Voi vain kysyä, kun on meidän viikonlopusta kyse.
Aloitetaan lauantaina olleista rally-toko kisoista ja ajatuksista ennen niitä.
Rally-toko kisojen kisakirjeen ilmestyessä oli toivo jo melkein menetetty kisojen ja tulosten suhteen. Lähes 30 alokas luokan kisaajaa ja rataan tutustumiset peräkkäin ja koko ryhmä kisasi yhtenä ryhmänä... ja meillä viimeinen suoritus vuoro... siis piiitkä odotus tiedossa ja tähän kaikkeen kun lätkäistiin sää ennuste, niin epätoivo oli valmis.
Menihän sitä aikaa ennen, kuin päästiin suorittamaan ja valmistautuminen ei ihan nappiin mennyt. Kovin aikaisin en Kassua viitsinyt herätellä autosta helteeseen... no ehkä olisi kannattanut. Kostea pohjainen mehevälle tuoksuva nurmikko oli vastustamaton!!! Se aika mitä jäi keskusteluun ennen suoritusvuoroa, niin ei riittänyt saamaan nenää irti nurmikosta.
Alku mentiin suht tahmeasti, kun maa veti puoleensa ja olikohan maan mahtava vetovoima syynä, että eteen istuminen päätettiin suorittaa edessä makaamalla. No tämä uusittiin ja onnistuttiin. Sit meni hermot kartturilta ja kuuluvalla äänellä ilmoille heläytin HAJUHERNE HOI!!! Johan Kassukin heräs nurmikon lumoista, mutta niin oli tuomarilla ja sihteerilläkin hauskaa. Toisen hihkaisun jälkeen Kassu tajusi, ettei ehkä haistelu oo sallittua. Loppu rata mentiinkin pää seilaten katsekontaktin ja lumoavan maan puolessa välissä.
Radan jälkeen tuomari tuli vielä juttelemaan ja totesi, et jotain on koira oppinut ja hyvin, kun ei maata uskaltanut haistella toisen hajuherne hihkasun jälkeen. Onhan Kassua monet kerrat hajuherneeksi haukuttu, kun on maa vetänyt nenää puoleensa. Eikä kuulemma suorittaminen nyt niin kamalan näköistä ollut, vaan taitavaa, vaikka hajut meinasi vetää puoleensa.
Saantiin me Kassun kanssa 94 pistettä kasaan ja hyväksytty suoritus!!!
Sunnuntai aamuna oli taas reissuun lähdön vuoro. Tällä kertaa me hypättiin Kassun kanssa matkustajiksi. Kassu takaboksiin ja Lennu takapenkille boksiin juoksujensa kera. Kun kaikki tykötarpeet oltiin saatu autoon tungettua ja köytettyä, niin nokka kohti Karjaata.
Matkalla sentään alkoi aurinko paistamaan... taas kannatti ottaa täys sadevarustus mukaan ja jättää aurinkorasva kotiin.
Paikalle päästyämme koitti ensimmäisen sali treenin vuoro, kun ensiksi kärryn työntö märän nurmikentän yli ja tämän jälkeen vielä tavaroiden heitto ojan yli.
Kun oltiin saatu leiri pystyyn ja Kassukin harjattua, niin tuli huomattua että jotain muutakin jäi kotiin kuin aurinkorasva. Namipussukka oli jäänyt kotio pesun jäljiltä... Nopea kierros huikean viiden myyjän kojuissa tuotti tulokseksi yhden ainoan kelpaavan pussukan ja minkä värisen!!!
Kessuja oli ilmoitettuna 11 kpl, joista paikalle asti 10 kpl. Puolalaiselle Malgorzata Wieremiejczyk-Wierzchowskalle oli ilmoitettu uros voittoinen sakki, kun uroksia kaikkiaan oli 9 kpl paikalla.
Valio uroksia oli kaikkiaan kolme kappaletta ja hienosti Kassu luokka kakkonen Eri Sa:lla. Paras uros kehässä oli kaikki urokset, kun kaikki olivat saaneet Eri Sa:n ja viimeistään tässä vaiheessa kävi selväksi, että tuomari tykkäsi juoksuttaa, juoksuttaa ja vielä kerran juoksuttaa. Jokaisen ulos kättelyn jälkeen juostiin taas pari kierrosta. Kassua alkoi tässä vaiheessa jo tympäisemään ympyrän juokseminen, mutta hienosti jaksoimme PU4 asti.
Kessu kehän maratoonin jälkeen oli mukavasti aikaa hengähtää ja syödä mun elämäni kallein hamppari... onneks Minna haki ja piffasi hampparin, muuten olis jäänyt sekin syömättä. No onneksi hamppari oli iso, täyttävä ja maistuva.
