Silja sai houkuteltua lähtemään "lähinäyttelyyn" Kihniöön. No samaan reissuun päätettiin yhdistää Mäntässä vierailu ja käydä katsastamassa millaisia pentu palleroita Natkun jälkeläiset ovat.
Kukko hieroi vielä silmiään, kun herätys kello jo soitti ja kai se kukko juuri sai äänensä avattua, kun auto jo kaasutti pihasta pois.
Kessuilla piti Kihniön ryhmänäyttelyssä olla alkujaan tuomarina Reino Korpela, mutta muutoksen vuoksi tuomariksi tuli Jari Fors.
Ransu oli tällä kertaa ilmoitettuna junnuihin ja sai kunnian aloittaa kessujen kehä kierrokset. No hienosti Ransu aloitti, kun nappasi eri sa:n luokka voitolla. Tällä kertaa paras uros kehä osattiin juosta fiinistä, kun perässä tuli setä mies Bertram (Bärchen Musterknabe) näyttämässä mallia, kuinka kehässä kuuluu käyttäytyä. Ransu nappasi voiton ollen paras uros.
Bertran, Xena ja Ransu
Rotunsa paras kehä saatiin vetää yhdistettynä rop ja rop-juniori kehänä, kun sisarukset Ransu ja Xena olivat vastakkain jälleen. Tälläkin kertaa Ransu vei pidemmän korren
Kehän jälkeen alkoikin pähkäily mitä tehdä. Jäädäänkö ryhmiin vai lähdetäänkö jatkamaan matkaa. Useamman kerran tuli mietittyä "jos nyt lähtee, niin on tähän aikaan Mänttässä ja ehkä tähän aikaan pääsis lähtemään, ollen tähän aikaan kotona". Lopulta todettiin, et kyllä se menee älyttömän myöhäiseksi, jos jäädään odottamaan ryhmät, joten lähdettiin kohti Mänttää. No kun ei jääty odottelemaan ryhmiä, niin tulevat tyttö pentusen omistajat pääsivät näkemään myös isäpapan, kun olivat katsomassa pentuja.
Pennut olivat vallan ihastuttavia palleroita. Ei kauaa tarvinnut katsella, kun viisikosta löytyi ne omat suosikit. Hienon puhtaita ja kirkkaita värejä löytyi uteliaan tarhakoilta palleroilta. Ja olihan siellä joukossa tumman puhuva poikakin, jota kyllä mielenkiinnolla seuraan millainen nuori mies hänestä kasvaa.
 |
| Sininen Hugo poika |
 |
| Sininen Hugo poika |
 |
| Keltainen tyttö |
 |
| Oranssi tyttö |
 |
| Ransu pääsi myös tutustumaan pentuihin. |
Ilta kymmenen aikoihin kotiin kurvaillessa ei enään yhtään mietityttänyt, ettei jääty ryhmiin. Takalisto huusi hoosiannaa istumisesta ja silmiin sai tunkea tulitikkuja. Kyllä tuollainen kolmen tunnin kotimatka hurautus vie loputkin mehut ja kaiken lisäksi kun saatiin parissa paikassa käydä katsomassa josko jotain suuhun pantavaakin saisi. Ekassa paikassa ei päästy kassaa pidemmälle, kun jo kerrottiin et on 25 minuutin jono... juu ei jäädä odottamaan, jottei tuo kotiin saapuminen veny yhtään enempää.
Ja mitä sitä tapojaan muuttamaan... päivälleen viisi vuotta aiemmin olimme Kihniön ryhmänäyttelyssä ja silloinkin Natku oli turistina reissussa mukana (alaikäisenä), kun Kassu kävi pyörähtämässä kehässä Ropin arvoisesti. Eikä silloinkaan jääty ryhmiin, kun tie vei Mänttään.