Me ei tuomareita ja soft esteitä pelätä.
Helmikuun ainoat kisat käytiin pyörähtämässä Lohjalla Kivihalmeen radoilla. Odotukset eivät olleet korkealla jo senkään takia, kun joku on ihan hedelmäpelinä lumipenkkojen huumaavista tuoksuista, joita koirahallien ympäristöstä löytyy.
Melkein pääsimme tavoitteeseemme tällä kertaa, kun kisat aloittaneelta hyppy radalta napattiin se hyppy ratojen kuudes nolla ja sitä myöden AGI-H1 meriitti luokka voitolla (helppo olla voittaja, kun on ainut kisaaja).
Loput radat olivatkin agility ratoja, joista ensimmäisellä muutaman pelastuksen saattelemana pääsimme puhtain paperein maaliin ja saatiin jälleen tavoitetta täytettyä yhdellä nolla tuloksella luokka voiton kera (tällä kertaa sentään oli jo kilpakumppaneita).
Jackpot yhtä nollaa vailla, kun lähdimme viimeiselle radalla. Ei vain ohjaajan töppönen tahtonut kulkea, kun puoli hallia sai painella seiniä myöden töppöset kipinää lyöden. Puoleen väliin rataa päästiin virheettä kunnes tiputti yhden muurin palikan, selvisimme poispäin käännös takaa kierrosta todella sujuvasti (ei ole ollut meidän vahvuuksia), puomilla pompittiin saaden vitonen ja sitten kepeillä tuli erimielisyyksiä.... tarjottiin vähän kaikkea huutokonsertin kera ja kolmannella yrittämällä saatiin ne kepit onnistumaan. Viimeiset kaksi estettä irtosi hienosti eteenpäin. Summasummaarum.... viimeisellä radalla oli eniten onnistumisia, vaikkakin maaliin päästiin 20 virhepisteellä ja 18,24 yli ajalla.
Ja vaikka oli soft kontaktit, silti vain otimme yhden kontakti virheen ja senkin puomilta. Viime aikoina soft A on tuottanut tuskaa, kun Paavolan koulutuksissa soft A:lla ollaan tahdottu roiskia menemään.
Jos lauantai oli Natkun kisapäivä, niin sunnuntai oli Ransun.
Ransu pääsi Tassujen perinteisiin laskiais mätsäreihin pyörähtämään. Ja taas mentiin soitellen sotaan mentaliteetilla, kun eikös sanontakin jo sano - lahjattomat treenaa.
Ei paljoa ennätetty talkootyöltä treenailemaan, kun häkistä suoraan pyrähdettiin oriponin tarmolla kehään. Seisomisen Ransu on oppinut, mutta ehkä hieman tarvitsee vielä liikkumista treenata, kun ei ihan tahtonut pysyä perässä meneekö nenä ylös, alas vai täysiä eteenpäin.
Vaikka oriponin tavoin kehässä pompittiin, niin silti nousimme sinisten pentujen toiseksi.
Ei paljoa ennätetty talkootyöltä treenailemaan, kun häkistä suoraan pyrähdettiin oriponin tarmolla kehään. Seisomisen Ransu on oppinut, mutta ehkä hieman tarvitsee vielä liikkumista treenata, kun ei ihan tahtonut pysyä perässä meneekö nenä ylös, alas vai täysiä eteenpäin.
Vaikka oriponin tavoin kehässä pompittiin, niin silti nousimme sinisten pentujen toiseksi.
Kävimme myös testaamassa makkaran syönnin nopeuskisaa ja kiihdystys kisaa. Makkaran syönnissä ei ylletty kärki kahinoihin, kun noutajat jyräsivät karvapallon nopeudessa. Kiihdystys kisassa pienten luokassa käytiin tekemässä ensimmäisinä pohjat, joihin ei muut yltäneet.
Ransun mielestä mätsärin paras hetki taisi koittaa tapahtuman jälkeen, kun pääsi 5kk ikäisen bortsun kanssa laittamaan painiksi. Alun painimisen jälkeen otettiin parkkipaikka haltuun ja paineltiin menemään parkkipaikan leveydeltä.
