Tähän vuoteen mahtuu paljon muistoja ja päivämääriä.
Vuosi ei ole ollut kaikinpuolin iloinen, mutta höystetään juttu iloisilla kuvilla.
Vuosi alkoi helpotuksella, kun Tsäkurin vointi alkoi kääntymään selkeästi parempaan suuntaan. Maanantaina 9.1 yllättäin Tsäkurin sydänpetti ja tuli aika luopumisen. Onneksi herra ei ennättänyt kauaa kärsimään.
Olin monta kertaa todennut, kun Tsäkurista aika jättää niin tulee aika uuden koiran. Rotu ai vain vielä ollut selvillä.
Heti keväästä olisi ollut pentu tarjolla, mutta se ei täyttänyt ehtoja mitä tulevalta koiralta halusin.
Kevät alkoi reippaissa merkeissä. Suunniteltiin jälkikurssia ja kesän näyttelyitä Roopen kanssa. Muutamassa näyttelyssä kävimme alku kesästä ja juhannuksena vietimme Roopen 10v synttäreitä. Synttäreistä polkaistiin näyttelykausi kunnolla käytiin, kun pääsimme ilmaiseksi veteraani luokkaan moneen näyttelyyn.
Heinäkuussa kävimme Roopen kanssa lääkärissä 10v tarkastuksessa ja mahavaivojen tähden. Mitään vikoja ei löytynyt ja saimme terveen paperit muilta osin, kuin mahan. Mahavaivat jatkuivat ja niitä tutkittiin.
Heinäkuun lopulla kävimme näyttelyssä ja jälkikurssilla fiilistelemässä. Tuolloin ei enään ollut kuin kuukausi aikaa.
Elokuussa alkoi Roopen todellnen tila paljastumaan. Muutaman viikon vain tiesimme mitä edessä on odottamassa.
Maanantaina 20.8 koitti se viimeinen päivä ja ilta, kun teimme päätöksen. Moni ei tiennyt, eikä sitä edes Roopesta nähnyt, kuin viimeisinä päivinä ettei kaikki ole hyvin.
Kun vuosi alkoi oli kolme koiraa ja kun kesä syksyksi taittui oli vain yksi jäljellä.
Näin jälkeen päin mietittynä alkaa käsitykseni maanantain veemäisyydestä vahvistumaan.
Tsäkurin pois menonjälkeen olis tehnyt päätöksen, että uusi harrastekoira tulee Roopen rinnalle kasvamaan, mutta toisin kävi.
Loppu kesästä sattumalta löysin Keeshond yhdistelmän, jossa joku kolahti heti. Keeshond on se rotu, jossa kaikki se mitä koiralta haluan niin yhdistyy yhdeksi paketiksi.
22.9 Kassu syntyi ja siitä alkoi kuulumisten ja kuvien odottaminen. Lokakuussa kävimme katsomassa Kassua ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
16.11 käänsimme nokan kohti Mänttää ja lähdimme hakemaan uutta tulokasta kotiin. Loppu onkin historiaa.
Eläinlääkäriämme lainatakseni voin todeta, että Kassu on valopilkku pimeään syksyyn ja tähän vuoteen.
Niin paljosta on joutunut tänä vuonna luopumaan. Ei vain pelkästään Tsäkurista ja Roopesta, vaan myös monesta muusta koira ystävästä.
Sergeitä, "Diiva" Cottonia ja Arttua muistaen.
