Kun saatiin tammikuun puolessa välissä avattua agirata 0-tili, niin heti parin viikon päästä suunnattiin jälleen Lietoon hyppelemään.
Ei mitenkään mitättömillä tavoitteilla lähdetty kisapäivään, kun hakusessa oli 2 nollaa agi radoilta ja oiva sekä 2 nollaa hyppy radoilta ja meriitti. Nollat lipsuivat hienon hienosti ohitsemme ja ihmeenä olisin pitänyt, jos neljän nollan kanssa kotiin oltaisiin lähdetty.
Ensimmäinen agi rata toiseksi viimeiselle esteelle puhtailla, kunnes ihan viime hetkellä Natku päätti etten menekään puomille, vaikka sen oli jo lukinnut. Tältä radalta 5vp ja kolmas sija.
Toisella agi radalla yleisön viereen laitettu keinu alkoi ilmeisesti hieman jännäämään ja meinasi jo pompata pois keinulta, mutta pysyi ja tuli alas asti. Tästä tosin rytmi meni hieman sekaisin ja kepeillä epävarmuus näkyi ja oma aavistuksen omainen rytmin muutos veti kepeiltä pois.
Ensimmäiseltä hyppy radalta saatiin hengen haukkomista aiheuttanut nolla. Turhan tiukka haltuunotto meinasi vetää hypyn ohi, mutta viime hetken työntö venytyksellä sain pökättyä Natkun esteelle, samalla kun yleisö veti kuuluvasti henkeä.... tiedä sitten aiheuttiko henkäyksen viime hetken pelastus vai akropaattinen venytys (näytti kylläkin just siltä, et tolta eukolta napsahti just nyt polvilumpiot paikaltaan).
Toinen hyppy rata oli tahmea irtoamisten kanssa ja todella helpossa kohden Natku jäi tyystin käteen kiinni ja sen seurauksena pökkäsi siivekkeeseen. Tästä sitten voidaan jossitella oliko jo hyppäämässä vai ei, kun rima tipahti, jonka seurauksena saatiin hylky. No nolla tulosta ei kuitenkaan oltaisiin saatu.
Eikä näistäkään kisoista selvitty ilman kommelluksia. Eka on voitetut lahjakortit kadoksissa, sit niitä on jo liikaa ja lopulta oli jo liikaa nolla tuloksiakin kilpailukirjassa. Mä alan olemaan kisatoimiston luukulla jo useammin mitä edes ennätän starttaamaan kisoissa.
 |
| Natku ottaa rennosti odottelu ajat |
Valmennuksista ja kisoista tulee aina mieleen sekä esille kaikkea mitä tulisi treenata ja tähän aikaan vuodesta se aina vaatii sen lähtemisen treenaamaan, kun piha on luistinratana. Sinällään viime aikaiset kelitkään eivät ole houkutelleet lähtemään tien päälle yhtään ylimääräistä kilometriä. Tavoitteena kuitenkin ollaan pidetty, että kerran viikossa käytäisiin valmennusten lisäksi omatoimi treeneissä ja siinä samalla Ransu on päässyt tekemään alkeita ja muuta höntsää.
