Siirry pääsisältöön

Workaholic Stuntman "Roope" 23.6.2002-20.8.2012


Roopea käytiin vain katsomassa. Rakkautta ensi silmäyksellä. Ei se meille pitänyt tulla, kun jo yksi koira oli. Sisaruksen uuteen kotiin viennin ajaksi Roope tuli hoitoon. Se "hoito" venyi 10 vuoden mittaiseksi.

Ruma ankanpoikanen, josta ei belgiä tule. Niin me vain maailmalle näytimme ja Roopesta kasvoi mitä komein uros belgi.

Koti koirahan Roope oli, mitä nyt jotain takapiha harrastuksia oli.
Kun pääsimme paremmin kulkemaan pitkin Suomea, niin aloimme harrastamaan näyttelyjä. Näyttelyjä harrastimme loppuun asti. Välillä oli taukoa kastroinnin tähden, kun eturauhanen alkoi vaivata. Näyttely sääntöjen muuttuessa pääsimme uudelleen kehiin. Viimeisen näyttelyn kävimme vain kuukautta aiemmin Roopen pois menoa.

Käyttöpuolella kisaaminen alkoi kiinnostamaan, kun saimme sertejä näyttelyistä. BH-kokeen verran kisasimme. Näkö tuli esteeksemme kisauralla. Roopella todettiin vuonna 2007 harmaakaihi ja siitä lähdin näkö alkoi heiketä siinä määrin, että päätimme luopua kisa haaveista.Silti jatkoimme jäljestämistä ja takapiha tottista. Vanhemmilla päivillä vielä piti aloittaa toko alokasluokan verran, mutta se jäi suunnitelmaksi.

Roope oli koko elämänsä melko terve. Ampiaisiin joskus nuorempana tutustuttiin siinä määrin, että jouduimme lääkärissä käymään. Peruna aiheutti hiivaa korviin ja eturauhanen alkoi vanhemmalla iällä vaivaamaan.
Viimeinen kuukausi oli sairastelua. Oksentamisella se alkoi ja lopulta herra lopetti syömisen.
Pitkään herra oli melko terveen oloinen, eikä moni tiennyt sairastamisesta.
Viimeiset pari viikkoa oli taistelua lääkkeiden ja syömisen kanssa. Siinä vaiheessa tiesimme mitä todennäköisesti on edessä ja mitä patologinlausonnosta paljastuu.
Veriarvoissa ei poikkeavuuksia näkynyt, mutta ultrauksessa ja tähystys sen varmisti, että Roopella on kasvain mahalaukussa.
Roopen pois menon jälkeen tulleessa patologinlausunnossa se luki minkä jo tiesimme, pahanlaatuinen, ärhäkkä mahakasvain.

20.8 aloin katsella, ettei kaikki ole hyvin ja illalla saimme oman lääkärimme Evan kiinni.
Kasvain oli alkanut vuotamaan ja ennen kuin olisi liian myöhäistä viedä Roope ominjaloin viimeiselle retkelleen niin lähdimme. Roope taisi aavistaa, koska oli hyvin rauhallinen. Pimevään loppukesän iltaan Roope sai nukkua, kuunnellen luonnon ääniä.

(Kuva on otettu 10.8.2012)