Perjantaina 5.7. koitti se päivä, kun talon uusinta asukasta lähdettiin hakemaan.
Hetken päähän pistoksesta ei kai voi syyttää, kun pientä naskalihammasta oli jo useamman vuoden katseltu sillä silmällä, mutta kaikkia kriteerejä täyttävää karvapalleroa ei vain ollut tullut vastaan tai siis yhdistelmää, joka olisi kritteerit täyttänyt ja jopa toteutunut.Mistäs muualta pallero lopulta löytyikään, kuin tutusta ja turvallisesta paikasta. Mänttään siis meidän tiemme vei Miljan ja Ahtin luokse.
Tarkemmin pallero on Waatan Lolium ja tuttavallisemmin Natku. Pentueen ainokainen poika, joka joutuu kestämään kolmea siskoa ja niiden kotkotuksia. Eli natkutusta on tainnut saada kuulla elämänsä ensimmäiset viikot.
Pentusten oli turvallista olla tarhassa ja eritoteen vierailun ajan, kun vahtina korkeuksissa oli Podhalanski Anki ja Kassu päätti myös mennä pihan korkeimmalle tähystys tornille Ankin kaveriksi päivystämään.
Suukopua taisi vielä hieman tulla siskojen kanssa, ennen uusiin maisemiin lähtöä, kun päättivät tulla pikku Natkun mutamonttuun kaivelemaan. Natku kuulemma on harjoittanut maansiirto hommia oikein urakalla synnyinkodissaan. Toivottavasti osaa jatkossa jättää kasvimaat rauhaan... ainakin silloin, kun jotain kasvavaa niissä on.
Ennen lähtöä piti vielä viimeiset kurkistukset suorittaa tutulle terassille. Terassilla on varmasti monet rallit vedetty siskojen kanssa.
Matka uuteen kotiin meni suhteellisen mutkattomasti. Hieman alku matkasta itketti... taisi kyllä enemmän potuttaa, kun häkkiin teljettiin suuri persoona. Kovin kauaa ei jaksanut kiukuta, kun uni alkoi maistumaan ja se maistuikin suurimman osan matkasta. Muutaman kerran piti herätä ilmaisemaan oma mielipide häkissä pidosta. Natku tosin sai etuoikeuden päästä takapenkin häkkiin matkustamaan, kun Kassu sai matkustaa takaluukussa.
Illalla kelpasi natustella ensimmäinen ateria, kun oli vahti vieressä ettei kukaan pääse pikku Natkun ruokia varastamaan. Vahdilla tosin taisi itsellä olla mielessä ruokien kähveltäminen. Kassun tehtävä onkin puhdistaa kippo kiiltäväksi ruokailun päätteeksi.
Ensimmäinen yö meni oikein mutkattomasti. Illalla kaksi kertaa kuului viuviu ja sen jälkeen alkoi luun järsintä, jonka ääreen olikin oikein hyvä nukahtaa.
Aamun hieman edetessä lähdettiin tekemään reviiri kartoitusta. Pihan kulmasta löytyi hitokseen kiva koppi, jossa oli vaan hitokseen korkea kynnys. Kulkeminen koppiin tahtoi olla työlästä, kun maavara tahtoi loppua. Kopissa oli valtavasti kaikkee vihreetä, mut ne ei kyl maistunut oikein hyvältä, kun hieman tuli maisteltua ohimennen. Se mitä hieman maisteltiin oli tomaatinlehti.
Aamuisen piharetken jälkeen olikin hyvä syventyä leluilla leikkimiseen. Pessupesukarhu taitaa ulkonäkönsä puolesta olla kessun pennulle rakas lelu, kun Kassu jo aikoinaan siltä järsi tassut pois. Eihän Kassun pentuajoista ole kuin kuutisen vuotta eli rakkaita leluja ei parane hukata, vaikka ne hieman kärsineitä olisikin.
Päivällä uskaltauduttiin jo hieman pyytämään Kassua leikkimään. Kassu tosin ei ihan vielä ole toipunut järkytyksestä, että hänen pahin painajainen kasvattaja mamman luona vierailusta toteutui... monta kertaa helpotuksessa huokaissut, kun lähdetty himaan, mutta nyt sieltä tarttui mukaan tuollainen käärö.
Vanha herra Iwan ei myöskään ollut ihan varma uudesta tulokkaasta. Tosin Iwan taisi luulla uutta tulokasta kissaksi, kun samanlaista mulkoilua ja pitkin seiniä kiertelyä sai aikaiseksi. Meillä kaukasialainen kumartaa ja kissa määrää tahdin, jos Iwanilta kysytään.
Lauantai iltana oltiin jo ymmärretty, ettei tuo käärö tainnut ollakaan kissa. Sitä mitä isommat perässä, niin pienemmät perässä... vai miten se nyt menikään.
Sunnuntaina laajennettiin reviiriä lisää, kun lähdettiin tutustumaan isojen poikien valtakuntaan eli tarha maailmaan.
Tarhasta löytyikin vanha herran Iwan nauttimassa kesäpäivästä. Iwanin kesäpäivän viettoa ei olisi varmaan häirinnyt edes atomipommi... ei ainakaan pieni harmaa karvapommi, joka pomppi ympärillä esittäen erilaisia kuvioitaan.
Tarhasta löytyi myös, joku ihmeellinen syvä vesikuilu... tällä kertaa ainakin tyydyttiin vain ihmettelemään, eikä sukellettu uimaan.
Muuten sunnuntai päivä onkin mennyt nukkuessa, syödessä ja ennen kaikkea maistellessa kaikkea uutta... possunkorva, kaluttu luu, nahkaluu, kynnys, ovenpieli, rappuset, tuolin ja pöydän jalat, kynnysmatto, keittiönmatto, sängynpääty, Iwanin ruokateline, housun lahje, sanomalehti jne.
Ja joka väliin mä katon... et sä voi olla mulle vihainen, kun mä oon niin SÖPÖ!
