Yrittänyttä ei laiteta - vai miten se sanonta menikään?
Maaliskuun puolessa välissä oli Koirakerho Tassujen vuosikokous, jossa perinteisesti palkitaan myös vuoden koirat.
Kolmatta vuotta peräkkäin sain tuoda Vuoden Näyttelykoira pokaalin kotiin, kun Natku otti toisen peräkkäisen kiinnityksen pokaaliin.
Yllätykset eivät tähän loppuneet, kun yllätyksekseni Natku pokkasi myös Vuoden Agilitykoira voiton.
Alkujaan lähdin vain hakemaan puruluuta agility kisauran aloittamisesta ja tuikkukippoa Fi Mva arvon saavuttamisesta.
Suomen Keeshond yhdistyksen vuoden agilitykessu kisassa tulimme toiselle sijalle.
Aina kannattaa ilmoittaa tuloksia, vaikka ne mitättömiltä tuntuisivatkin.
Hierottava ollaan ennätetty olemaan, kun Outi pistäytyi kopeloimaan poikia. Vaikka ollaan Natkun kanssa kovin treenattu, kisattu ja liukasteltu, niin ei oltu saatu jumeja aikaiseksi. Ransu pääsi myös kopeloitavaksi olemattomilla lihaksillaan. Alun häsläämisen jälkeen "pikku"mies rauhoittui siinä määrin, että Outin oli vaikeaa lopettaa kopelointi, kun toinen tyytyväisenä pötkötteli. Aika hienosti mielestäni, kun 10kk ikäinen ilopilleri osaa olla vajaan 30min kyljellään kopeloitavana... ja täytyy myöntää, ettei tätä nyt mitenkään erityisesti olla harjoiteltu, mitä nyt arjen askareiden lomassa aina tarvittaessa joutunut kyljellään pötköttelemään.
Tällä hetkellä näyttää, että Ransulle olisi tulossa ihan kiva lihaksisto. Sellainen joustava ja elastinen, joka ei joka käänteessä ota kyttyrää ja jumiudu. Natku the lihaskimpun kanssa ollaan vihdoin löydetty tasapaino, jolla saadaan jumit pysymään poissa. Natkulla onkin uskomattoman jämäkkä ja kookas lihaksisto.
Pääsiäisenä Ransu sai vieraita, kun sisko Xena saapui häntä tervehtimään. Riemulla ei ollut rajaa, kun sisko ja veli laittoivat jalalla koreasti. Hyvin samantapaiset sisarukset ovat.... ainakin hienovaraisessa pöydälle kiipeämisessä - vaivihkaa yksi tassu, sitten toinen ja sitten jo nenä kurottikin keskemmälle pöytää.
 |
| Xena ja Ransu |
Aprilli päivänä suunnattiin jälleen metsästämään agi ratojen nousu nollaa kakkosiin. Tällä kertaa tuomarina toimi Mika Kangas ja paikkana Liedon Tsau.
Nolla jäi edelleen odotuttamaan itseään, kun ei vain oikein kulkenut. Lähdöt varastettiin, kontaktit roiskittiin ja kepitkin oli sinne päin. Hyvä flow alkoi löytymään vasta toisen radan loppu puolella ja siitä myös löytyy ne onnistumisen hetket, kun tällä kertaa loppu suoralla lähdettiin irtoamaan. Jotenkin todella epävarmaa menoa kontakteilla, paitsi tokan radan toiseksi viimeisenä esteenä ollut keinu. En tiedä toiko oman haasteensa kontakteilla niiden väritys, koska suurimmat ongelmat meillä on ollut kelta-sinisillä kontakteilla. Toisaalta kisojen jälkeen treeneissä kelta-siniset kontaktit onnistui ok, kun en yrittänyt ahdistaa kontaktille tulossa. Kisoissa varmasti asiaa ei myöskään helpottanut, kun edelleen flunssan jälkioire yskä tahtoo tehdä ajoittain kiusaa ja kaiken lisäksi ahdistelin omalla liikkeellä ne hiton kontaktin otot.
No jos tähän kevääseen vielä muutamat kisat ja sitten jäädäänkin kesä tauolle kisaamisesta, ehkä muutamat kesäkisat käydään, jos kelit ovat suotuisat.
Kun Natku oli kisailemassa, niin Ransu sai viettää laatuaikaa kotona. Hieman Sulon ihmettelyä, luun järsimistä ja keväisten tienpientareiden nuuskuttelua.
