Lehtirannan Wolflimit

Pieni iso poika Iwan täyttää tänään vaatimattomat kaksi vuotta. Ei uskoisi että siitä on kaksi vuotta, kun tuo sohvanvaltaaja syntyi tähän maailmaan. Edelleen tuntuu että sama kakara pyörii jaloissa, kuin vajaa kaksi vuotta sitten. Ihan yhtä pentu osaa olla edelleen, vaikka ikää ja kokoa on tullut lisää. Niin eikä se itsepäisyyskään ole mihinkään kadonnut ja yhtä äänekkäästi osaa ilmaista itseään kuin syntyessäänkin. No on se hyvä että on joku juniori, joka pitää vauhtia ja vaarallisia tilanteita yllä, kun muut poijaat alkaa olla veteraaneja (ainakin iällisesti....). Paljon onnea myös siskoille ja velipojalle.

Iwan peruslaiska sohvaperuna, johon tulee liikettä ruoka aikaan ja jonkun tullessa pihaan. Niin ja neljällä tassulla seisominen on liian raskasta.

Ja pentue sisaruksille myös.

No eipä ihmeempiä. Päivitellään Suomen talvea, kun aina vaan on kuraista. Tosin koirat tai ainakin Tsäkur tuntuu tykkäävän asiasta, kun voi ottaa mutakylpyjä. Bobia ja Roopea ei nämä kurasäät innosta, kun tassut likaantuu. Iwan se alistuu vallitseviin sää oloihin käpertymällä pienelle kerälle. Tsäkuria ei myöskään muutenkaan haittaa nämä lämpöiset säät, kun herra päätti tiputtaa pohjavillansa, eikä ole vielä uutta tullut tilalle. No eipähän tule ulkona kylmä, kun ei ole kovin kummoisia pakkasia. Bobi menee köpöttelee vanhaan tapaansa ja ojentaa aina välillä Roopea. Niin ja se Roope... sitäkin tarvitsisi kouluttaa, mutta millä ajalla, kun niin pirun aikaisin tulee pimiää. No ehkä tarvitsee ruveta hyödyntämään kauppojen valaistuja parkkipaikkoja joissa on tilaa tehdä seuraamista ym. yleishyödyllistä pk-tottis osaamista. No onneksi tammikuussa alkaa ohjatut treenit niin voisi yrittää sellaista ihan pikkuista ryhdistäytymistä asian tiimoilta. Eipä ole tullut tänne paljoa kirj...

Tsäkuria on puraissut syyskärpänen, joka saa herran pomppimaan kuin kumipallo ja pään sisäisen ajatus toiminnan parivuotiaan tasolle. Vai voiko tätä sanoa peräti uutta nuoruuttaan elävän koiran hömpötyksiksi. Tsäkur kun innostuu niin etutassujen tanssaamisella ei ole rajoja vaan mitä pidempään kestää saada kengät jalkaan niin sitä tiheämmin tassut käy. Hypyt ja pomput ovat myös herran erikoislaji. Pukkihyppy ja potku taakse päin onnistuu vallanmainiosti ja välillä pomppiessa peppu onkin jo meno suuntaan. Ja kun herraa oikein kiukuttaa niin rapa lentää, kun tarhassa olevaa kiukkumonttua suurennetaan. Kopin lattiakin on saanut osansa herran kaivuu innosta. Vanerin palat ja rimat ovat lennelleet, kun herra on muotoillut ja suurentanut nukkuma monttuaan. Uusia herkkuja on myös löytynyt. Banaani on suurin herkku, jonka voi viedä vaikka pöydän reunalta.. niin herkkua se on. Pistaasi pähkinätkin maistuvat ja kahvi. Kaukkari joka ei ensi alkuun syönyt kuin lihaa niin juo nykyään kahvia ja kahv...

Oli aivan pakko laittaa tämä kuva. Mietin pitkään kummoinen kuva olisi tämän kertaiseen koirakuvat haasteeseen hyvä. Satuin selailemaan vanhoja kuvia, joiden joukosta löytyi tämä hellyyttävä kuva Suomenpystykorva poikien päiväunista Kuva on pari vuotta vanha, mutta silti niin hellyyttävä.

Viime viikonloppuna eli 1-2.9 oli perinteinen Workaholic, Foolproof ja Sudenpesän kasvattajaleiri. Ensimmäistä kertaa osallistuttiin leiriin (siis Roopen kanssa). Muina vuosina ollaan käyty pyörähtämässä paikalla. No ei me ihan päästy leiri elämänmakuun, kun kotona lämpöisessä ja pehmeässä sängyssä nukuttiin yöt (oli kuulemma ollut leirikeskuksella lämmitysten kanssa ongelmaa ja paikat oli pirun kylmät). Minä ja Roope osallistuttiin jälkeen ja tietenkin tottikseen. Jollei mikään muu onnistunut mallikkaasti leirillä niin oli ilo huomata et koiran ajatus maailma on palannut takaisin maa planeetalle (viimeiset pariviikkoa koti planeettana on ollut mitä todennäköisemmin Pluto). Vaikkei tottis nyt mitään parasta ollut, mutta silti sen jälkeen valtasi suuri voiton riemu, kun on koira mitä oikeasti pystyy treenaamaan ilman et katse vaeltelee pitkin kentän laitoja ja kuulo on vallan pois päältä. Siis Roopeen ei saanut minkäänlaista kontaktia pariin viikkoon. No jälki oli leirillä mitä oli. Lau...