Iltapäivän puolelle päästessä alkoi lapukka kehän seuraaminen ja sen loppumisen odottaminen. Lagotot oli heti lapukoiden jälkeen kehässä. Lennulla oli oikein kilpailua, kun avoimen luokan narttuja oli neljä kappaletta. Kehän laidalla saatiin kiva yhteistyö luotua, joka sitten rapisi kaikkien kehään kylvettyjen namien perään. Juoksusta ei meinannut tulla juuri mitään, kun ainais syöppö Lennu hamusi nami hajujen perään... jäi juustot kakkoseks. No ei se huonosti mennyt loppujen lopulta, kun Erin saimme ja luokka kakkoseksi nousimme.
Lennun kehän jälkeen oli vasenkäsikin treenattu, kun Lennu oli rynninyt kaikkien namien perässä. Kehästä kun päästiin, niin taas salitreenin pariin, kun leiri kasaan, kamat ojan yli ja kärryn työntö entisestään pehmenneen nurmikentän yli.
Kotimatkalla koimme jännittäviä hetkiä, kun Kiskon seuduilla keskellä ei mitään oli poliisien suur puhallus ja nopeus ratsia... ratsian lisä jännitys momentti yritti hypätä metsän puolelta. Oltiin sentään jo ratsian takia hiljennetty nopeutta, kun Hirvi päätti tulla myös tien penkalle ihmettelemään lenkki maastoissaan olevaa ruuhkaa. No onneksi oli jo hiljennetty nopeutta, hirvi päätti palata metsään ja auto oli täyden kympin veroisesti lastattu... yksikään tavara ei hievahtanutkaan.
Loppumatka sentään meni rauhallisesti metsän eläinten osalta.
Kotio päästessä päätettiin Kassun kanssa läheä sieni tilannetta kartoittamaan. No... toiset pesee ennen näyttelyä koiransa... me näyttelyn jälkeen. Kassu sitten päätti jossain sonta läjässä hieman piehtaroida ja hieman tarkoittaa toisen kyljen ja selän verran.
No jos päivän aikana matkassa oli ollut hyvä tuuri ja onni, niin onni ei pettänyt illallakaan. Pesun yhteydessä sormiin sattui pollukka Kassun kaulassa. Tarkemman tutkiskelun jälkeen pollukka osoittautui punkiksi, joka todennäköisesti olisi jäänyt huomaamatta ilman pesua. Punkin purema kohdassa oli peukalonpään kokoinen papu. Tätä papua tuli seurailtua muutaman päivän ajan ja alkoi se sieltä pikku hiljaa pienenemään.
No mitä Sulolle ja Iwanille kuuluu.
Sulon taisteluvamma huulessa on parantunut... Sitä ei sitten tiedetä mitä ja kenen kanssa Sulo oli matsia ottanut. No huulessa joka tapauksessa vekki sisä sekä ulkopuolella, ihan ei tainnut olla läpi asti, kun eläinlääkärin kanssa tutkittiin itsepintaisesti venkoilevaa Suloa. Voi vain todeta, et nopeasti kissalla saattaa vekit alkaa tulehtumaan. Illalla huomattiin suht tuoreeltaan ja seuraavana päivänä oli alkanut jo tulehtumaan.
Ei Sulo ole ainut joka on antibiootteja saanut. Iwan se päätti kehittää korvatulehduksen itselleen. Pari päivää kiinnitin huomioo et jotenkin kummasti puristaa itseään. No selvishän se syy... kunnon korvatulehdus. Niin ja tietenkin korvat julmetun kipiät eli Impun mielipide, ettei niihin silloin tarvi koskea. Juhannus ja sen jälkeinen viikko menikin neuvotellessa hoidetaanko vai ei. Onneksi on markkinoille tullut uusia tököttejä ja tällä kertaa kokeiluun pääsi kerran päivässä korviin laitettava aine, joka on valmiiksi annostelevassa pumppupullossa. Aaaah ja ihanuus ja kädet huutaa halleluja. Sitä voi vain kuvitella kuinka paljon 50kg laittaa hanttiin, kun se laittaa samanlailla, kuin pieni lapsi hoidettaessa kipeitä korvia. No onneksi aine oli oikein tehoaine ja alkoi kyllä vaikuttaaa ihan älyttömän nopeasti ja korvien töhnääminen loppui ihan muutamassa päivässä.
No nyt meillä on korvat taas kunnossa ja viimeisiä viedään antibiootti kuurista. Tästä lähin täytyy ottaa viikko ohjelmaan Impun korvien tarkistus ja putsaus, jotta ne eivät enään alkaisi vaivaamaan.
