Reissuja merien takana.

Lauantai aamuna kello soi jo ennen kukon äänenavausta. No ei sentään mikään mahdoton herätys ja samoihin aikoihin taisi kukkokin heräillä.

Edellis ehtoona oltiin jo tavarat pakattu autoon ja auto odotti oven edessä viimeisiä tavaroitaan ja matkustajiaan valmiina seikkailuihin.

Aamun valjetessa saavuimme satamaan. Kassu katseli uteliaana autojen paljoutta ja suuria kelluvia purkkeja.

Kovin pitkään emme ennättäneet odottelemaan lähtöselvityksessä, kun jo ensimmäiset tutut näimme. Kantolan Hanna ja Juha olivat päässeet paremmin vetävään jonoon ja pyrhälsivät ohitsemme... no sentään muutaman sanasen ennätimme vaihtaa autosta toiseen.

Matkan suurin jännitys kohdistui autokannella liikkumiseen. Kassu kun väistää autoja ja niitähän piisasi, mutta hyvin me selvittiin... tai no hiace ei selvinnyt. Kattoantennin muovipääliset jäi jonnekin Viking Amorellan autokannelle. Paikka oltiin ihan otettu max. 2.4m korkealle ja ramppiin ajaessa päästiin oikein hienosti rimojen ali, mutta kannelle ajettaessa jo alettiin katselemaan ottaako katto kiinni oven reunaan. No ei ottanut kattokiinni, mutta antenni kyllä antoi mahtavat rummutukset kannella ajellessa. Meitä ei voinut olla kuulematta ja Kassukin oli ihmeissään mitkä hiton disco deekki mein katolla aloitti soolo numeronsa.

Laivalla oleilu meni oikein mallikkaasti, mitä nyt hieman perään inistiin, kun hyttiin yksin jäi. Kannella käytiin maisemia ihastelemassa ja mikäs siinä ihastellessa, kun aurinko paistoi. Ihastelu paikan sai vain huolella valita, oli nimittäin sen verran navakka tuuli kannella.

Lisää tuttujakin nähtiin laivalla. Aivan mieletön yhteensattuma, kun laivan käytävällä törmättiin Domin (W.Doronicum) Karoliinaan. Kassukin sekosi pelipöksyissään, kun sai rapsuttelijoita vierailemaan hyttiinsä.

Laivamatka siis meni oikein rattoisasti.

No laivasta ulostautuessa saimme taas harmaita hiuksia. Tällä kertaa oli 1,95m korkeus kyltti edessä. No kävely tunnelin ali päästiin hipoen... jäi sinne sentään pari senttiä vielä tyhjää. Ihan kiva pila et suomen päässä riman ali pääsee korkeammat autot, kuin Ahvenanmaan päässä.

Eckero linen terminaali.

Lauantaina käytiin vielä vakoilemassa seuraavan päivän kohdetta ja kierreltiin muutenkin katselemassa maisemia.

Täytyy kyllä myöntää, et yllättävän siistiä oli.

Onneksi autotiet eivät olleet yhtä kiharaisia, kuin pyörätiet.

Kumpaan menisi??
Maarianhaminaan ja hotellia kohden vai lähtiskö kattomaan Godbyyn Taffelin tehdsasta??
Tällä kertaa hotelli vei pidemmän korren.

Seuraava kuva onkin huonolaatuinen, mutta kaikki ei voi onnistua liikkuvasta autosta.

Ihan oli pakko napata kuva. Ahvenanmaalla sentään ja eikö sielläkin tule jotain Forssalaista vastaan.

Rajalan dösä puiston reunalla parkissa

Sunnuntai aamuna sentään sai hieman pidempään nukkua, ennen kuin täytyi nostaa kytkintä. Aamusuihku, Kassun pissitys ja murua kupuun. Aamupalalla ampiaisen ketale yritti kovin jakaa evästykseni. Muutaman kerran se vältti varman kuoleman, kunnes tajusi häipyä jotakuta muuta kiusaamaan. 

Kun aamutoimet oli saatu pakettiin, eikus tavarat jälleen autoon ja menoksi. Suunnaksi otettiin Eckerö ja Eckerö halli, jossa järjestettiin Kv näyttely. Olimme siis yhdistetyllä loma ja näyttelyreissulla... kätevää eikö?

No näyttelystä ei voi muuta sanoa, kuin seura oli mukavaa ja Kassu osasi hienosti esiintyä. Edelleenkään meillä ei niitä karvoja ole ja jälleen kerran taisi homma jäädä niistä karvoista kiinni.

