Syksy on ollut vauhdikas ja loppu vuosi meni hujahti huomaamatta ohitse.
Kihniö Mänttä reissusta ennätettiin arkipäivät toipumaan, kun taas jo lastattiin autoa ja lähdettiin reissuun. Tällä kertaa Siljan kanssa otettiin suunnaksi Viro.
Viron reissu ei tuloksillaan kimaltele, vaikkakin molempina päivinä Ransu sai nuorten luokassa erinomaisen, mutta tällä kertaa esittäjä ei ollut tuomareiden mieleen. Ensimmäisenä päivänä sai haukut, kun "yli esittää" koiraa.... kyykkyyn meneminen ja se että yrittää koiran saada käyttäytymään nätisti kehässä ja katsomaan suoraan seistessä oli yli esittämistä (tähän sopisi silmiään pyörittelevä emoji). Toisena päivänä samalla esittämisellä olisi pitänyt enemmän yrittää esittää koiraa.... En sano mitään.
Viron reissu ei tuloksillaan kimaltele, vaikkakin molempina päivinä Ransu sai nuorten luokassa erinomaisen, mutta tällä kertaa esittäjä ei ollut tuomareiden mieleen. Ensimmäisenä päivänä sai haukut, kun "yli esittää" koiraa.... kyykkyyn meneminen ja se että yrittää koiran saada käyttäytymään nätisti kehässä ja katsomaan suoraan seistessä oli yli esittämistä (tähän sopisi silmiään pyörittelevä emoji). Toisena päivänä samalla esittämisellä olisi pitänyt enemmän yrittää esittää koiraa.... En sano mitään.
 |
| Ransu näyttely paikalla |
Reissu muuten oli riemukas, jos jätetään se lauantai illan ukkosmyrsky pois laskuista. Hotellille päästessä lähdettiin lenkittämään koirat, niin eikö ensiksi Bertram astu johonkin kasvin piikkiin tai vastaavaan ja ala ontumaan. Seuraavassa käänteessä jo saimmekin vettä niskaamme ihan huolella. Lenkin jälkeen hotelli huone muistuttu pyykkituvan kuivaushuonetta.
Illalla vielä rohkeasti lähdimme uhmaamaan vesisadetta ja salamointia, mutta tällä kertaa olimme varustautuneet sateeseen. On se vaan niin hienoa reissata koirien kanssa, jotka tulevat keskenään toimeen ja pystytään sulloutumaan pieneen hissiin. Ransua hirvittävästi kiehtoi näköalahissi ja aina uteliaana kurkisteli katutasoa, kun hissillä seilasimme.
 |
| Xena, Bertram, Ransu |
Näyttelyissä sentään keli suosi meitä, eikä saatu vettä niskaamme kehissä.
 |
| Bertram, Xena, Ransu ja Utte |
Bärchen S2 sisaruksia reissussa oli kolme, kun Utte Ilkan kanssa vielä liittyi seurueeseemme. Täytyy sanoa, että kyllä nämä sisarukset ovat niin hyvä käytöksisiä veijareita.
Paluu matkalla meillä oli autotallipaikka laivassa ja iloksemme saimme huomata, ettei koiria juurikaan hetkauttanut, vaikka joillakin varashälyttimet ujelsivat autoissa (on se kumman vaikeaa osata laittaa halyttimiä laiva/lastaus moodiin). Meidän autossa ikkunat vain tärisi, kun kolmikko veti sikeitä tyytyväisenä.
Paluu matkalla meillä oli autotallipaikka laivassa ja iloksemme saimme huomata, ettei koiria juurikaan hetkauttanut, vaikka joillakin varashälyttimet ujelsivat autoissa (on se kumman vaikeaa osata laittaa halyttimiä laiva/lastaus moodiin). Meidän autossa ikkunat vain tärisi, kun kolmikko veti sikeitä tyytyväisenä.
 |
| Xena, Ransu ja Utte |
Syksyn aikana sentään ennätettiin käymään yksissä aksa kisoissa Natkun kanssa. Tuloksilla ei julittu Semkat - Savikko radoilla, kun kolme Hyl tulosta haiemme, mutta hyviä ratoja pääsääntöisesti. Enemmänkin oli tarkoitus kisata, mutta syystä XYZ ja ilmojen unohtamisen vuoksi syksyn kisat jäivät yksiin kisoihin tällä kertaa.