Kun kerta Iwanilla on niin kurjaa ollut korviensa tähden, niin jotain piristystä on herralle tarvinnut tarjoilla ja mikä olisikaan parempi, kuin päästä oman sisko likan kanssa leikkimään.
Sisarukset ja heidän oma pieni karvapallero.
Aloitetaan lauantaina olleista rally-toko kisoista ja ajatuksista ennen niitä.
Rally-toko kisojen kisakirjeen ilmestyessä oli toivo jo melkein menetetty kisojen ja tulosten suhteen. Lähes 30 alokas luokan kisaajaa ja rataan tutustumiset peräkkäin ja koko ryhmä kisasi yhtenä ryhmänä... ja meillä viimeinen suoritus vuoro... siis piiitkä odotus tiedossa ja tähän kaikkeen kun lätkäistiin sää ennuste, niin epätoivo oli valmis.
Menihän sitä aikaa ennen, kuin päästiin suorittamaan ja valmistautuminen ei ihan nappiin mennyt. Kovin aikaisin en Kassua viitsinyt herätellä autosta helteeseen... no ehkä olisi kannattanut. Kostea pohjainen mehevälle tuoksuva nurmikko oli vastustamaton!!! Se aika mitä jäi keskusteluun ennen suoritusvuoroa, niin ei riittänyt saamaan nenää irti nurmikosta.
Alku mentiin suht tahmeasti, kun maa veti puoleensa ja olikohan maan mahtava vetovoima syynä, että eteen istuminen päätettiin suorittaa edessä makaamalla. No tämä uusittiin ja onnistuttiin. Sit meni hermot kartturilta ja kuuluvalla äänellä ilmoille heläytin HAJUHERNE HOI!!! Johan Kassukin heräs nurmikon lumoista, mutta niin oli tuomarilla ja sihteerilläkin hauskaa. Toisen hihkaisun jälkeen Kassu tajusi, ettei ehkä haistelu oo sallittua. Loppu rata mentiinkin pää seilaten katsekontaktin ja lumoavan maan puolessa välissä.
Radan jälkeen tuomari tuli vielä juttelemaan ja totesi, et jotain on koira oppinut ja hyvin, kun ei maata uskaltanut haistella toisen hajuherne hihkasun jälkeen. Onhan Kassua monet kerrat hajuherneeksi haukuttu, kun on maa vetänyt nenää puoleensa. Eikä kuulemma suorittaminen nyt niin kamalan näköistä ollut, vaan taitavaa, vaikka hajut meinasi vetää puoleensa.
Saantiin me Kassun kanssa 94 pistettä kasaan ja hyväksytty suoritus!!!
Matkalla sentään alkoi aurinko paistamaan... taas kannatti ottaa täys sadevarustus mukaan ja jättää aurinkorasva kotiin.
Paikalle päästyämme koitti ensimmäisen sali treenin vuoro, kun ensiksi kärryn työntö märän nurmikentän yli ja tämän jälkeen vielä tavaroiden heitto ojan yli.
Kun oltiin saatu leiri pystyyn ja Kassukin harjattua, niin tuli huomattua että jotain muutakin jäi kotiin kuin aurinkorasva. Namipussukka oli jäänyt kotio pesun jäljiltä... Nopea kierros huikean viiden myyjän kojuissa tuotti tulokseksi yhden ainoan kelpaavan pussukan ja minkä värisen!!!
 |
| Namipussukka |
Kessuja oli ilmoitettuna 11 kpl, joista paikalle asti 10 kpl. Puolalaiselle Malgorzata Wieremiejczyk-Wierzchowskalle oli ilmoitettu uros voittoinen sakki, kun uroksia kaikkiaan oli 9 kpl paikalla.
Valio uroksia oli kaikkiaan kolme kappaletta ja hienosti Kassu luokka kakkonen Eri Sa:lla. Paras uros kehässä oli kaikki urokset, kun kaikki olivat saaneet Eri Sa:n ja viimeistään tässä vaiheessa kävi selväksi, että tuomari tykkäsi juoksuttaa, juoksuttaa ja vielä kerran juoksuttaa. Jokaisen ulos kättelyn jälkeen juostiin taas pari kierrosta. Kassua alkoi tässä vaiheessa jo tympäisemään ympyrän juokseminen, mutta hienosti jaksoimme PU4 asti.
Kessu kehän maratoonin jälkeen oli mukavasti aikaa hengähtää ja syödä mun elämäni kallein hamppari... onneks Minna haki ja piffasi hampparin, muuten olis jäänyt sekin syömättä. No onneksi hamppari oli iso, täyttävä ja maistuva.
