Ei mennyt meidän perjantai ihan niin kuin suunniteltiin.
Loppu iltapäivästä kun vihdoin sade loppui ja oli vielä valoisaa, niin päätettiin lähteä metsä lenkille Kassun ja Natkun kanssa. Yleensä lenkkeillään pellolla, mutta tuulisen sään vuoksi suunnattiin metsään tällä kertaa.
Lenkissä oltiin jo yli puolen välin, kun saman kylän rotikka sattui metsäpolulla vastaan ja ei niin mukavissa merkeissä kohtaaminen sujunut. Meillä pojat remmissä ja rotikka vapaana. Ei pojilla paljoa muuta vaihtoehtoa jäänyt kuin haukkua, kun rotikka ryntäsi kohti.
Yleensä itse olen irtokoirien kanssa monot tanassa valmiina monottamaan pois iholta, mutta tällä kertaa myöhästyin sekunnin, kun yritin suojata Natkua ja tämänjohdosta Kassu jäi tulilinjalle. Suoraan Kassun vasempaan lapaan rotikka päätti tintata hampaansa kiinni, mutta päästi yhtä nopeaan irti, kun sai mojovan tällin kankulleen. Tämän jälkeen olikin edessä Jenni vs. Rotikka paini, jonka kyllä rotikka armotta hävisi, kun Pikkumyyn kiukulla roikuin rotikan ketjupannassa ja poskinahoissa kiinni. Janne sillä välin piti kauhusta haukkuvan Natkun ja kivusta huutavan Kassun loitolla (molemmat pojat tietenkin yrittää aina minusta hakea turvaa, kun olen se monot tanassa kulkeva häijyakka, joka potkii iholle tulijat pois). Pian rotikan omistaja saapui juoksujalkaa paikalle ja otti koiransa kiinni, jotta pääsin tutkimaan mitä vaurioita syntyi.
Metsässä pikaisen silmäyksen perusteella löytyi yksi reikä Kassusta, jota en siinä alkanut sen enempää tutkimaan, jottei alkaisi vuotamaan, kun tihkutti vain vähän verta.
Kassu kantoon Jannen toimesta ja minä Natkun kanssa juosten "maratooni ennätystä hipovalla vauhdilla" hakemaan autoa kotoa. Tapahtuma paikalta kotio oli matkaa vajaa puolitoista kilsaa, joten ei viitsinyt kotiin asti Kassua kantaa. Juoksu matkalla ennätin soittamaan lähimmän eläinlääkärin, jossa on röntgen, mutta sieltä ohjattiin päivystykseen, kun menevät kuulemma viideltä kiinni (kello oli hieman yli puoli viiden). Päivystys olikin onneksi tänä viikonloppuna Somerolla, joten ei mahdoton ajomatka (jälleen kerran olen onnellinen, ettei täällä ole päivystystä annettu yksityisille suuriin kaupunkeihin, vaan päästään omalle kylälle päivystysaikana).
Noin tunnin päästä tapahtuneesta oltiin jo lekurin luona tutkimassa millaisia reikiä ja vaurioita löytyy. Löydöksinä kaksi siistiä, ei kovin syvää pistohaavaa, joita ei ollut aihetta tikata, jotta pöpöt tulisi pihalle ja todennäköisesti jumalaton mustelma tulossa lapaan.
Hieman päivystyksessä huoletti, kun Kassu ei ollenkaan varannut painoa jalalleen ja ei ollut sitä röntgen mahdollisuutta varmistamaan, ettei esim. luustossa ole mitään vaurioita, kun käsikopelolla ei varmaksi pysty sanoa ja kovin kovasti ei voinut kopeloida, kun teki sen verran kipeää. Todettiin, et jos ei viikonlopun aikana ala varaamaan jalalle painoa, niin maanantaina röntgeniin. No mutta kotimatkalla Kassu jo ennätti auton ikkunasta sihdatessa, sylissä tasapainoillessa, hyvin varaamaan painoa jalalleen.
Mitä ilmeisemmin Kassun turkki pelasti pahemmilta vaurioilta (yritä itse purra suu täynnä karvaa) ja kohta mihin rotikka tinttasi kiinni, ei ollut sisäelimet ensimmäisenä vaarassa, kun lapaluu ja lihaksisto suojasi.
Suurimmat traumat tästä episodista taisi saada Natku henkisesti ja ne kissaihmiset eläinlääkärin odotustilassa, jotka varovasti, mutta uteliaasti kurkistivat nurkan takaa, kun poistuimme paikalta. Varmasti purema haavojen huuhtelu kuulosti juuri siltä, et nyt viedään henkeä elävältä väkisin, kun Kassu huusi suoraa huutoa aina kun ruutasta painettiin nestettä hampaan reikään.