Syksyn mittaan aloimme myös valmistautumaan joulukuun alun voittaja näyttelyyn.
Natku olisi voinut jättää valmistautumisen hieman vähemmälle.....
Lokakuussa Natku sai lenkillä tuhrittua otsikkonsa ja kaulurinsa johonkin punertavaan tatinaan. Punainen väri ei meinannut millään lähteä ja pyyheliina jolla tahkosin, jäi varmaan iäksi oranssin punertavan laikukkaaksi (ei edes 95 asteen sitruunahappo pesu irrottanut väriä pyyhkeestä).
Lokakuussa Natku sai lenkillä tuhrittua otsikkonsa ja kaulurinsa johonkin punertavaan tatinaan. Punainen väri ei meinannut millään lähteä ja pyyheliina jolla tahkosin, jäi varmaan iäksi oranssin punertavan laikukkaaksi (ei edes 95 asteen sitruunahappo pesu irrottanut väriä pyyhkeestä).
No tulipahan pestyä koirat ja pöllytettyä irtovillat pois hyvistä ajoin ennen messaria, kun lokakuussa jo suoritettiin syyspesu ja irtovillan pöllytys. Kun pesin koirat, niin ajattelin et nyt sitten harjailen säännöllisesti Natkua, jottei messarin alla tarvitse niin paljoa... no miten sen taas ottaa, jos viikkoa ennen messaria toteaa, ettei ole sitten lokakuun harjaan koskenut.
 |
| Juuri pestyt pojat. |
Natku jatkoi valmistautumista messariin.... tällä kertaa sormeen osui joku pikku nappula selässä/kyljessä, jonka aluksi luulin olevat punkki. Tutkiskellessa nappulaa, totesin et tää on joku talinappula ja päätin hieman rutistaa.... no rutistella sitten saimmekin, kun pienestä reiästä soirona tuli ja tuli vaan tavaraa. No tämä sentään oli tällä yhdellä rutistelulla selvä tapaus.
Hoopers treenit meillä siirtyi Kaarinaan isolle kentälle. Natkulla on ollut lystiä, kun saa painella menemään. Hieman pitkät estevälit välillä kummastuttaa, mutta eiköhän niihinkin opita ajan kanssa.
Hoopersissa meillä on ollut välillä niin pal vauhtia, et yksistä treeneissä tulimme verissä tassuin OMG!!! Ilmeisesti päivällä leikattu kannuskynsi oli hilkulle leikattu ja sitten treeneissä se oli päättänyt toisella kierroksella aueta. Kun treenien päätteeksi otin Natkun häkistään, niin etutassut olivat veressä ja taas silmissä pyörähti kauas karkaava messari, mutta onneksi se oli vain turhan lyhyeksi leikattu kynsi.
Ja jottei jännitys momentit valmistautumisessa messariin vaan olisivat päässeet loppumaan, niin Natku oli ottanut, ilmeisesti rajuissa taklausleikeissä, vähän osumaa ja sen ansiosta sai ruotonsa taas korkkiruuville ja jumiin. Onneksi on hyvät koirien hierojat ja Natkun ruoto saatiin oikenemaan sekä vetreäksi messariin.
Natkun suoristellessa ruotoaan, pääsi Ransu tuuraamaan Natkua Sonjan treeneihin. Treeni lista ainakin piteni näissä treeneissä, kun Ransu pääsi isolle kentälle tekemään ja irrottelemaan tosissaan. Mä tuun vielä olemaan niin lirissä tuon sotakuulan kanssa aksa radoilla.
