Sairaslomailua ja lorvailua

Kassu on viettänyt ansaittua ja pakotettua lomailua ja saanut luvan kanssa lorvailla... jos vain olisi halunnut.

Aina valmiina matkaan.

Suunnitelmia oli jos jonkinlaisia, mutta Kassu joutui pakkolomalle helmikuun alusta. Pakkoloma saatiin lääkärin määrämänä, kun oikeaa takajalkaa onnuttiin.

Muutaman päivän ontuman jälkeen lähdettiin lääkäri setää tervehtimään ja kun ei päälisin puolin vikaa löytynyt ja polvetkin todettiin puhtaiksi nollan polviksi, niin Kassu sai päiväkännit nauttia.

No eipä kuvauspöydällä löytynyt paljoa enempää... oikean jalan varpaassa EHKÄ joku pieni murtuma (haalea viiva ja onko sekin joku vanha ja onko murtuma ollenkaan), jota ei kyllä aristettu mitenkään kun kopeloitiin. Polvennivelpinnassa hyvin pieni tummentuma, joka sekin näkyi vain yhdessä kuvassa kolmesta. Kuvia nappailtiin joka ilman suunnasta, mutta vain yhdessä kuvassa saatiin näkymään. Selkäkin kuvattiin varmuudeksi, mutta sekin näytti priimaa (kaularanka on ainut mitä ei vielä olla Kassusta kuvattu).
Näillä eväillä jäätiin sairaslomaa viettämään ja kaiken kaikkiaan viikon verran ontumaa ilmeni.

Kun ontuma katosi, niin olikin mieltäylentävää selittää rauhallisuuden tylsyyttään riehuvalle karvapallerolle, et pitäis ottaa rennosti.... juu juu... ja eiku täysillä eteenpäin. Edes aidat ei pidätellyt menohaluja, kun reilun parin metrin loikkia esitettiin rapulta aidan yli vapauteen. No eipä kyllä jalkakaan näistä banzai hypyistä ottanut nokkiinsa.

Jälkeenpäin tuli huomattua varpaan anturassa kulumaa/ vaurio. Onko siinä sitten syy ontumaan?? Ota ja tiedä, kun missään vaiheessa varpaan kopelointia ei ole aristanut, niin kuin ei mitään kopelointia tai vääntelyä. Onko tuossa sitten ollut joku vaurio, jota ei ole ensimmäisellä reissulla näkynyt.

Kun kerta nyt ollaan lomailtu harrastuksista, niin ollaan käyty viihdyttämässä KolmenH:oon koplaa ja tervehtimässä vuohia. Kassu ei niinkään ole kiinnostunut vuohista, mutta heinissä on ihan luksusta piehtaroida. "Kassulta sivuhuomautuksena: pukkipojat haisee!!!!"

 

No jotain hyvääkin lorvimisessa ja kotoilussa on ollut. On ainakin nähnyt auringoslaskut ja nousut. Kuutamo kelitkin on hemmotelleet.

Toisinaan kyllä pojilla on riittänyt kiireitä.... kaikilla kolmella pojalla.
Normaalisti puu urakka on kesän heiniä, mutta tänä vuonna repäistiin jo helmikuussa, kun kuivumassa olleet häkitettiin. Ja eihän hommista tule mitään, jos ei ole useamman johtoportaan työjohtajia paikalla.

 

Sulo toimi ylemmänportaan työnjohtajana, kun Iwan hoisi alemmanportaan johtotehtävät. Kassu oli pikkupomona ja juoksi pitkin työmaata välillä puuhäkit tarkastaen ja siinä sivussa välillä halotkin lentelivät, kun niin kiirettä piti.

Vaikka vakiotreeneistä ollaan lomalla oltu, niin kotona ollaan yritetty tehdä jotain pientä, jotta suurimmat energiat saisi kyytiä. Ihan aina vaan ei ajatus ja tekeminen kohtaa, kun on Kassusta kyse. Alla Kassun käsitys miten kohteena oleva tuoli pitää kiertää.... siis eiku mitä piti tehdä???

Nyt kun ollaan saatu luvan kanssa riehua ja liikkua, niin Kassu on nauttinut lumihangessa peuhaamisesta.

Iwankin on saanut hepulivaihteen päälle auringon paisteen myötä. Kassua ei niinkään aina kiinnosta leikkiminen... luun syöti on Kassun mielestä huomattavasti mielenkiintoisempaa hommaa. Varsinkin kun sen on saanut isoveljeltä kähveltää.

Iwan vanhaherra on melkein kuperkeikkaa heittänyt, jotta saisi Kassusta leikkikaverin. Kassulta on herunut vain mulkoilevia katseita luun ääreltä.

Täällä on myös alkanut armoton valmistautuminen vuoden suurimpiin bileisiin, jotka koittaa maaliskuun puoli välissä. Iwanin häntätakut on saanut kyytiä, jotta oltaisiin juhlakunnossa ja valmiina viettämään vuosisadan synttäribileet... päivänsakarit tuntien saattaa näistä bileistä jäädä paljon muisteltavaa, jotka kihelmöi nauruhermoja. Syntäriparivaljakon toinen osapuoli tahollaan on kyllä kiukutellut siinä määrin, että kohta jää ilman lahjoja, mutta paras lahja taitaa olla rakas velipoika ja hänen viehättävä seuransa.