Varmasti teki kopelointi ja haavojen huuhtelu kipeää, mutta urheasti Kassu antoi hoitaa huudon säestyksellä. Eläinlääri vielä erikseen kirjoitti hoitokertomukseen - pikaista paranemista kiltille Kassulle.
Lauantai aamuna Kassu jo varovasti köpötteli neljällä jalalla menemään, joten suurempia vaurioita tuskin oli päässyt syntymään. Sopivasti tälle lauantaille oli jo pari viikkoa aiemmin varattu hieronta aika pojille, joten myös päästiin heti tuoreeltaan katsomaan mitä jumeja oli syntymässä.
Kassulla oli oikeassa lavassa hieman jäykkyyttä ja niska juntturassa. Niskaan hieman laserilla alkuhoitoa ja hierontaa päälle, niin saatiin sekin aukeamaan. Samalla kun muualta hierottiin, niin laserilla hoidettiin purema haavoja. Ilmeisesti teki Kassun mielestä hyvää, kun tyytyväisenä pötkötteli ja nautti täysihoidosta. Seuraavalla hieronta kerralla nähdään onko tullut lisää jumia niskaan ja kuinka juntturassa vasen lapa mahtaa olla.
Lauantai illasta Kassu alkoi jo olemaan oma energinen itsensä ilman merkkejä, että olisi osumaa otettu perjantai alku illasta.
Sunnuntai aamulla oli Natkun kanssa täydet painit käynnissä. Yritä siinä sitten selittää, ettei tarvi riehua, kun toisen tarvis lähteä mätsäriin ja toisen kuuluis olla levossa. Kassu ilmeisesti demostroi Natkulle, kuinka tapahtumat eteni perjantai illalla ja kuinka hyökkääviä koiria kuuluu käsitellä.
Sunnuntaina aamupäivästä Natkun kanssa suunnattiin Halikkoon mätsäriin purkamaan perjantai illan traumoja. Oltiin paikalla jo ennen muun talkooporukan saapumista, joten päätettiin lähteä tekemään pieni lenkki. Miten taas sattuikin... juuri kun otin Natkua ulos autosta, niin eikö tien toisella puolella tule autosta ulos sakemanni ja rähinän kera. Natku ilmoitti kyllä heti, että ei tarvi mulle huutaa. No päästiin sentään tilanteesta ohi suhteellisen kunnialla ja tekemään lenkkimme.
Kehien lähtiessä käyntiin Natku pääsi haistelemaan mätsäri hulinan hajuja. Ihan ensimmäisenä treffattiin tulevan treenikaverin kanssa. Natku vallan ihastui ihastuttavaan Panda tyttöön 5kk, jonka kanssa laitettiin jalalla koreasti.
Aitojen sisäpuolelle mennessä Natkua aluksi kovin jännitti ja täytyi vilkuilla ympärille ja namitkaan ei maistunut. Aikamme käveltyämme alkoi Natkukin luottamaan, ettei mitään ihmeellistä tapahdu.
Meidän loistavalla tuurilla kehä kaveriksi saimme beauceronin. Melko hyvin mentiin, kun perässä saimme mennä ja olla tarkkailijan roolissa.
Punaisten kehässä saatiin uudelleen järjestäytyessämme peräämme berninpaimenkoiran, joka oli hieman riehakas. Berniä Natku kyllä vilkuili olkansa yli epäilevästi, mutta malttoi kuitenkin seistä paikallaan. Kuuden parhaan joukkoon päästessämme saatiin peräämme mittelin, joka sitten ei Natkua jaksanut kiinnostaa yhtään. Maltettiin rennosti juosta ja seistä nätistä, mitä nyt hieman korvia höristeltiin ja vilkaistiin, kun jotain rähinöitä kuului kehän ulkopuolelta. Lopulta hienosti Natku pokkasi kolmossijan ja oli niin että reipasta poikaa.
Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut ja ei säikytty, arasteltu tai haukuttu vieraita, isoja, tummia koiria, vaikka hieman epäilevästi muutamaa katseltiin, mutta kokonaisuutena suhtauduttiin ok.
Loppu iltapäivästä kun vihdoin sade loppui ja oli vielä valoisaa, niin päätettiin lähteä metsä lenkille Kassun ja Natkun kanssa. Yleensä lenkkeillään pellolla, mutta tuulisen sään vuoksi suunnattiin metsään tällä kertaa.