Ja kun kaikki on aina viimeisen päälle suunniteltua, niin pari viikkoa ennen messaria tuli mieleen, et tarviskos Natkulle muistutella mikä sellainen ohut naru oikein on. No parit näyttelytreenit käväistiin, et saatiin hieman tuntumaa. Tiia Nybergin treenit olivat kyllä loisto treenit, joista sai todella hyviä pikku vinkkejä. Siellä myös tuli todettua, et Natkulla on uskomattoman hienot liikkeet. Ihan sama mikä on juoksu tai kävely vauhtimme, niin Natku pysyy kuin nakutettu kauniilla ravilla.
Natku ei kovin aktiivinen ollut näyttely rintamalla, kun viidessä näyttelyssä kävi, joista kaksi oli Ruotsin maalla. Kaikista hienosti erinomainen plakkariin ja Suomen näyttelyissä aina Pu sijoilla, kerran ollen Rop + se Cacib messarista.
Natkun suoristellessa ruotoaan, pääsi Ransu tuuraamaan Natkua Sonjan treeneihin. Treeni lista ainakin piteni näissä treeneissä, kun Ransu pääsi isolle kentälle tekemään ja irrottelemaan tosissaan. Mä tuun vielä olemaan niin lirissä tuon sotakuulan kanssa aksa radoilla.
Ransulla muutenkin ollut treenin täyteinen syksy, kun lokakuussa alkoi Ransun omat aksatreenit. Ransun ihka ensimmäinen ihan oma aksa paikka.
Kontaktejakin ollaan alettua miettimään.... tosin Ransun mielestä voi laittaa maate, jos ei heti saa edetä eteenpäin. Kotona ja itsekseen touhuillessa Ransua on myös alettu opettamaan sohva/ häkin päällys koiraksi, kun vuoroaan saa odotella sohvallea/ häkin päällä makoille, kuten Natku.
Kontaktejakin ollaan alettua miettimään.... tosin Ransun mielestä voi laittaa maate, jos ei heti saa edetä eteenpäin. Kotona ja itsekseen touhuillessa Ransua on myös alettu opettamaan sohva/ häkin päällys koiraksi, kun vuoroaan saa odotella sohvallea/ häkin päällä makoille, kuten Natku.
Ja kun kaikki on aina viimeisen päälle suunniteltua, niin pari viikkoa ennen messaria tuli mieleen, et tarviskos Natkulle muistutella mikä sellainen ohut naru oikein on. No parit näyttelytreenit käväistiin, et saatiin hieman tuntumaa. Tiia Nybergin treenit olivat kyllä loisto treenit, joista sai todella hyviä pikku vinkkejä. Siellä myös tuli todettua, et Natkulla on uskomattoman hienot liikkeet. Ihan sama mikä on juoksu tai kävely vauhtimme, niin Natku pysyy kuin nakutettu kauniilla ravilla.
Ja sitten koitti se messari viikonloppu... koiralla on ruoto suora, tassut ehjät, kynnet paikallaan, ei ylimääräisiä värejä turkissa.... viimeisten viikkojen pumpulipallo piti iskut loitolla.
Seitsemän valioluokan ja yksi avoimen luokan uros, jotka voivat kilpailla cacibista ja me tulemme joukon viimeisenä purjehtien.... viis voittaja titteleistä, kunhan se cacib saataisiin.
 |
| Kuva Zelda Frisk |
Avoimen luokan uros tippui heti leikistä pois sekä valioluokan ensimmäinen, kun saivat eh:n.
Me saatiin se erinomainen hienolla arvostelulla ja mitä vielä, me todellakin purjehdimme häntäpäästä valioluokan voittoon!!! Tässä vaiheessa jo meinasin tuulettaa, kun cacib oli melko varmaan meidän, kun luokka voittajina paras uros kehään tulisi junnu ja vetsku uros, jotka eivät saa ottaa cacibia.