Iltapäivän puolelle päästessä alkoi lapukka kehän seuraaminen ja sen loppumisen odottaminen. Lagotot oli heti lapukoiden jälkeen kehässä. Lennulla oli oikein kilpailua, kun avoimen luokan narttuja oli neljä kappaletta. Kehän laidalla saatiin kiva yhteistyö luotua, joka sitten rapisi kaikkien kehään kylvettyjen namien perään. Juoksusta ei meinannut tulla juuri mitään, kun ainais syöppö Lennu hamusi nami hajujen perään... jäi juustot kakkoseks. No ei se huonosti mennyt loppujen lopulta, kun Erin saimme ja luokka kakkoseksi nousimme.
Lennun kehän jälkeen oli vasenkäsikin treenattu, kun Lennu oli rynninyt kaikkien namien perässä. Kehästä kun päästiin, niin taas salitreenin pariin, kun leiri kasaan, kamat ojan yli ja kärryn työntö entisestään pehmenneen nurmikentän yli.
Kotimatkalla koimme jännittäviä hetkiä, kun Kiskon seuduilla keskellä ei mitään oli poliisien suur puhallus ja nopeus ratsia... ratsian lisä jännitys momentti yritti hypätä metsän puolelta. Oltiin sentään jo ratsian takia hiljennetty nopeutta, kun Hirvi päätti tulla myös tien penkalle ihmettelemään lenkki maastoissaan olevaa ruuhkaa. No onneksi oli jo hiljennetty nopeutta, hirvi päätti palata metsään ja auto oli täyden kympin veroisesti lastattu... yksikään tavara ei hievahtanutkaan.
Loppumatka sentään meni rauhallisesti metsän eläinten osalta.
Kotio päästessä päätettiin Kassun kanssa läheä sieni tilannetta kartoittamaan. No... toiset pesee ennen näyttelyä koiransa... me näyttelyn jälkeen. Kassu sitten päätti jossain sonta läjässä hieman piehtaroida ja hieman tarkoittaa toisen kyljen ja selän verran.
No jos päivän aikana matkassa oli ollut hyvä tuuri ja onni, niin onni ei pettänyt illallakaan. Pesun yhteydessä sormiin sattui pollukka Kassun kaulassa. Tarkemman tutkiskelun jälkeen pollukka osoittautui punkiksi, joka todennäköisesti olisi jäänyt huomaamatta ilman pesua. Punkin purema kohdassa oli peukalonpään kokoinen papu. Tätä papua tuli seurailtua muutaman päivän ajan ja alkoi se sieltä pikku hiljaa pienenemään.
 |
| Pesty näyttelystä tulija. |
Sulon taisteluvamma huulessa on parantunut... Sitä ei sitten tiedetä mitä ja kenen kanssa Sulo oli matsia ottanut. No huulessa joka tapauksessa vekki sisä sekä ulkopuolella, ihan ei tainnut olla läpi asti, kun eläinlääkärin kanssa tutkittiin itsepintaisesti venkoilevaa Suloa. Voi vain todeta, et nopeasti kissalla saattaa vekit alkaa tulehtumaan. Illalla huomattiin suht tuoreeltaan ja seuraavana päivänä oli alkanut jo tulehtumaan.
Ei Sulo ole ainut joka on antibiootteja saanut. Iwan se päätti kehittää korvatulehduksen itselleen. Pari päivää kiinnitin huomioo et jotenkin kummasti puristaa itseään. No selvishän se syy... kunnon korvatulehdus. Niin ja tietenkin korvat julmetun kipiät eli Impun mielipide, ettei niihin silloin tarvi koskea. Juhannus ja sen jälkeinen viikko menikin neuvotellessa hoidetaanko vai ei. Onneksi on markkinoille tullut uusia tököttejä ja tällä kertaa kokeiluun pääsi kerran päivässä korviin laitettava aine, joka on valmiiksi annostelevassa pumppupullossa. Aaaah ja ihanuus ja kädet huutaa halleluja. Sitä voi vain kuvitella kuinka paljon 50kg laittaa hanttiin, kun se laittaa samanlailla, kuin pieni lapsi hoidettaessa kipeitä korvia. No onneksi aine oli oikein tehoaine ja alkoi kyllä vaikuttaaa ihan älyttömän nopeasti ja korvien töhnääminen loppui ihan muutamassa päivässä.
No nyt meillä on korvat taas kunnossa ja viimeisiä viedään antibiootti kuurista. Tästä lähin täytyy ottaa viikko ohjelmaan Impun korvien tarkistus ja putsaus, jotta ne eivät enään alkaisi vaivaamaan.
Kun kerta Iwanilla on niin kurjaa ollut korviensa tähden, niin jotain piristystä on herralle tarvinnut tarjoilla ja mikä olisikaan parempi, kuin päästä oman sisko likan kanssa leikkimään.
Sisarukset ja heidän oma pieni karvapallero.
