Lehtirannan Wolflimit

Pakko palata sen verran linjoille, että jaan vielä tämän päivän ulkoilukuvat. Laatu ei parasta, mutta minkäs sille mahtaa, kun tulee hämärä niin aikaisin. Loppuun vielä vuodenvaihteen pähkinä. Etsi missä on Kassu?

Ihan kaikkia paketteja ei kerralla avattu, joten Kassulle jäi vielä välipäivillekin avattavaa. Kassu uppoutui viimeisen paketin avaamiseen täysillä ja paketin sisältö täytyi tarkastaa vielä sen olleessa kääreissä. Huvittavan näköinen näky kun herra paineli paketti päässään ympäri kämppää. Imppu sen sijaan sai jättiluun. Kassu koemaistaa onko luu syötävää. Luu on melkein kävelykepistä käypä, jos olisi 10cm pidempi. Kameraan oli myös jäänyt jemmaan video Kassusta avaamassa pakettiaan. Video on höystetty musiikilla. Kassun kelpaa tepastella hangella, kun se paikka paikoin kantaa jopa. Mutta siirrytään kerronta osioon, viihdyke kuvin varustettuna. Käytiin perjantaina lääkärissä ottamassa tehosterokote. Virallinen painomme oli 6.3kg. Myös molemmat pallit löytyivät ja tuskimpa ne sieltä enään mihinkään katoavat.... jos vain pysyvät Kassun vauhdissa mukana. Vastaanotolla Kassu päätti hieman tutustua paikkoihin ja löysi kivoja putkiloita, nimittäin verinäyte putkilo

Riemulla ei ollut rajaa, kun pojat saivat paketit avattavakseen. Kassu vaan rupesi olemaan aatto iltana niin väsynyt, ettei jaksanut kuin yhden paketin avata. No loput odotti seuraavana aamuna avaamistaan. Seuraavana aamuna olikin vuorossa pehmeät paketit ja läjä leluja rikkimenneiden tilalle. Iwankin sai oman paketin avattavakseen. Impulla vaan on köyhempi paketti läjä, kun herra ei leluista piittaa ja hyvää ei voi syödä mahantäydeltä. Ulkoilut on jäänyt vähemmälle, kun on niin julmetun kylmä ja aina tuntuu tulevan lisää valkoista töhnää taivaalta. Leikin välissä pitää aina välillä suorittaa vahti hommia. Tiivistettynä joulu . Matot on lattiassa eli sisäsiistejä ainakin melkein ollaan. Impulta on saatu turpiin... tai siis melkoiset rähinät kun ei hyvällä uskota. Kassu ei ole traumatisoivaa tyyppiä, kun leikkimään pyysi uudelleen hetkenkuluttua. Heikki kissa kouluttanut ja sitä suomeks sanottuva ituttaa, kun Kassu kiljuu

Tähän vuoteen mahtuu paljon muistoja ja päivämääriä. Vuosi ei ole ollut kaikinpuolin iloinen, mutta höystetään juttu iloisilla kuvilla. Vuosi alkoi helpotuksella, kun Tsäkurin vointi alkoi kääntymään selkeästi parempaan suuntaan. Maanantaina 9.1 yllättäin Tsäkurin sydänpetti ja tuli aika luopumisen. Onneksi herra ei ennättänyt kauaa kärsimään. Olin monta kertaa todennut, kun Tsäkurista aika jättää niin tulee aika uuden koiran. Rotu ai vain vielä ollut selvillä. Heti keväästä olisi ollut pentu tarjolla, mutta se ei täyttänyt ehtoja mitä tulevalta koiralta halusin. Kevät alkoi reippaissa merkeissä. Suunniteltiin jälkikurssia ja kesän näyttelyitä Roopen kanssa. Muutamassa näyttelyssä kävimme alku kesästä ja juhannuksena vietimme Roopen 10v synttäreitä. Synttäreistä polkaistiin näyttelykausi kunnolla käytiin, kun pääsimme ilmaiseksi veteraani luokkaan moneen näyttelyyn. Heinäkuussa kävimme Roopen kanssa lääkärissä 10v tarkastuksessa ja mahavaivojen tähden. Mitään vikoj