Ja me todellakin teimme sen ja saimme cacibin messarista Susanne Wendellin ollessa tuomarina. Kiitos vielä kerran Susannelle kauniista sanoista ja oli ilo tuoda Natku uudelleen hänen kehäänsä... tätä tilaisuutta oltiin odotettu.
Aivan fantastinen päätös harrastus vuodelle tämän hopeisen taskuraketin kanssa. Ei mikään näyttely tai kisa ole näin paljoa aiheuttanut harmaita hiuksia ja epätoivoa, kuin tämän vuoden voittaja näyttely, mutta voittajina me selvisimme maaliin.
Nyt sitten vain ulkomaan reissuja miettimään ja viimeisen cacibin metsästykseen.... kai se on pakko, kun yhdestä enään kiinni kansainvälinen muotovalionarvo.
Me saatiin se erinomainen hienolla arvostelulla ja mitä vielä, me todellakin purjehdimme häntäpäästä valioluokan voittoon!!! Tässä vaiheessa jo meinasin tuulettaa, kun cacib oli melko varmaan meidän, kun luokka voittajina paras uros kehään tulisi junnu ja vetsku uros, jotka eivät saa ottaa cacibia.
Ja me todellakin teimme sen ja saimme cacibin messarista Susanne Wendellin ollessa tuomarina. Kiitos vielä kerran Susannelle kauniista sanoista ja oli ilo tuoda Natku uudelleen hänen kehäänsä... tätä tilaisuutta oltiin odotettu.
Aivan fantastinen päätös harrastus vuodelle tämän hopeisen taskuraketin kanssa. Ei mikään näyttely tai kisa ole näin paljoa aiheuttanut harmaita hiuksia ja epätoivoa, kuin tämän vuoden voittaja näyttely, mutta voittajina me selvisimme maaliin.
Nyt sitten vain ulkomaan reissuja miettimään ja viimeisen cacibin metsästykseen.... kai se on pakko, kun yhdestä enään kiinni kansainvälinen muotovalionarvo.
Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä äkkilähdöllä kävimme Illukan Elinaa tervehtimässä, kun silmä ja polvi tarkkiin suuntasimme. Terveen paperit molemmat saivat. Natkulla 0/0 polvet ja puhtaat silmät (ei edes liika ripsiä). Ransulla myös 0/0 polvet ja terveet silmät (ainoastaan saumalinjan kärjet olivat näkyvissä, joka tulevaisuutta ei haittaa tai vaikuta).
Jos vuotta hieman tiivistetään....
Natku ei kovin aktiivinen ollut näyttely rintamalla, kun viidessä näyttelyssä kävi, joista kaksi oli Ruotsin maalla. Kaikista hienosti erinomainen plakkariin ja Suomen näyttelyissä aina Pu sijoilla, kerran ollen Rop + se Cacib messarista.
Agilityn saralla ennätettiin kahdeksat kisat kiertämään ja 23 starttia juoksemaan, joista AGI-H ykkösluokasta ja ykkösen agiradoilta 2 luvaa. Tassujen seuramestiksissä medien kolmonen.
Ransu sen sijaan ennätti kiertämään hieman enemmän näyttelyissä, kun 12 näyttely käyntiä ennätettiin tekemään, joista 2 Ruotsissa ja 2 Virossa.
Plakkariin vuodesta jäi
3 x Rop
4 x Rop juniori
1 x Vsp
2 x Vsp juniori
Plakkariin vuodesta jäi
3 x Rop
4 x Rop juniori
1 x Vsp
2 x Vsp juniori
FI JMVA
Nord junior sert
Ruotsin SERT
RYP1 ja BIS4
Suomen Keeshond yhdistyksen näyttely juniori sija 2 ja näyttely urosten sija 7.
Nord junior sert
Ruotsin SERT
RYP1 ja BIS4
Suomen Keeshond yhdistyksen näyttely juniori sija 2 ja näyttely urosten sija 7.
Aikasta hieno vuosi meillä on ollut, mutta ei kai näin hienojen poikien kanssa oikein muunlaista vuotta voikaan olla.