Siirry pääsisältöön

Maaliskuun tohinat ja bileet vol1.

Helmikuun loppu ja maaliskuun alku meni Kassun taistelu haavoja parannellessa. Hieman jouduttiin painimaan haavojen paranemisen kanssa, mutta kun löydettiin oikea coktail puhdistukseen, alkoi paraneminen huikealla vauhdilla edistymään.
Kaikkiaan kolme viikkoa saatiin antibiootteja puputella aamuin illoin ja kolmannella viikolla alettiin hiljalleen harventamaan vuorokauden puhditus kertoja. Parhaimmillaan haavoja puhdistettiin neljä kertaa vuorokaudessa.
Kassua ja Natkua ei varmasti haitannut, ettei tarvinnut olla päivisin tarhassa, kun pääsivät Forssaan mukaan ja Immun luokse päivähoitoon kolmen viikon ajan, kun haavoja puhdistettiin. Nyt ei enään Kassusta huomaa, että oltaisiin joku välikohtaus koettu ja karvakin on hienosti alkanut kasvamaan haavakohtiin. Natku episodista eniten otti itseensä. Yksinään mennään suhteellisen ok, mutta Kassun ollessa mukana, tupataan pitämään mökää vastaan tulijoille. Heti kuun alku puoliskolla käytiin kimppa treenaamassa agilityä, jonka päätteeksi lähdettiin lenkille kahden tiukkis belgi neidin kanssa ja 8-viikon ikäisen kääpiöpinseri riiviön kanssa. Tämä oli hyvää opiskelua Natkulle, kun oli kaksi tiukkista ja yksi kirpun kokoinen hömelö, joka kulki välillä kainalokyydillä, kun ei tahtonut vielä tassut pysyä isompien tahdissa.


Kauaa ei ennätetty haavojen parantumisen jälkeen tehdä kisasuunnitelmia, kun tuli korona ja pyyhki kalenterit tyhjäksi. No nyt meillä on aikaa hoidella jumit rauhassa pois, jotta ollaan koronan jälkeen ainakin ruumiillisesti iskussa. Hieman oli Kassun lapaan/ niskaan tullut jumia iskusta, mutta hyvin Outi sai niitä availtua ja jos korona ei sotke suunnitelmia, niin vielä kevään aikana ainakin tarkastetaan, että jumit ovat kadonneet. Tosin yhtään en ihmettelisi, vaikka olisi uusia jumeja... sen verran kovin välillä Natkun kanssa riehuvat, kun seinät vain ryskyy.


Pelargoni 14.3.2020

Maaliskuu on ollut riemujen kuukausi, vaikka korona sen sotki, mutta yhtä asiaa korona ei muuttanut. Iwan teki sen mitä ei vuosi takaperin olisi uskonut. Vielä kerran vanha herra käänsi kalenterin alkuun ja lähti tassuttelemaan uutta ikävuotta.

Tässä talossa muistetaan milloin korona sekoitti pienen Suomen maan ja laittoi oppilaitokset kiinni ja vanhukset neljän seinän sisään. Iwanin historiallinen 14-vuotis syntymäpäivä sattui täsmälleen samalle päivämäärälle 18.3., jolloin oppilaitokset sulkivat ovensa.


Korona paniikin ei annettu häiritä syntymäpäivien viettoa. Kerrankos sitä koira täyttää 14-vuotta ja kaiken lisäksi viettää toisen kerran viimeisiään syntymäpäiviään, joten hus pois korona mielestä ja kannat kattoon, nyt on bileet.
Syntymäpäivän kunniaksi herkuteltiin nakkikakku ruualla. Tosin Iwan söi kahteen kertaan 14 nakki kynttiläänsä, kun ensimmäinen satsi nakkikynttilöitä varastettiin pöydältä. Toinen satsi sentään saatiin kippoon asti ja jopa kuvatuksi.


Synttäri viikon lauantaina vietettiin herran syntymäpäivä kutsut. Iwanin vieraslista ei ollut pitkä, kun ei ole noita kavereita paljoa joiden kanssa suvaitaan istua samassa kahvipöydässä. Palvelija päätti oikein repäistä synttärin kunniaksi ja veresti muistiaan kuinka täytekakku leipaistaan... ei sitten varmaan 10 vuoteen ole tullut tehtyä täytekakkua, vaikka kaikkea muuta tehtykin.





Ja jotta kaikki kaverit (niin karvaiset, kuin vähemmän karvaiset) pääsisivät viettämään herran syntymäpäiviä, niin pakattiin loppu kakku mukaan ja lähdettiin viettämään synttäreiden jatkoja Tuikku mummin luokse. Iwan juhli koko sydämen kyllyydestä ja illasta herra alkoikin olemaan valmis pökertymään yöpuulle riehakkaan juhlinnan päätteeksi.

Edelleen vain Iwanin silmäkulmassa pilkahtelee ilkikurinen pilke ja kun selkäsi käännät sekunniksi on herran hoksottimet ajantasalla ja ollaan kähveltämässä herkut pöydältä. Ei nivelrikko vaivaa yhtään, kun pöydälle tarvitsee kiivetä herkkujen tähden. Välillä tulee tunne, että puolet Iwan filmaa, jotta saa enemmän sympatiaa osakseen ja puijattua palvelusväkeään. Kun hoksottimia vaaditaan, niin ne kyllä löytyvät aina oikealla hetkellä ja ne jalat kulkee yllättävän vikkelästi.


Maaliskuu on sentään hellinyt ulkoilijaa. Kun kerta kalenteri tyhjeni kerta rysäyksellä, niin ollaan nautittu aurinkoisista päivistä. 

Natku hieman harrastanut pupun jahtaamista (puput vie voiton 1-0).


Puutarhassa painimista pihatöiden lomassa.


Kukkimaan alkavan luonnon ihmettelyä.

Sinivuokko 22.3.2020

Peltotiellä/ pellolla juoksentelua ja ojanpenkan tutkimista (Kassua ei kauheasti kiinnosta posaarata kameralle, kun on Natku linssilure).




Krookus 27.3.2020
Piiloleikkejä aina sopivin väliajoin pitää harrastaa.




Joutsenten kaakatuksen seuraamista. Tosin Natku meinas lähteä tormentamaan joutsenet pois pellolta, mutta uskoi kun kiellettiin. Alkaa pikku hiljaa pieni riistakoira oppimaan, et ei mennä, jos ei ole lupaa mennä.





Sulo on valinnut lämpöisen ja turvallisen paikan pihahommien seuraamiseen. Poikien kiusaksi ne eivät mahdu Sulon perässä, kun menevät härnäämään toista... vai onkohan se niin päin, et Sulo härnää poikia?


Täällä tosin alkaa kohta olemaan kaksi turvapaikan anojaa. Kassu tuumaa, et kisa viikonloppukin on helpompi, kun saa osan ajasta koisata häkissä. Kotona vaihdetaan koko ajan paikkaa ja pieni koira ei ennätä ollenkaan nukkumaan, kun pitää tohottaa toiminnassa mukana... tai sit joku pikkuveli käy hyppäämässä kamikaze hypyn niskaan. Illalla useimmiten on pienten kessujen akut hyytyneet ja nukutaan tyytyväisinä etutarhassa.


Leskenlehti 29.3.2020