Lenkissä oltiin jo yli puolen välin, kun saman kylän rotikka sattui metsäpolulla vastaan ja ei niin mukavissa merkeissä kohtaaminen sujunut. Meillä pojat remmissä ja rotikka vapaana. Ei pojilla paljoa muuta vaihtoehtoa jäänyt kuin haukkua, kun rotikka ryntäsi kohti.
Yleensä itse olen irtokoirien kanssa monot tanassa valmiina monottamaan pois iholta, mutta tällä kertaa myöhästyin sekunnin, kun yritin suojata Natkua ja tämänjohdosta Kassu jäi tulilinjalle. Suoraan Kassun vasempaan lapaan rotikka päätti tintata hampaansa kiinni, mutta päästi yhtä nopeaan irti, kun sai mojovan tällin kankulleen. Tämän jälkeen olikin edessä Jenni vs. Rotikka paini, jonka kyllä rotikka armotta hävisi, kun Pikkumyyn kiukulla roikuin rotikan ketjupannassa ja poskinahoissa kiinni. Janne sillä välin piti kauhusta haukkuvan Natkun ja kivusta huutavan Kassun loitolla (molemmat pojat tietenkin yrittää aina minusta hakea turvaa, kun olen se monot tanassa kulkeva häijyakka, joka potkii iholle tulijat pois). Pian rotikan omistaja saapui juoksujalkaa paikalle ja otti koiransa kiinni, jotta pääsin tutkimaan mitä vaurioita syntyi.
Metsässä pikaisen silmäyksen perusteella löytyi yksi reikä Kassusta, jota en siinä alkanut sen enempää tutkimaan, jottei alkaisi vuotamaan, kun tihkutti vain vähän verta.
Kassu kantoon Jannen toimesta ja minä Natkun kanssa juosten "maratooni ennätystä hipovalla vauhdilla" hakemaan autoa kotoa. Tapahtuma paikalta kotio oli matkaa vajaa puolitoista kilsaa, joten ei viitsinyt kotiin asti Kassua kantaa. Juoksu matkalla ennätin soittamaan lähimmän eläinlääkärin, jossa on röntgen, mutta sieltä ohjattiin päivystykseen, kun menevät kuulemma viideltä kiinni (kello oli hieman yli puoli viiden). Päivystys olikin onneksi tänä viikonloppuna Somerolla, joten ei mahdoton ajomatka (jälleen kerran olen onnellinen, ettei täällä ole päivystystä annettu yksityisille suuriin kaupunkeihin, vaan päästään omalle kylälle päivystysaikana).
Noin tunnin päästä tapahtuneesta oltiin jo lekurin luona tutkimassa millaisia reikiä ja vaurioita löytyy. Löydöksinä kaksi siistiä, ei kovin syvää pistohaavaa, joita ei ollut aihetta tikata, jotta pöpöt tulisi pihalle ja todennäköisesti jumalaton mustelma tulossa lapaan.
Hieman päivystyksessä huoletti, kun Kassu ei ollenkaan varannut painoa jalalleen ja ei ollut sitä röntgen mahdollisuutta varmistamaan, ettei esim. luustossa ole mitään vaurioita, kun käsikopelolla ei varmaksi pysty sanoa ja kovin kovasti ei voinut kopeloida, kun teki sen verran kipeää. Todettiin, et jos ei viikonlopun aikana ala varaamaan jalalle painoa, niin maanantaina röntgeniin. No mutta kotimatkalla Kassu jo ennätti auton ikkunasta sihdatessa, sylissä tasapainoillessa, hyvin varaamaan painoa jalalleen.
Mitä ilmeisemmin Kassun turkki pelasti pahemmilta vaurioilta (yritä itse purra suu täynnä karvaa) ja kohta mihin rotikka tinttasi kiinni, ei ollut sisäelimet ensimmäisenä vaarassa, kun lapaluu ja lihaksisto suojasi.
Suurimmat traumat tästä episodista taisi saada Natku henkisesti ja ne kissaihmiset eläinlääkärin odotustilassa, jotka varovasti, mutta uteliaasti kurkistivat nurkan takaa, kun poistuimme paikalta. Varmasti purema haavojen huuhtelu kuulosti juuri siltä, et nyt viedään henkeä elävältä väkisin, kun Kassu huusi suoraa huutoa aina kun ruutasta painettiin nestettä hampaan reikään.
