Viime viikonloppuna eli 1-2.9 oli perinteinen Workaholic, Foolproof ja Sudenpesän kasvattajaleiri.
Ensimmäistä kertaa osallistuttiin leiriin (siis Roopen kanssa). Muina vuosina ollaan käyty pyörähtämässä paikalla. No ei me ihan päästy leiri elämänmakuun, kun kotona lämpöisessä ja pehmeässä sängyssä nukuttiin yöt (oli kuulemma ollut leirikeskuksella lämmitysten kanssa ongelmaa ja paikat oli pirun kylmät).
Minä ja Roope osallistuttiin jälkeen ja tietenkin tottikseen. Jollei mikään muu onnistunut mallikkaasti leirillä niin oli ilo huomata et koiran ajatus maailma on palannut takaisin maa planeetalle (viimeiset pariviikkoa koti planeettana on ollut mitä todennäköisemmin Pluto). Vaikkei tottis nyt mitään parasta ollut, mutta silti sen jälkeen valtasi suuri voiton riemu, kun on koira mitä oikeasti pystyy treenaamaan ilman et katse vaeltelee pitkin kentän laitoja ja kuulo on vallan pois päältä. Siis Roopeen ei saanut minkäänlaista kontaktia pariin viikkoon.
No jälki oli leirillä mitä oli. Lauantaina risukasat oli ylitse pääsemätön ongelma ja sunnuntaina, kun teimme oikein risukko jäljen, niin sit vauhtia piisas vaikka muilla jakaa, okset vaan lenteli, eikä haitannut vaikka välillä koivet oli syvällä suopursun seassa (ohjaajakin rämpi polviaan myöten lutakossa). Niin ja taas vois jäljen tekijältä (eli minulta) kysyä.. jos ei meinaa pysyä pystyssä, kun sitä jälkeä tekee niin kuinka luulet pysyväsi koiran kanssa, jolla on haluja mennä jälki ja nopeasti.
Leirillä myös tuli todettua et kuuri muotoinen jäljen treenaaminen ei sit alkuunka sovi ainakaan mein Roopelle. Pitkään aikaan ei jälki ole mennyt niin päin honkia kuin nyt meni. Selvää takapakkia on tullut kesäisestä ja se ei suinkaan johdu siitä etteikö oltaisiin treenattu. Parin viimeisen kuurin jälkeen mentiin askel takapakkia, mutta nyt siihen tuli muutos ja Roopella tehdään "jatkuvalla" periaatteella jälkeä, elikkä kerran pari viikkoon. Taposen Katja oli leirillä jälki kouluttajana ja huomasi kyllä ohjeissa et nyt on ihminen jolla on itsellä kokemusta belgeistä.
Leirillä järjestettiin myös koirien Toto-juoksut. Roope tuli urosten luokassa hienosti kolmanneksi velipuolen olen ensimmäinen.
Niin ja saihan Roope uusia kivoja kavereita. Kumpaisenakin päivänä autossa oli ihana tervu tyttö seurana ja sunnuntaina pääsi höyryjä päästelemään toisen tervutyttösen kanssa. Voi sitä menoa, kun vaapaana pääsi koikkimaan. Leikkikaveri vaan oli niin paljon ketterämpi ja pienempi ettei Roope meinannut pysyä tahdissa mukana ja kurvit yleensä vedettiin kylkimyyryä pitkäksi.
Valitettavasti leiriltä ei ole kuvan kuvaa, kun joku lahopää unohti kumpaisenakin päivänä kameran kotiin.
Ensimmäistä kertaa osallistuttiin leiriin (siis Roopen kanssa). Muina vuosina ollaan käyty pyörähtämässä paikalla. No ei me ihan päästy leiri elämänmakuun, kun kotona lämpöisessä ja pehmeässä sängyssä nukuttiin yöt (oli kuulemma ollut leirikeskuksella lämmitysten kanssa ongelmaa ja paikat oli pirun kylmät).
Minä ja Roope osallistuttiin jälkeen ja tietenkin tottikseen. Jollei mikään muu onnistunut mallikkaasti leirillä niin oli ilo huomata et koiran ajatus maailma on palannut takaisin maa planeetalle (viimeiset pariviikkoa koti planeettana on ollut mitä todennäköisemmin Pluto). Vaikkei tottis nyt mitään parasta ollut, mutta silti sen jälkeen valtasi suuri voiton riemu, kun on koira mitä oikeasti pystyy treenaamaan ilman et katse vaeltelee pitkin kentän laitoja ja kuulo on vallan pois päältä. Siis Roopeen ei saanut minkäänlaista kontaktia pariin viikkoon.
No jälki oli leirillä mitä oli. Lauantaina risukasat oli ylitse pääsemätön ongelma ja sunnuntaina, kun teimme oikein risukko jäljen, niin sit vauhtia piisas vaikka muilla jakaa, okset vaan lenteli, eikä haitannut vaikka välillä koivet oli syvällä suopursun seassa (ohjaajakin rämpi polviaan myöten lutakossa). Niin ja taas vois jäljen tekijältä (eli minulta) kysyä.. jos ei meinaa pysyä pystyssä, kun sitä jälkeä tekee niin kuinka luulet pysyväsi koiran kanssa, jolla on haluja mennä jälki ja nopeasti.
Leirillä myös tuli todettua et kuuri muotoinen jäljen treenaaminen ei sit alkuunka sovi ainakaan mein Roopelle. Pitkään aikaan ei jälki ole mennyt niin päin honkia kuin nyt meni. Selvää takapakkia on tullut kesäisestä ja se ei suinkaan johdu siitä etteikö oltaisiin treenattu. Parin viimeisen kuurin jälkeen mentiin askel takapakkia, mutta nyt siihen tuli muutos ja Roopella tehdään "jatkuvalla" periaatteella jälkeä, elikkä kerran pari viikkoon. Taposen Katja oli leirillä jälki kouluttajana ja huomasi kyllä ohjeissa et nyt on ihminen jolla on itsellä kokemusta belgeistä.
Leirillä järjestettiin myös koirien Toto-juoksut. Roope tuli urosten luokassa hienosti kolmanneksi velipuolen olen ensimmäinen.
Niin ja saihan Roope uusia kivoja kavereita. Kumpaisenakin päivänä autossa oli ihana tervu tyttö seurana ja sunnuntaina pääsi höyryjä päästelemään toisen tervutyttösen kanssa. Voi sitä menoa, kun vaapaana pääsi koikkimaan. Leikkikaveri vaan oli niin paljon ketterämpi ja pienempi ettei Roope meinannut pysyä tahdissa mukana ja kurvit yleensä vedettiin kylkimyyryä pitkäksi.
Valitettavasti leiriltä ei ole kuvan kuvaa, kun joku lahopää unohti kumpaisenakin päivänä kameran kotiin.