Lehtirannan Wolflimit

Meidän oma pieni juhannuspoika täyttää tänään 5 vuotta ja sitä juhlitaan mansikka-jäätelökakun kera. Saas nähdä tuleeko tuonne luiseen kalloon yhtään lisää järkeä, kun vuosia tulee lisää. On Roope sentään vuosien varrella hieman aikuistunut, vaikkei sitä aina huomaakaan. Ei ikinä uskoisi kuinka pieni tuollainen pitkäkinttu on voinut olla. Bobi kun ei ole mikään kovin iso belgi ja silti Roope on noin pieni sen rinnalla parin kuukauden iässä. Roopesta on aikomus tehdä kisa koira. Tai siis ainakin aikomus. Suunnitelmissa on, että saataisiin jäljeltä edes mva:han oikeuttavat tulokset niin ja tietenkin ne kaksi sertiä vielä näyttely puolelta. Tässä tavoitteessa on ihan kivasti edistytty tämän kevään ja kesän aikana ja ensi vuonna ruvetaan jo suunnittelemaan mitä tehdään ja minne mennään (tai siis kaikki riippuu koiran oppivuudesta ja ohjaajan viitseliäisyydestä). Tavoitteena olisi ettei ihan veteraaneina metsästettäisiin tavoitteitamme vaan silloin voitaisiin ottaa hieman rennomm...

...Nimittäin kaukkari pojat. Tuli tuossa reilu viikko sitten kokeiltua tulisko ne keskenään toimeen. Juu tulivat ne 15 sekuntia ja sen jälkeen täyssota päällä. Siinä olikin erottelu, kun ruvetaan pyöreesti 50 ja 60 kilosta erottamaan toisistaan. Siinä meni useampi litra vettä ja sohva peite. Lopulta auttoi se et  läväytti ämpärin varpaille niin ote irtosi. Pojat säästyivät vaurioilta, jos ei lasketa pieniä reikiä, joista ei edes tullut kuin tippa verta. Pahimmat vauriot sai Marko, joka sai maistaa miltä tuntuu, kun kaukkarin kulmahammas on sormessa. No tuo nyt oli omaa tyhmyyttään, kun meni sormensa etupäähän tunkemaan, mutta varmasti oppi kerrasta ja muistaa seuraavalla kerralla. Tuo meidän kaukkari poikien suhde on kyllä erikoinen. Täysin vapaana pihalla (ei tarhassa) ei tulla toimeen, mutta autossa seinän välissä ollessa (pystyy kyllä nenätysten haistelemaan) tullaan toimeen ja remmin päässäkin ollaan kavereita (jopa tappelun jälkeen). Yleensähän koira käyttäytyy kytkettynä aggr...

Tänään on Tsäkurin juhlapäivä. Herra täyttää kokonaiset 8 vuotta. Ikäisekseen herraa ei kyllä usko, kun katselee sen touhuja. Välillä tulee miettineeksi.. niin kumpi näistä oli 8 ja kumpi 1v. Tsäkur elää uutta nuoruuttaan ja sitä eletään kaasupohjassa ilman jarruja. Joka päivälle Tsäkurilla on kepponen takataskussa vai tarvisko sanoa villahousuissa. Milloin mitäkin Tsäkur keksii... milloin karataan naapuri metsää nuuskimaan, milloin varastetaan pöydän reunalta leipä ym. tai sitten sännätään autoon ja ei tulla pois. Ja noita kepposia Tsäkurilla kyllä riittää, vaikka muille jakaa. Tsäkur onkin nykyään keppospappa lempinimeltään. Tsäkur on myös ollut terve, ei ole jalat vaivannut, eikä muukaan. Ruoka maistuu vähän liiankin hyvin ja aina välillä saa tunnustella kylkiä et löytyykö sieltä vielä ne kylkiluut. Tsäkur sai myös makoisan synttärilahjan tosin vähän etukäteen, mutta parempi näin päin. Tässä mallia muille, kuinka luuta kuuluu syödä Tsäkurin tyylillä.