Varmasti teki kopelointi ja haavojen huuhtelu kipeää, mutta urheasti Kassu antoi hoitaa huudon säestyksellä. Eläinlääri vielä erikseen kirjoitti hoitokertomukseen - pikaista paranemista kiltille Kassulle.
Lauantai aamuna Kassu jo varovasti köpötteli neljällä jalalla menemään, joten suurempia vaurioita tuskin oli päässyt syntymään. Sopivasti tälle lauantaille oli jo pari viikkoa aiemmin varattu hieronta aika pojille, joten myös päästiin heti tuoreeltaan katsomaan mitä jumeja oli syntymässä.
Kassulla oli oikeassa lavassa hieman jäykkyyttä ja niska juntturassa. Niskaan hieman laserilla alkuhoitoa ja hierontaa päälle, niin saatiin sekin aukeamaan. Samalla kun muualta hierottiin, niin laserilla hoidettiin purema haavoja. Ilmeisesti teki Kassun mielestä hyvää, kun tyytyväisenä pötkötteli ja nautti täysihoidosta. Seuraavalla hieronta kerralla nähdään onko tullut lisää jumia niskaan ja kuinka juntturassa vasen lapa mahtaa olla.
Lauantai illasta Kassu alkoi jo olemaan oma energinen itsensä ilman merkkejä, että olisi osumaa otettu perjantai alku illasta.
Sunnuntai aamulla oli Natkun kanssa täydet painit käynnissä. Yritä siinä sitten selittää, ettei tarvi riehua, kun toisen tarvis lähteä mätsäriin ja toisen kuuluis olla levossa. Kassu ilmeisesti demostroi Natkulle, kuinka tapahtumat eteni perjantai illalla ja kuinka hyökkääviä koiria kuuluu käsitellä.
Sunnuntaina aamupäivästä Natkun kanssa suunnattiin Halikkoon mätsäriin purkamaan perjantai illan traumoja. Oltiin paikalla jo ennen muun talkooporukan saapumista, joten päätettiin lähteä tekemään pieni lenkki. Miten taas sattuikin... juuri kun otin Natkua ulos autosta, niin eikö tien toisella puolella tule autosta ulos sakemanni ja rähinän kera. Natku ilmoitti kyllä heti, että ei tarvi mulle huutaa. No päästiin sentään tilanteesta ohi suhteellisen kunnialla ja tekemään lenkkimme.
Kehien lähtiessä käyntiin Natku pääsi haistelemaan mätsäri hulinan hajuja. Ihan ensimmäisenä treffattiin tulevan treenikaverin kanssa. Natku vallan ihastui ihastuttavaan Panda tyttöön 5kk, jonka kanssa laitettiin jalalla koreasti.
Aitojen sisäpuolelle mennessä Natkua aluksi kovin jännitti ja täytyi vilkuilla ympärille ja namitkaan ei maistunut. Aikamme käveltyämme alkoi Natkukin luottamaan, ettei mitään ihmeellistä tapahdu.
Meidän loistavalla tuurilla kehä kaveriksi saimme beauceronin. Melko hyvin mentiin, kun perässä saimme mennä ja olla tarkkailijan roolissa.
Punaisten kehässä saatiin uudelleen järjestäytyessämme peräämme berninpaimenkoiran, joka oli hieman riehakas. Berniä Natku kyllä vilkuili olkansa yli epäilevästi, mutta malttoi kuitenkin seistä paikallaan. Kuuden parhaan joukkoon päästessämme saatiin peräämme mittelin, joka sitten ei Natkua jaksanut kiinnostaa yhtään. Maltettiin rennosti juosta ja seistä nätistä, mitä nyt hieman korvia höristeltiin ja vilkaistiin, kun jotain rähinöitä kuului kehän ulkopuolelta. Lopulta hienosti Natku pokkasi kolmossijan ja oli niin että reipasta poikaa.
Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut ja ei säikytty, arasteltu tai haukuttu vieraita, isoja, tummia koiria, vaikka hieman epäilevästi muutamaa katseltiin, mutta kokonaisuutena suhtauduttiin ok.
Viikonloppu noin muuten onkin mennyt Kassun haavoja huuhdellessa ja pihkasalvaa levitellessä.
Toivotaan, että Kassun haavat paranee pian, ilman jälkiseuraamuksia ja Natkulle ei olisi jäänyt traumoja episodista (alku ainakin on lupaava). Kassu sentään on sen verran avoin ja toisaalta lunki tyyppi, että en usko Kassun saavan suurempia henkisiä traumoja, vaikka olikin osuman saajan roolissa. Jotain hyötyä on tyhmän rohkeasta suhtautumisesta toisiin koiriin.