Pöydän pyyhintää ja tulevaa.

Vihdoin ja viimein tuli kirjoiteltua Tsäkurin ja Roopen tarinaa lyhenneltynä, niihin viimeisiin päiviin asti.
Pidemmän aikaa on ollut tarkoitus, mutta nyt päätin pyyhkiä pöydän tulevan tieltä, että on hyvä jatkaa uusiin seikkailuihin. Seikkailuista edempänä ja etukäteen jo varoituksena, ota ämpäri leuan alle tai suojaa näppäimistö kosteus vaurioilta.

Aloitetaan näistä luonnon eläimistä. Tässä yksi päivä meni aamukahvi seurueelta kahvit rinnuksille ja pitkin pöytiä, kun minä päätin rääkäistä HIRVI.

Hirvi mennä löntysteli pitkin peltoa, mutta pääsi harmittavan kauaksi karkaamaan, ennen kuin ennätin saada kameran kuvaus kuntoon. No saimpahan kuitenkin jonkinlaisen kuvan, vaikka sumuista olikin.

Iwan se on päättänyt tiputtaa villansa. Mistä lie johtuu, että on alkanut syksyisin tiputtamaan, kun ennen tiputti keväisin. Kamerallekin kelpasi hieman poseerata karvaamis operaation jälkeen.
Villaa taas irtosi ja jos vain joku saisi tuon rukin tuolta kanalan vintiltä tongittua niin pääsisi kokeilemaan kehräämistä. Hullu kun on niin kaikki täytyy itse tehdä. MINÄ ITE. Mistä lie Imppukin oppinut itsepäisyyden. Miten se sanonta menikään, koira on kuin omistajansa?!?

Suurimmat karvatupot yritin pelastaa pussiin, mutta jäi sitä pesän lämmikettä pikkulinnuillekin ja hyvin on jo tarhaa putsattu. Iwan taisi myös nauttia, kun karva taakka keveni.

Herra myös kerrankin päätti pysyä mökkinsä terassillaan edes sen aikaa, että sain yhden kuvan napattua ja onneksi sekin oli suht onnistunut, mitä nyt hieman vino oli. Mattokin laitettiin roikkumaan, ettei syys sateet pääse ihan mökin ovelle asti satamaan, kun niin tuulen kera tahtoo sataa.

Pienet laulutkin täytyi välillä ilmoille kajauttaa. Yleensä ei muuten ulvo niin, et joku näkee. Jos on yrittänyt hiipiä kuvaamaan niin on aina lopettanut, kun on päässyt tarpeeksi lähelle tai sopivaan paikkaan. Aloittaa kyllä uudelleen, kun hukkuu näkyvistä.

Iwanin uusi lempipaikka makoilla. Varmaan on kottikärry kuormallinen hiekkaa roudattu tän kesän aikana, kun aina potkii savet pintaan. Saattaa kyllä olla näillä sateillakin vaikutusta miksi savi puskee läpi.

Peltojen kuningas on siirtynyt sisätiloihin eli syksy on saapunut ja talvi kolkuttaa kulman takana. Ihan vähän jaksoi poseerata kameralle tai ainakin siltä sain näyttämään. Joka kuvan jälkeen pyörähti selän kautta toiselle kyljelle makaamaan. Yrittiköhän Misse viestittää jotain?!?

HUOMIO!!! KUOLAAMIS VAARA ALKAA.

Käytiin hieman lauantai päiväretkellä keski-suomessa. Iwankin oli illalla jo niin väsynyt, että kuorsasi ikkunat täristen. Takaisin tulo matkallakin oli havaittavissa pientä väsymystä.

Mitä me siellä keski-suomessa teimme. Me käytiin katsomassa uuttaa perheen jäsentä eli Kassua. Kuukauden kuluttua talossamme tassuttelee pieni pörröinen, naskalihampainen pissakone eli normi kielellä Keeshondin pentu. Näin ainakin on suunnitelmat, jollei mitään kaaoottista tapahtu.

Ja kyllä se oli taas rakkautta ensi silmäyksellä. Toista poikaa menin katsomaan, mutta tämä sytytti, se vain kolahti juuri niihin oikeisiin palikoihin tai siis ne hampaat upposivat minun kyynärpäähäni. Tarmoa ja vauhtia tuntuu piisaavan, mutta ei haittaa saapahan paahtaa mettässä ja pellolla sen minkä jaksaa.