissä toivat myös oman pikantin lisä mausteensa. Mitenkä niin tuo Moision kuiva hiekkakenttä pölisi.

Ei voinut jälleen haukkua Salon näyttelyä osallistuja ryntäyksestä kessujen osalta. Viisi kessua oli ilmoitettuna ja kaikki saman leirin koiruuksia. Ilmoitus kehikselle "kaikki loput neljä on mun handlattavana" toi syvän myötätuntoa huokuvan huokauksen, tosin eipä tarvinnut kehiksen äätänsä rasittaa, kun ei tarvinnut koiria huudella kehään.

No palataanpa vielä aikaan ennen kehää. Jp:n kanssa saatiin hyvin teltat vierekkäin parkkeerattua ja Kristiinallekin riitti tilaa Elmon (W. Elymus) kanssa teltasta.

Kun leiri oli pystyssä ja pakolliset jorinat joristu, niin päästiin turkkien kimppuun. Kristiina ansiokkaasti seurasi vierestä potilasta kiinni pitäen, kuinka karvat pölisi.

Kassu ja Elmo seurasi tarkkana, kun tyttöjä kunnostettiin.
Kuva Kristiina Helander

Kessuille tuli tuomari muutos ja Kirsi Honkanen ei tiennyt hyvää karvattomille.

Elmo pääsi aloittamaan kessut ja hienosti Kristiina veikin Elmoa. Elmo ja Kristiina kun ovat niin oppivaisia, niin ei tarvinnut montaa harjoitus rundia ennen kehää, kun meno kehässä oli mallikasta.
Honkanen olisi halunnut Elmolle enemmän turkkia (minkäs sille mahtaa, kun karvat tippuvat karvanlähdön myötä) ja rintakin oli vielä keskeneräinen. No tästä tulokseksi Nuo Eh1.

Kassu pääsi seuraavaksi pyörähtämään kehään. Helle meinasi hieman häiritä ja häntää ei meinattu pitää ylhäällä, varsinkaan kun joku meni vielä sorkkimaan sukukalleuksiin. Alla kuvaa kun Honkanen yrittää asettaa häntää oikealle paikalleen, kun herra oli sitä mieltä ettei tykkääääääää.

Kuva Jp Kantola

No pysyi se häntä ylhäällä, kun takaliston ronkkiminen lopetettiin. Kassusta ei juuri moitteita tullut, vaikkakin kopeloinnin puutteesta ei voi valittaa. Hienosti Kassu jaksoi, vaikka näki että kuuma oli paahteessa. Tuloksena Val Eri1 Sa

Waatan Daucus
Kuva Kristiina Helander

Seuraavaksi kehään pääsi Runo (Iso Karhu Bruno). Runo oli vielä enemmän veto pois helteestä, kuin Kassu. Runo sai myös huomautusta karvattomuudesta... ei ole tarpeeksi villapöksyjä. Tuloksena tällä kertaa sileä eri eli Vet Eri1

Iso Karhu Bruno
Kuva Kristiina Helander

Pikku Isla (W. Felicia) pääsi poikien jälkeen kehä pyörähdykselle. Hieman pikku Islaa kauhistutti näyttely paikan meno, mutta rohkeasti silti mentiin. Pojat kun niin kovin tykkäävät ahdistella pikku Islaa.
Tällä kertaa Isla oli kirjaimellisesti PIKKU Isla. Kovin matalana Honkanen piti ja mittauttikin, mutta paperiin ei kirjoittanut mittaus tulosta. Isla sen sijaan oli oikein reipas, eikä väistänyt mittatikkua. Islalle tulokseksi Jun Eh1, koon tähden, vaikkakin muuten oikein mukavasti kehittynyt ja täyttynyt tyty. Pitkän tovin Honkanen puhui Islasta arvostelun jälkeen ja kehui lupaavaksi ja toivotti onnea jatkoon tytyn kanssa.

Juttutuokion aikana handleri sai mukavan hengähdys tauon, ennen kuin lähti viimeinen koiruus kierokselle eli Roosa (Iso Karhu Circus). Roosa on niin täpäkkä töpsyttelijä, että Honkanenkin ihastui. Helle ei paljoa Roosaa häirinnyt ja juoksuun lähdettäessä Roosa esitti jopa muutamat hyppy loikka pomput, kun niin innoissaan oli. Roosan tulos Vet Eri1 Sa
Roosakin sai huomautusta koosta. Tytöt kuulemma vaikuttivat poika joukon jälkeen, niin kovin pieniltä. No onhan tuo poika joukko n. 48-51cm korkeaa.

Iso Karhu Circus
Kuva Kristiina Helander

Tässä vaiheessa Mika sentään tuli pelastavaksi enkeliksi ja hyppäsi Roosan puikkoihin. Kuvista päätellen taisi Mikalla ja Roosalla olla ihan hauskaakin. 

