Huhtikuun kun kalenterista sai kääntää, oli talven kestänyt näyttely tauko ohitse Kassun osalta.
Juuri ja juuri kello oli ennättänyt raksuttamaan huhtikuun puolelle, kun herätys jo pirahti soimaan. Oli aika nousta ja lähteä kohti Seinäjokea ja kessujen erikoisnäyttelyä.Sopivan ajoistaan oltiin paikalla ja ennätettiin auto purkamaan sekä asettumaan aloilleen, kunnes pennut pääsivät korkkaamaan kehän.
 |
| Seinäjoen Hauhau areena |
Syy miksi niin aikaiseen paikalle saavuttiin löytyi isoista narttu pennuista. Kyllä setä mies Kassun piti päästä jännäämään, kuinka siskon tytölle Sirulle (Waatan Hibiscus) käy. Siru korkkasi Terhin kanssa vallan hienosti näyttelykehät, kun ensiksi voitti luokkansa ja heti perään nartut. Parhaalle uros pennulle täytyi sitten jo taipua, mutta erkkarin VSP-pentu on hieno saavutus.
Virallisten luokkien uroksissa Aslan (W. Galanthus) ja Obi (W. Galeopsis) kävivät pyörähtässä nuorten luokassa hakien Eh:t ollen luokka kolmonen ja nelonen.
Valio luokassa Waatan urokset oli hyvin edustettuina, kun kymmenestä kolme oli Waatalaisia. Kassu tepasteli varmoin ottein ja ansaiksi itselleen Eri:n. Gero (W. Erigeron) pääsi heti perään, mutta Gerolla ei ollut hyvä päivä, turkki tai mikään hyvin. Oli tainnut herran mielenkiinto haihtua pölisevien karvojen mukana ja tuloksena Eh, kun ei niitä karvoja edes ole. Rodi (W. Erodium) pääsi korkkaamaan omalla kohdallaan valioluokan erkkarissa ja oli päättänyt veljensä tavoin jättää turkin kotiin. No Rodille sentään Eri.Kilpailu luokkaan asti ylsi yhdeksen valio urosta. Kassu taisteli tiensä neljännelle sijalle saaden Sa:n ja Waatan uroksista ainoana menolipun Pu kehään. Pu kehässä ei enään menestystä herunut, mutta olihan siellä porukkaakin.
 |
| Waatan Daucus Kuvaaja Sini Jylhä |
 |
| Waatan Daucus Kuvaaja Sini Jylhä |
 |
| Waatan Daucus Kuvaaja Sami Ritoniemi |
Nartut pääsivät iltapäivän puolella starttaamaan. Minulla oli ihanainen Aida (W. Elodea) kunnostettavana ja esitettävänä. Aida oli päässyt Susannan kanssa reissuun ja Ulla jätetty kotiin jännittämään näyttelypäivää.
Gitta (W. Gentiana) asteli Waatan nartuista ensimmäisenä kehään. Gitta menesty veljiensä tavoin ja Eh:lla sai tulla pois nuorten luokasta.
Jos Waatalta oli valio uroksia, niin nartut laittoivat yhdellä vielä paremmaksi, kun kehään asteli Cara (W. Carlina), Darma (W. Darmera), Aida ja Manna (W. Fumana).
Cara, Darma ja Manna olivat tuomarin mieleen Eri:n arvoisesti, mutta Aida ei hurmannut tuomaria ja sai Eh:n. Millillä oli siis Caralle ja Mannalle menolippu kilpailuluokkaan, joten hyppäsin karvattoman Caran ohjaksiin. Cara oli liekeissä, kun tuomari juoksutti, juoksutti ja juoksutti valio narttujen kilpailuluokassa. Cara antoi parastaan ja siinä määrin tikkasikin, että olemattomista karvoista huolimatta jätti muut valionartut taakseen karvoja pörhentelemään ja kurvasi suoraan vauhdista voittajan paikalle. Onnenkyynel oli lähellä, kun Caraa kehuin upeasta esiintymisestä. Manna kurvasi valionarttujen neljännelle sijalle ja saaden Caran seuraksi menolipun Pn kehään. Pn kehässä ei menestystä tullut ja valiot saivat jäädä nuolemaan näppejään. |
| Paras narttu kehästä Kuvaaja Sini Jylhä |
Vielä oli jäljellä jälkeläis- ja kasvattajaluokat sekä parikilpailu.
