Lehtirannan Wolflimit

Varhain lauantaiaamuna pakattiin kassillinen lämmintä vaatetta, kamera, Kassu ja sukkapuikot lankoineen autoon ja menoksi. Kassu ei tainnut arvata mihin olimme saapumassa. Koska pihaan kaartaessa Kassun valtasi totaali hepuli. Vaikkei Kassu meinannut villahousuissaan pysyä, niin silti autosta ei meinattu uskaltautua ulos, kun samalla oven avauksella sinne yritti rynniä kolme kessua ja yksi suuri valkoinen. Kassun äänekäs ja riemuikas vastaanottokomitea oli Cara, Lila, Nessi ja Meile. Tästä jo varmasti voi päätellä minne saavuimme eli Mänttään Millin luokse. Kassun jäädessä pihalle hippaamaan muiden kanssa me hipsimme sisälle. Meitä vastassa ei ollut yhtä iloinen ja äänekäs lauma. Pikemminkin kuului tuhina ja zzz..zz..zzz. Kauaa ei aikaa mennyt, kun sisällä oleva vastaanottokomitea alkoi heräilemään aamupäiväuniltaan. Tästä eteenpäin kuvat saavat kertoa. Pentuja on yritetty nimetä, mutta 100% varmaksi en mene nimistä ja nyt vasta huomasin, ettei Gerosta taida olla yhtään lähikuva

Kiirettä on niin pitänyt, ettei ole ennättänyt koneella istumaan, kuin pakolliset istumiset. Tuossa viikko takaperin tuli käytyä Tuuloksessa näytelmissä... Aina me osataan valita tiukat tuomarit. No toisaalta, kun tiukalta tuomarilta, kun saat hyvän arvostelun niin ei voi kuin kehua. Tällä kertaa meidän eri2 sarja ei jatkunut, kun tuomari pisti esitys järjestykseen... eli olimme kolmansia erillä ilman sa:ta. Hyvän arvostelun virolainen Reet Lint kirjoitutti. Ainut ei loistava kommentti arvostelussa ei jaksanut yllättää ja toisaalta en edes ymmärrä, miksi sellaisia kirjoitellaan arvosteluihin tämän ikäisille pojan koltiaisille. Reetin mielestä muuten oikein hieno uros, jota vielä sijoittaessaankin jaksoi kehua, mutta kun se ei ole täysin valmis vielä ?!? Lohdutteli kovin, että kyllä se siitä kehittyy, kun ikää tulee lisää... no varmasti kehittyy, kun vasta vuoden ikäinen nulikka. Darma siskolla sentään meni paremmin. Darma sai ensimmäisen sertistä ja oli vsp. Darmalla ei kylläkään oll