Kun kerta aikaa oli niin jäimme vielä osan ryhmistä seurailemaan, ennen kuin lähdimme.

Hotellille ajellessa heitimme vielä pienen lenkin ja taisimme Kassun mielestä ajaa lujaa, kun korvat niin luimussa on.

Ihan hotellille asti emme ennättäneet, kun pieneltä pojalta loppui puhti ja alkoi nukuttamaan.

No nippinappa päästiin ruuan kautta hotellille asti, kun välikuolema iski allekirjoittaneeseenkin. Janne oli sillä välin päättänyt käydä Kassun kanssa jalan katselemassa maisemia.

Maanantai aamuna saikin nukkua... tosin jos olisi nukuttanut. No aktiivisina lähdettiin koko porukka aamutuimaan katselemaan jalan maisemia. Tällä kertaa oli kamerakin mukana ja Kassu pääsi myös poseeraamaan. Kassua tosin olisi kiinnostanut enemmän hajujen haistelu, kuin kameralle keikistely.

Aamuun heräävä maarianhamina.

Lenkkimaastot olivat hauskoja. Sai kävellä laituri tasanteella tai kallion päällä merta katsellen ja jos alkoi kyllästyttämään ylä ilmat, niin sekun laskeutui alaspäin juoksuhautoja pitkin (en kyllä tiedä olivatko nuo juoksuhautoja, mutta niiltä ne vaikuttivat). Pystyi myös lenkkimaastokseen valitsemaan kaupungin kadut, mut Kassu maalaisena tallustelee mieluummin luonnon keskellä, kuin asfaltti viidakossa.

Ilmeisesti ihan hotellimme nurkalla oli jokin meri aiheinen museo. Alla oleva laiva taisi kuulua kyseisen museon kalustoon.

Hotellissa oli hauska yksityiskohta... niin meille tehty. Pihakalusteet olivat limenvihreät. Kyllä niillä kelpasi pienen pojan istuskella.

Laiva kun lähti vasta n. 14.30 niin meillä oli rutkasti aikaa kulutettavana. Ei kun auton päälle ja menoksi. Jo lauantaina bongaamamme ostoskeskus käytiin tarkastamassa. No eipä siellä mitään ihmeellistä... Sulolle leluhiiri tuliaisiksi, leipä ja pari kerää lankaa. Pihamaalta tosin voitaisiin ottaa mantereen puolellekin mallia (en ainakaan missään muista nähneeni). Vinoruudut ja tuplaviivat, jotta varmasti autojen väliin jää tilaa.

Tällä kertaa päädyimme myös Taffelin tehtaalle asti ja piipahdettiin katsomaan myymälää. Sieltä tarttui mukaan tuliais karamelli pussit. 

Tulimme ajoistaan satamaan odottelemaan omaa laivaamme ja Kassukin päätti ottaa rennosti ja tarkastella tilannetta kuskin avoimesta ikkunasta... mun ikkunaan, kun ei päässyt sukkupuikko vaaran tähden.

Takaisin tulo matkalla emme sentään joutuneet minnekään Amorellan piippuhyllylle, vaan rekan vetävään Gracen autokannelle. 

Laivaan päästyämme alkoi pienelle pojalle uni maistumaan. Sen verran kuitenkin jaksoi riehua, että tuli kevythäkkinsä oviverkosta läpi... taas saa paikata ja taitaa tämä tällä kertaa ostaa jopa uuden ja jättää tuon vanhan olkkarin lattialle lojumaan lelukopaks.

Takaisin tulo matkallakin täytyi käydä maisemia ihastelemassa ulkoilmassa ja matkalla ulos törmäsimme, johonkin lasten kisailu tuokioon. Hissin ovien auetessa ja ainakin reilun kymmenen lapsen lauman mekastaessa Kassukin innostui ihan yhtä paljon, kuin lapsetkin ja alkoi haukkumaan riemuisasti. Kaikki lapset eivät tätä hätkähtäneet, vaan meinasivat rynnätä Kassun kimppuun. Kiireen vilkkaan haihduimme paikalta... paikalle tupsahtamis tapa oli voinut olla parempi, jotta olisi voinut hetkeksi jäädä rapsuteltavaksi

Kyllä täytyy myöntää... vaikka Kassu onkin tuollainen elohiiri, joka ennättää juuri kaikkea sätätä, niin kyllä se osaa olla mutkaton matkakumppanikin.

Nyt jäädäänkin reilun kuukauden näyttelytauolle ja toivotaan, että sinä aikana ennättää karvat kasvamaan... josko sitä vaikka tällä välin ihan aksaankin ennättäisi syventymään.