Kasvattaja luokkaan pääsivät Manna, Darma, Cara ja Kassu ja hienosti ryhmä nousi kolmanneksi kp:n kera kuudesta esitetystä ryhmästä.
Jälkeläisluokkaan Cara johdatti jälkikasvustaan Geron, Aslanin, Aidan ja Gitan. Vaikka Gero olikin huonolla rusehtavalla turkillaan, muista poikkeava, niin silti ryhmä hienosti nousi toiseksi.
Hetken mielijohteesta olin Kassun ja Aidan ilmoittanut pari kilpailuun. Pareja oli huikean monta kisaamassa ja Kassu & Aida parivaljakko ponnisti hienosti neljänneksi parhaaksi pariksi.
Waatan koirista ainoana Darma pääsi kilpailemaan kiertopalkinnoista, kun oli saanut lipukkeen parhaaseen karvapeitteeseen, mutta menestystä ei tullut.
Oli vallan ihanaa raskaan ja hektisen näyttelypäivän päätteeksi päästä hotellille ja ojentaa hetkeksi jalat. Kassu heitti ruuan syötyään vaaka asentoon, eikä juuri eväänsä viitsinyt illan aikana liikauttaa.
Sunnuntaina oli vielä vuosikokous, jonka päätteeksi jaettiin vuoden kessu kilpailujen kiertopalkinnot ja huomionosoitukset saavutuksista. Kassun puolesta sain käydä pokkaamassa kultaisenmitallin C.I.B. arvosta.
Sunnuntaina oli vielä vuosikokous, jonka päätteeksi jaettiin vuoden kessu kilpailujen kiertopalkinnot ja huomionosoitukset saavutuksista. Kassun puolesta sain käydä pokkaamassa kultaisenmitallin C.I.B. arvosta.
Viikko kun oli melkein vierähtänyt ja voimia kerätty, niin kelpasi lähteä kameran kanssa lenkkeilemään, ennen seuraavia koitoksia.
Kassu muistaa aina tilaisuuden tullen pitää isoveljeä hyvänä. Ei meinannut tulla mitään yhteiskuvan ottamisesta, kun joko Kassu oli pussaamassa Imppua tai sitten Impun valjaat kutittivat ja piti kupsuttaa.
Peuratkin vauhdittivat lenkkiä, kun pellon poikki juoksentelivat. Imppu taasen oli lenkin päätteeksi erimieltä tarhaan menosta. Sisälle herra olisi luitaan mielellään lähtenyt hautomaan.
Ihan viikoa ei kotona ennätetty olemaan, kun taas jo mentiin. Jälleen lauantai aamuna ennen kukon rääkäisyä kello pirahti soimaan. Tällä kertaa oli tiedossa retkeä meren taakse.
Kassulla riitti tarkkailtavaa, kun lauantai päivä suhattiin tallinnaa ristiin rastiin ja pitihän sitä käydä vanhassa kaupungissa kävely retkellä rapsutuksia ja ihasteluita hakemassa.
Jottei reissu kaksijalkaisen kartanlukijan osalta ihan pilalle menisi, niin piti myös poiketa lankaa ja puikot ostamaan, jotta sai villasukan puikoille.
Kolmatta kierrosta liikennevaloissa odotellessa todettiin, että alla olevassa kuvassa oleva torni olisi oiva koirankoppi Kassulle.... voisin kuvitella kuinka onnellinen Kassu olisi, kun saisi muiden yläpuolelta tarkkailla kaupungin menoa.
Kassu kun on kartturina, niin ajoitus on pettämätön!!! Milli ja Ahti tulivat iltapäivästä tallinnaan ja sovittiin treffit satamaan. Voisiko ajoitus natsata paremmin, kun suoraan laivasta tulevasta jonosta napattiin Milli ja Ahti peräämme... eipähän tarvinnut sataman vilskeessä etsiä toisiamme.