No ihan hyvää, mutta kiireistä alkukesää. Roopen kanssa tuli pyörähdettyä Paraisten näyttelyssä ja tuomari lateli kummallisuuksia. Paraisilla oli myös ensimmäinen kerta, kun näin että belgejä mitataan. Roopen selkäänkin (kas kummaa) napsahti mittatikku. Tuomari sanoi Roopesta et ei oo ylikorkea, eikä lihava, mut se on liian iso ???? Siis miten liian iso???? Roopella ei myöskään ole tarpeeksi lihaksia peräpäässä.. Mä vaan kysyn millä lihaksilla tollanen vajaa 30 kg rontti seisoo takajaloillaan ilman et ottaa etutassuilla mistään tukea. Tsäkur se myös kauhistutti belgi ym.  ihmisiä rähjäämisellään (päätti ilmoittaa kuka on kulmakunnan kingi). Tosin näyttely paikalla herra ei päässyt ihan turvallisuus syistä. Tsäkur oli myös saanut kehuja ulkonäöstään tuomarilta, joka olisi arvostellut kaukkarit ja keskarit lauantaina, mutta niitä ei ollut yhtään paikalla. Lyhykäisyydessään tuomari oli sanonut et on näyttävä/hieno uros, mutta pieni miinus puoli on korkeus, saisi olla hieman korkeampi....

Jälkitreenit aloitettu ja ihan hyvin eka kerta meni (yksi jälki alla tänä vuonna, joka mennyt toheltamalla). Roope alkaa taas hoksaamaan jäljen tarkoituksen, mutta tekemistä on parin vuoden tauon jälkeen. Paraisten näyttelyn laputkin tuli ja tulevana sunnuntaina suuntaamme nokan kohti Paraista. Sunnuntaina tiedämme mitä mieltä Elena Ruskovaara mahtaa olla Roopesta ja tietääkö se ylipäätänsä belgeistä mitään. Roopen lopullinen silmäpeilaus tuloskin tuli. Kennelliitossa HC:n aste oli lieventynyt ja lopullinen tulos on lievä harmaakaihi eli HC1.

Tuli sitten pyörähdettyä Salon ryhmiksessä. Tuloksena Roopella H,  tosin vähintäänkin EH arvostelulla. No tuomari tosin ei tuntenut käsitettä EH, punainen nauha oli tuntematon tai sit se ei tykännyt sen väristä. Belgejä oli yhteensä ilmoitettu 36 joista 2 pentua ja 2 poissa. Erejä jako 19 ja hyviä 11, tyydyttäviäkin tuli 2. Arvostelu löytyy  Roopen näyttelyt  sivulta. Mutta nyt on hyvä lähteä ponnistamaan ylöspäin seuraavissa näyttelyissä. Tuskin me enään tyydyttävää tai hylsyä mistään pokata. Seuraavaksi me laitamme nokkamme Paraista kohden ja lähdetään katsomaan mitä suomalaistuomari siellä sanoo Roopesta.

Eipä tänne mitään ihmeellistä kuulu, mutta on täällä jotain pientä ainakin tapahtunut. Aloitetaan vaikka Iwanista, porukan taaperosta. Iwan kävi hurmaamassa erään ihmisen olemuksellaan ja suorillaan tassuillaan (viime syksynä sai kommenttia, kun etutassut taipuu). Iwan kyllä osaa olla itse kuningas/ pikkuenkeli, kun kuuluu hurmata ihmisiä puolelleen. Eläinlääkärikin on jälkeen päin ihastellut kuinka komea poika on. No mitä keskimmäisen eli Roopen kanssa ollaan saatu aikaiseksi?? Ollaan käyty pk.tottiksessa ja voi kamala et koira osaa olla pöhkö, kun pääsee pellosta/metsästä ihmisten ilmoille. Toivottavasti seuraavat treenit menee vähän paremmin ja tuo keskittymiskyvytön koira pystyisi keskittymään (on kuulemma tullut täysin äitiinsä, paitsi et vastaan hypätessä on sentään kaksi jalkaa maassa). Jälkeäkin käytiin nuuskuttelemassa Annikan (kasvattaja) kanssa. Hyvä kikka saatiin kuinka opettaa herralle kepit. Muuten tuo jälki nyt meni miten meni parin vuoden tauon jälkeen, mutta ehkä se si...