Kiirettä on niin pitänyt, ettei ole ennättänyt koneella istumaan, kuin pakolliset istumiset.
Tuossa viikko takaperin tuli käytyä Tuuloksessa näytelmissä... Aina me osataan valita tiukat tuomarit. No toisaalta, kun tiukalta tuomarilta, kun saat hyvän arvostelun niin ei voi kuin kehua. Tällä kertaa meidän eri2 sarja ei jatkunut, kun tuomari pisti esitys järjestykseen... eli olimme kolmansia erillä ilman sa:ta. Hyvän arvostelun virolainen Reet Lint kirjoitutti. Ainut ei loistava kommentti arvostelussa ei jaksanut yllättää ja toisaalta en edes ymmärrä, miksi sellaisia kirjoitellaan arvosteluihin tämän ikäisille pojan koltiaisille. Reetin mielestä muuten oikein hieno uros, jota vielä sijoittaessaankin jaksoi kehua, mutta kun se ei ole täysin valmis vielä ?!? Lohdutteli kovin, että kyllä se siitä kehittyy, kun ikää tulee lisää... no varmasti kehittyy, kun vasta vuoden ikäinen nulikka. Darma siskolla sentään meni paremmin. Darma sai ensimmäisen sertistä ja oli vsp. Darmalla ei kylläkään ollut muita kilpakumppaneita, mutta olisihan Reet voinut olla antamati sitä sa:ta.
No sunnuntaina käytiin aksaamassa ja alun hepuleiden jälkeen päästiin kunnolla vauhtiin. Kerrankin kartturikin oli kartalla... mitä nyt menin viimeisen radan viimeisen esteen mähläämään, kun laskin käden liian aikaisin alas ja Kassu pökkäs etujaloillaa riman ales. Meillä oli oikein yksityistunti, kun muita ryhmäläisiä ei paikalle vaivautunut... tosin tästä hyvästä sain myös yksin suurimman osan esteistä raahata kentällä, kun meitä ennen oli yksi aloittelija tutustumassa esteisiin.
Meillä oli myös yleisöä, kun joku ohi ajelija päätti pistäytyä katsomaan aksaamista. Tämä kyseinen mies ei kyllä jaksanut kovin kauaa katsoa, kun oltiin juuri tultu radalle ja Kassulla oli hepulivaihde päällä. Meno taisi näyttää joseenkin koomiselta, kun koira sinkoili sinne, tänne ja tuonne ja minä yritän naurun pyskähdysten lomasta kieltää/kutsua joka suuntaan sinkoilevaa koiraa. No eipä tuo mies tainut muutenkaan koirien/ aksaamisen päälle ymmärtää, kun kysyi mikä on koiran parasaika... Toinen kaiken tietävä kommentti saikin minut pakenemaan kentän laidalle koiraa kusettamaan, kun meinasin purskahtaa nauruun... Tämä tietävä mies immeinen kysäisi kuinka vanha koira on? Tähän minä: että vuoden vanha vasta. Hetken päätään kallisteltuaan mies totesi: vuoden vasta, (epämääräinen virnistys ja jatkoi): vuoden, eikä osaa tuon enempää. Tässä vaiheessa minä käänsin selän miehelle, vedin syvään henkeä ja totesin kouluttajalle, et me mennään nyt pissillä käymään, muuten olisin revennyt nauruun.
Sunnuntaina oli myös erittäin hieno ja lämmin syksyinen keli. Tämähän piti käyttää hyväkseen ja lähdin kuvailemaan Kassua peltomaisemiin.
Olkaatte hyvät ja naatiskelkaa syssys maisemist niin kuin Kassu naatiskelee.
Tuossa viikko takaperin tuli käytyä Tuuloksessa näytelmissä... Aina me osataan valita tiukat tuomarit. No toisaalta, kun tiukalta tuomarilta, kun saat hyvän arvostelun niin ei voi kuin kehua. Tällä kertaa meidän eri2 sarja ei jatkunut, kun tuomari pisti esitys järjestykseen... eli olimme kolmansia erillä ilman sa:ta. Hyvän arvostelun virolainen Reet Lint kirjoitutti. Ainut ei loistava kommentti arvostelussa ei jaksanut yllättää ja toisaalta en edes ymmärrä, miksi sellaisia kirjoitellaan arvosteluihin tämän ikäisille pojan koltiaisille. Reetin mielestä muuten oikein hieno uros, jota vielä sijoittaessaankin jaksoi kehua, mutta kun se ei ole täysin valmis vielä ?!? Lohdutteli kovin, että kyllä se siitä kehittyy, kun ikää tulee lisää... no varmasti kehittyy, kun vasta vuoden ikäinen nulikka. Darma siskolla sentään meni paremmin. Darma sai ensimmäisen sertistä ja oli vsp. Darmalla ei kylläkään ollut muita kilpakumppaneita, mutta olisihan Reet voinut olla antamati sitä sa:ta.
No sunnuntaina käytiin aksaamassa ja alun hepuleiden jälkeen päästiin kunnolla vauhtiin. Kerrankin kartturikin oli kartalla... mitä nyt menin viimeisen radan viimeisen esteen mähläämään, kun laskin käden liian aikaisin alas ja Kassu pökkäs etujaloillaa riman ales. Meillä oli oikein yksityistunti, kun muita ryhmäläisiä ei paikalle vaivautunut... tosin tästä hyvästä sain myös yksin suurimman osan esteistä raahata kentällä, kun meitä ennen oli yksi aloittelija tutustumassa esteisiin.
Meillä oli myös yleisöä, kun joku ohi ajelija päätti pistäytyä katsomaan aksaamista. Tämä kyseinen mies ei kyllä jaksanut kovin kauaa katsoa, kun oltiin juuri tultu radalle ja Kassulla oli hepulivaihde päällä. Meno taisi näyttää joseenkin koomiselta, kun koira sinkoili sinne, tänne ja tuonne ja minä yritän naurun pyskähdysten lomasta kieltää/kutsua joka suuntaan sinkoilevaa koiraa. No eipä tuo mies tainut muutenkaan koirien/ aksaamisen päälle ymmärtää, kun kysyi mikä on koiran parasaika... Toinen kaiken tietävä kommentti saikin minut pakenemaan kentän laidalle koiraa kusettamaan, kun meinasin purskahtaa nauruun... Tämä tietävä mies immeinen kysäisi kuinka vanha koira on? Tähän minä: että vuoden vanha vasta. Hetken päätään kallisteltuaan mies totesi: vuoden vasta, (epämääräinen virnistys ja jatkoi): vuoden, eikä osaa tuon enempää. Tässä vaiheessa minä käänsin selän miehelle, vedin syvään henkeä ja totesin kouluttajalle, et me mennään nyt pissillä käymään, muuten olisin revennyt nauruun.
Sunnuntaina oli myös erittäin hieno ja lämmin syksyinen keli. Tämähän piti käyttää hyväkseen ja lähdin kuvailemaan Kassua peltomaisemiin.
Olkaatte hyvät ja naatiskelkaa syssys maisemist niin kuin Kassu naatiskelee.