Pu ja Pn kehiä ei oltu laisinkaan kierretty, kun ei ollut kuin kaksi, jotka saivat Sa:n ja näkin olivat Kassu ja Roosa. Eli päästiin Mikan kanssa ottamaan Rauman revanssi. Tälläkin kertaa Kassu vei pidemmän korren karvojen mitalla. Eli Kassu Rop ja Roosa Vsp.

Kuva Leila Jansson

Roosa sai jatkaa edelleen kiertämistä Mikan kanssa, kun minä kävin vaihtamassa Kassun Runoon ja päästiin starttaamaan Rop-Veteraani kehä. 

Rop-Veteraani kehä
Kuva Leila Jansson

Ja näin on Mikan ensimmäinen Rop handlattuna kessuissa, vaikkakin Rop-Vet, mutta kuitenkin. Eli Roosa vei pidemmän korren ollen Rop-Vet ja Runo Vsp-Vet.
Tosin olihan tuossa jo asettelu, että toisella Sa pohjalla ja toisella ei.

VSP-VET Iso Karhu Bruno - ROP-VET Iso Karhu Circus
Kuva Jp Kantola

Kun oltiin saatu kessut pakettiin, niin napattiin vielä Rop kuva oikein kunnolla ja vaikka kuuma oli niin näytti meillä olevan tuomarin ja koirien kanssa hauskaa kehässä.

Kuva Leila Jansson

ROP Waatan Daucus - VSP Iso Karhu Circus
Kuva Jp Kantola

Kehän jälkeen oli hetken aikaa aikaa turista ja murkinoida. Hyvä seura ja ruoka parempi mieli. Kiitos vielä kerran Kristiinalle ihanasta ruokahuolto yllätyksestä.

Vielä toki ei rotukehä pyörähdykset päättyneet. Samaiseen Honkasen kehään vielä tassuttelin Zerpan (Inuline Charing Cross) kanssa. Nyt oli Zerpassa virtaa ihan erilailla, kuin Ruotsin maalla.
Alla muutama kuva kuinka hienosti juostaan, kunnes saadaan hempsankeikka ja hyppypusut yritetään moiskauttaa. Hetken keskustelu tuokion jälkeen jatkettiin jälleen neljä tassua maassa. No tästä huolimatta tuloksena Val Eri1 Sa Pn2.

Kuva Kristiina Helander
Kuva Kristiina Helander

Amerikan akitat oli viimeinen rotu kehässä eli kauaa ei ollut aikaa odotella ryhmien alkua. No tässä välissä ennätti oikein hienosti juoruamaan. Virpi ja Heikki olivat sattumalta tulleet seuraamaan kehää ja kehän jälkeen ennätettiinkin höpöttelemään. Vielä kerran oikein paljon onnea Virpi ja Heikki Fionan (Kassun rakas podengo tyttöystävä) valioitumisesta.

Kun juoruamiset oli juoruttu, hengähdetty ja koiria jaloiteltu, niin saikin alkaa Roosan ja Kassun turkkeja sukimaan.

Jaa että mitä? pitääks mun kattoo kameraan?
Kuva Kristiina Helander

Helle raastoi ryhmä kehissä ja Roosan kanssa ei tarvinnutkaan kauaa olla, mutta Kassun kanssa sai olla senkin edestä. Kassun kanssa päästiin hienosti kahdeksan parhaan joukkoon, mutta sitten alkoi puhti loppumaan handlerilta sekä koiralta. Kyllä Kassu muuten oikein hienosti meni, mutta häntä tahtoi laskea, mutta niin olis laskenu mullakin. Paahtava aurinko, kuiva hiekkaa pöllyävä kenttä ja tuuli sopivasti joka puhalsi juuri kentän suuntaisesti ja juuri niin, että pöllytti koko kentän mitalla hiekat juuri siihen päähän, missä oli ryhmä kehä.

Kuva Jp Kantola
Kahdeksen parhaimmisto ryhmästä viisi.
Kuva Kristiina Helander
Kiitos jälleen kerran kuuluu monelle.
Ihan ensimmäisenä Kristiinalle ja Elmolle seurasta, kuvista, syötävästä ja kamojen raahaus avusta.
Jplle (sekä Hannalle) tavaroiden kokoonlaitosta ja kuvista.
Sekä suuri kiitos Janssoneille. Mikalle handlauksesta ja Leilalle kuvista.

Näyttelyissä parhautta on juuri nimenomaan hyvä seura ja rento meininki.
Oikeastaan tämän kevään mahtavan hengen ja meiningin päätteeksi, melkein haikein mielin jää näyttely tauolle. No ei me kauaa laakereilla levätä, kunnes taas palataan.

Ja loppuun vielä se ihan parhaus.... Näin aurinkoisen päivän jälkeen sade päivää viettäessä ei voi olla mitään parempaa, kuin vetäistä jalkaa huopatöppöset ja tassutella Kassun kanssa ympäri taloa.
Kiitos näistä Kristiina.