Kun päivän oli ollut liikenteessä, niin illalla maistui ruoka. Löyhkä vaarasta huolimatta, ei voinut vastustaa kiusausta, kun listalla oli valkosipulileipiä... melkein vieläkin kuolavaluu suupielestä, kun kuvaa katsoo... namnam.
Silläaikaa kun kaksi lahkeiset nauttivat ravintolan antimista, niin Kassu otti rennosti ja keräsi voimia seuraavaan päivään.
Ties mikä idea oli taas ollut, mutta niin sitä sunnuntaina tie vei Tallinnan voittaja näyttelyyn. Tällä kertaa oli kakkonen, kakkonen, kakkonen, kakkonen päivä (ensi vuonna varmaan kolmonen, kolmonen... jos erehdytään huudeille). Millillä ja Ahtilla oli mukanaa Manna ja Rodi, joka oli päättänyt vielä lisää kuoriutua karvoistaan. Ihan ensiksi Rodi jäi luokkansa kakkoseksi, seuraavaksi Kassu paras uros kehässä Pu2:ksi. Manna taas narttujen puolella Pn2 sijalle. No Manna sentään sai hakemansa eli Cacib:n ja Sertin, tullen C.I.B:ksi ja EE & Balt valioksi. Kasvattaja luokkakin jäi kakkoseksi Kp:n kera.
Kassun lisäksi pyörähdin kehässä Kassun tyttären Merin (Iso Karhu Gerd) kanssa. Merillä oli kaikki muu mielessä, kuin kehässä pyöriminen ja tuomarikin oli mälsä.
Kassun lisäksi pyörähdin kehässä Kassun tyttären Merin (Iso Karhu Gerd) kanssa. Merillä oli kaikki muu mielessä, kuin kehässä pyöriminen ja tuomarikin oli mälsä.
Heti kymmeneltä kun oli kehä, niin yhdentoista aikoihin oltiin jo pihalla hallista. Muiden jäädessä vielä loppuja kamoja kasailemaan, niin minä lähdin Kassun ja Rodin kanssa ulos. Rodi oli hieman sitä mieltä, et Kassu on turhan lähellä, kun sama taluttaja oli kummankin remmin päässä. Hetken madonluvun jälkeen Rodi päätti luovuttaa Kassulla kärisemisen.... tosin minä sekä Kassu saatiin mulkoilevia katseita Rodilta.
Mehän ei vahingossakaan katsota toisiamme.....!!!
Näyttelystä kun aikaisin päästiin lähtemään ja laivaliput aikaistettua, niin päästiin hyvistä ajoin koti suomeen. Kassua väsytti kotimatkalla niin kovin, että päätä täytyi leputtaa polvella. Minäkin olisin voinut käyttää Kassua tyytynä, jos olisin yhtä notkea ja taipuisi Kassunlailla mutkalle... virkeys tilaa ei auttanut yhtään, että oltiin laivalla Millin ja Ahtin kanssa mässäilty oikein kunnolla seisovassa pöydässä.
Takaisin arkeen palattiin heti maanantaina ja mennyt viikko ei ole ollut mikään mainio säiden suhteen. Kassuakin on harmittanut, kun aamu auringosta ei ole päässyt nauttimaan.... vaan taivaalta on satanut lunta ja sekös Kassua harmittaa.
Jotta kuukaudessa ei olisi vapaata viikonloppua, niin pitkäperjantaina oli vuorossa Forssan Palveluskoirien aksa epikset.
Vallan mainiosta kisat menivät, kun 25 starttia kaikkiaan mölli makseissa ja Kassu teki toisella suoritus kerrallaan nolla tuloksen nopeimmalla ajalla. Joten hienosti korkattiin maksi möllien voitto ja hyvät pohjapisteet seuramestaruus kilpailuun.
Seuraavaksi onkin tiedossa retkien retki stooria... voin vain kuvitella, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puutu ja vatsalihakset on hyvin treenatut kesäkautta varten.