Lehtirannan Wolflimit

Pari viikkoa on mennyt niin, ettei ole huomannutkaan. Aikatauluissa on ollut sovittamista, kun on saanut miettiä, kuinka ennättää antaa Tsäkurille lääkkeitä, käymään Halikossa kontrollikäynneillä ja töissä vielä kaiken sivussa. Sairaskertomusta ja lääkärikäyntejä on riittänyt. 30.9 käytiin tarkastuskäynnillä. Pissa alkoi olemaan ok, mutta hemoglobiini oli laskenut 119 eli keskivaikea anemia lähellä kriittistä. Antibiootti kuuria jatkettiin ja laitettiin Pappa ruokaperäiselle rautakuurille. Heti maanantaina 3.10 mentiin seuranta käynnille, ettei hemoglobiini vaan ole entisestään tippunut. Hemoglobiini oli pysynyt samalla tasolla ollen 120. Tästä alettiin miettimään syitä alhaiselle hemoglobiinille. Maanantaina Pappa sai myös olla hoitaja harjoittelijan potilaana, kun otettiin verinäyte. On se niin helppoa Papan kanssa olla, kun kaikkea saa tehdä ja Pappa vaan seistä jöpöttää. Tosin jos Pappa oli tahtonut niin olisi pystynyt hoitajan korvan nauskasemaan, oli se niin vaarallise...

Täällä on ollut vauhdikas viikko. Tai no väilillä se oli ei niin vauhdikas, mutta ehkä hieman jännä Papan osalta. Viime viikonloppuna ulkoilimme oikein urakalla, kun oli kaunis sää. No maanantaina Pappa oli hieman noope ja ajattelinkin, että tais olla rankka ulkoilu viikonloppu. Tai sitten ei. Tiistaina herraa ei kiinnosta nousta, eikä liiemmin liikkuakkaan, mutta mainittakoon, ettei ruokahalu ollut minnekään kadonnut. Aamusta heti puhelimen ääreen ja soittelemaan, jos jonnekin. Piti selvittää minne päästään lääkäriin, aamukahvi seura/ koiran kantoapu, töiden järjestely niin, että joku muu ne tekee tarvittaessa. 11.15 saatiin aika Halikkoon ja tarvittaessa aikaisemminkin. Hieman ennen 11 kurvattiin pihaan ja saatiin herralle järjestettyä hoitohuone valmiiksi., jonne saimme mennä pötköttelemään. Papasta otettiin verinäytteitä, pissa tutkittiin, anaalirauhaset tyhjennettiin ja kuumetta mitattiin. Kaikki näytti hyvältä, mitä nyt hemoglobiini ja fosfori  hieman alhaalla ja kuum...

Näyttelykausi tuli päätettyä viikonloppuna Tervakosken Kv näyttelyyn. Tuloksena Vet Eri2. Huonolle ei hävitty, mutta pulleiden sormien välistä se voitto lipsahti taaaas... elikkä edelleen ollaan pulskia, muttei sentään läskejä. Ihminen kun on kaheli ja yllytyshullu luonteeltaan niin ollaan saatu päähän et TK1 olis kiva. Eli talvi vietetään treenikentällä. Älä tule kova talvi, tule hyvä talvi. Ei sitä myöskään tiedä, jos vain sopiva sisänäyttely sattuu tulemaan vastaan, jos vaikka ensimmäiseen sisänäyttelyymme menisimme. Kerrankin sain Iwanista kuvan, kun hän makaa lempi paikassaan. Tuosta on tämän kesän aikana useamman kerran siirretty hiekkoja paikasta toiseen. Vesisateilla siinä on kiva tassujen luttaus paikka, jos niin tahtoo kaivaa. No mitäs muuta. Naapurinkoira hätistelee Misseä ja se raukka koira ei edes ymmärrä et Iwan meinaa syödä sen elävältä. Prkl mitäs pompit mun tontilla, tuumaa Imppu. Tsäkurin nenää rasvataan ja nyt on silmäänkin hommattu rasvat. Ihottuma/ r...

Tulipahan taasen käytyä näyttelyssä. Viimeinen kerta, kun viitsin Kokkoselle vaivautua, jollei sit ihan naapuriin tule ja ilmaiseksi pääse. Eipä taida herra luonnetta arvostaa, kun koirat saa kehässä tehdä mitä lystää. No eipä sillä ole edes yhden suuntaista linjaa millä arvostella ja koirien tulee olla lähempänä luurankoa, jotta ovat tarpeeksi laihoja hänen mieleensä. Ei sillä, etteikö Roope olis vähän tuhdissa kunnossa, mutta kun Roopen kilpakumppani vetskuissa sai eh:n lihavuuden takia ja sillä tuntui ihan oikeasti kylkiluut. Olisit muuten ihan pakko käydä kokeilemassa Colan kyljet, kun kuulin syyn eh:n. Vertailun vuoksi laitan kesäänkuun alussa saadun arvostelun ja nyt saadun. Onhan niissä pari kuukautta eroa ja koira on yhdeksän vuotias veteraani sentään ja pari kiloa laihtuneena (lukekoon ken mitä tahtoo). Lihavoituna on arvosteluissa ristiriitaiset kohdat. Arvostelu 20.8 Kookas. Erittäin hyvä tyyppi. 9v. veteraani uros, jolla on oikea rungon pituus ja raaja pituus.  Hy...

Voi kun tämä kesä menee vallan siivillä. No jos jotain hyvää etsii, niin eipähän ole kuuma, eikä ukkosta. Roopen kanssa ollaan näytelmissä taasen pyörähdetty. Viime viikonloppuna olimme turkkusessa ja tuloksena Vet eri2. Holm on tarkkaakin tarkempi syynääjä. No edelleenkään ei pojalta kulkusia löytynyt, vaikka kuinka yritti etsiä, ennen kuin honasin sanoa, ettei sieltä pitäisikään löytyä. Kulkusten puute ei pahasta ole, jos vai todistukset on kunnossa, mutta suu värkin osalta ei ole todistuksia ja siitä tuli hieman sanomista, kun niitä kaikkia hampaita ei löytynyt. No emmepähän olleet ainoita, joilla ei purukalustosta ollut kaikkia palikoita paikallaan. No mitäs muut.... nauttii viileämmistä säistä. Imppu ja Papu ketarat taivasta kohden ja Misse sohvalle käpertyneenä. On nämä kai taas yhtä sun toista ennättäneet tekemäänkin, mutta kaikkea ei muista. Sen verran kuitenkin, ettei katsastusmies tainnut uskaltaa olla antamati leimaa pakuun, kun Impun kans tarkkailimme varpaat katsastush...

Jotkut varmasti jo onkin odottaneet mikä oli viikonlopun näyttelyn tuomio. Erinomaisen verran saimme kunniaa ja hyvän arvostelun. Kerrankin jopa Roopekin oli melko mallikelpoisesti. Jopa niin mallikelpoisesti, että siitä oltiin saatu räpsäistyä kuva. Koira juu oli kuvauksellinen mutta voiko ihminen olla niin epäkuvauksellinen . Kyllä taas hävettää netistä löytyvät kintut, ei niillä ainakaan missikisoja voiteta. Tuomarina oli tanskalainen erikoistuomari Gert Christensen, joka antoi erin, mutta jätti vetskujen kaksoseksi. Arvostelu: 9 vuotias. Urosmainen pää ja ilme. Ruskeat silmät. Hyvin kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Massava (hyvällä tavalla) runko. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin ikäisekseen. Hyvä karvapeite. Hyvä luonne. Jotkut jotka tietävä sisäpiiri tietoa niin varmasti huomasivatkin jo arvostelusta ettei hampaista ollut mitään puhetta. Eli pääsenpähän sanomaan "kun koirasta tulee valio tai tiettyyn ikään, ei hampailla ole väliä...

Aika juoksee silmissä ja kello pyörähtää, kun sille selän kääntää. Onneksi nyt on ollut jonnin aikaa ukkostamatta, mutta kuulopuheen mukaan tällä viikolla sen ukko ylijumalan pitäis taas zalamavaunuillaan karauttaa ilmojen halki. Joo tiedetään helle sulattanut viimeisetkin järjen rippeet. Mutta asiaan. Pojat ne on taas ennättäneet, vaikka lämmintä on pitänyt enemmän kuin vilpoista. Otetaan ensimmäisenä Iwan poika käsittelyyn. Perinteinen hukkakaura tarkastus on suoritettu. Tosin Pimpula päätti olla tekemäti sitä, syystä että 1. herra hukkui kaurapeltoon (just ja just nenä ylettyi pinnalle). 2. se hermostui nenään tökkiviin kauroihin ja alkoi syömään/ tuhoamaan niitä 3. sai pikaisen pois passituksen pellolta, kun alkoi kauraa kaatumaan urakalla No pellolta pois passitus ei herra ylitarkastajaa häirinnyt. Pääsipähän ottamaan aurinkoa heinikkoon ja kun alkoi tulemaan liian kuuma niin siirtymään auton takaboksiin valvomaan tarkastuksen loppuun. No entäs tapaus Misse. Tu...