Huh huh... onpahan joulun alus reissu tehtynä Liettuan maalle.
Jottei ilta olisi ollut tarpeeksi kurja vesisateen tähden, niin eikö ilta pissalla pitänyt käydä ikävä välikohtaus. Rauhassa käyskentelimme nurmikolla omissa ajatuksissamme, kunnes yllättäen aivan tien toiselta puolen kuului tajuton pamaus. Varmaan olisin polvilleni tippunut, jollei koirat olisi lähteneet vetämään hinaajan lailla hotellia kohden. Taakseni en ennättänyt katsomaan pamauttajaa, mutta kauhean kiva pila pamauttaa joku hiton ilotulite ihan kohdalla.
Hienosti oli esikarsinta mennyt ja tiedossa oli finaali kehä isossa kehässä. Tämän jälkeen lähdettiinkin valmistautumaan omaan kehään menoon.
Kassu sen sijaan haihtui rauhallisemmille vesille, kun kuvat oltiin otettu... jälkeen jäi vain parrasvaloissa paistatteleva Essi ja kaatuneet pokaalit.
Torstaina Mäntästä tuli Kassulle mieluinen vieras, kun Ahti toi Essin (W. Erica) Kassun kaveriksi.
Riemulla ei ollut rajoja, kun Essi hyppäsi autosta ja vanhasta tottumuksesta Essi tiesi mistä löytyy ovi sisätiloihin.
 |
| Essi |
Perjantai aamuyöstä lähdettiin kolmestaan ajelemaan kohti Helsinkiä ja länsiterminaalia. Puoli kuuden aikaan alettiin pakkaamaan tavaroita linja-autoon ja tavarat kun oltiin saatu järjestykseen, niin alkoi matka kohti Liettuaa.
Linja-auto matka meni oikein mallikkaasti, jos ei lasketa yhtä humalaista laululintusta, joka yritti tapailla neuvostoliiton kansallislaulua nuotin vierestä, takaa ja sivusta, sanoissa takellellen.
Illaksi ennätimme Vilnaan asti, jossa meitä odotti ruhtinaaliset oltavat, kun meille kolmelle oli puolitoista metriä leveä sänky. Ei tullut sängyssä ahdasta, vaikka Essikin päätti reissun aikana ryhtyä sänky koiraksi. Tätä tapaa Essin ei olisi tarvinnut opetella, kun kahtena yönä meinasin kuolla lämpöhalvaukseen. Hotellihuonetta ei voinut haukkua kylmäksi ja jos yöt joutuu nukkumaan vielä kahden lämpöpatterin välissä, niin lämpöhalvaus on lähellä. Illalla sain kömpiä yksin sänkyyn vällyjen alle, mutta kumpaisenakin yönä heräsin tuskahikeen, kun Essi oli painautunut rintaa vasten ja Kassu selkäpuolelle liimautuneena.
Lauantai aamuun selvittiin hengissä, vaikka nestehukka oli lähellä yön aikana vuodatettujen hikikarpaloiden ansiosta.
Lauantaina Kessuilla piti olla Etelä-Afrikkalainen tuomari Lois Wilson, mutta se olikin yllättäen muuttunut paikalliseen tuomariin Loreta Tamasevicieneen.
Essiin oli ladattu lauantai päivän odotukset ja hienosti Essi lunasti odotukset ollen Rop ja saaden Sertin ja Cacibin. Kassu hävisi valioluokassa Venäläiselle kilpakumppanilleen saaden R-Cacibin.
Ryhmissä Essi pääsi hienosti kuuden parhaan joukkoon, ennen kuin tie nousi pystyyn.
Ja kun ollaan kahden koiran kanssa liikenteessä, niin tietenkin tämä vanha reissupari pääsi pari luokkaan pyörähtämään. Eipä tämä pari hullummin pyörähtänytkään. Noin 20 paria oli ilmoitettuna ja näiden joukosta Kassu ja Essi nousivat hienosti Bis2 sijalle. |
| Lauantain saalis |
Sunnuntai aamuna herättiin jälleen melkein lämpöhalvauksen saaneena. Aamun varhaisina tunteina saatiin pouta säässä ulkoilla, mutta autoa pakatessa päätti sade taas muistaa olemassa olollaan.
Essin näyttely päivä alkoi jo tuntia ennen, kuin kessut edes pääsivät kehään asti. Lauantaina Essiä käytiin kysymässä junnu handleriin varakoiraksi, mutta tuolloin jäi kehä pyörähdys Essiltä tekemättä, kun varsinainen koira ennätti paikalle juuri ennen finaalin alkua. No Essipä oli hurmannut handlerinsa ja pääsi sunnuntaina tositoimiin. Aamusta heti oli esikarsinnat, joita en päässyt näkemään, ettei Essi vaan näe minua, mutta sentään kaverin avustuksella tuli muutama kuva napattua.
 |
| Junnu handlereiden esikarsinta. |
Hienosti oli esikarsinta mennyt ja tiedossa oli finaali kehä isossa kehässä. Tämän jälkeen lähdettiinkin valmistautumaan omaan kehään menoon.
Alkujaan kessuilla piti olla Hans Lehtinen tuomarina, mutta Lehtisen estyessä meille oli tuomariksi nimetty Kornelija Butrimova Liettuasta.
Tällä kertaa Kassu hurmasi ja oli vauhdissaan kehässä. Oltiin niin vauhdissa että vietiin urokset saaden sertin ja CACIBin. Sunnuntaina kaikki lataus oli Kassuun kohdistettu ja riemun kiljahduksessa oli pitelemistä, etten rääkäissyt tuomarin korvia lukkoon. Kassu lunasti Cacibin myötä itselleen Kansainvälisen valionarvon C.I.B:n!!!!!! Meillä oli juuri pakollinen vuosi ja 1 päivä täynnä eli ensimmäisenä mahdollisena päivänä saatiin Cacibi.... kannatti ottaa riski ja lähteä Liettuasta asti hakemaan.
Kun kerta vauhtiin päästiin, niin ei kannata jarrutella. Essi kävi hurmaamassa tuomarin, vaikka paheksuvan katseen tuomarilta saikin hammaspuutoksesta. Essi keräsi silti itselleen Sertin ja Cacibin.
Oli fantastinen fiilis vetää rop kehässä uusi C.I.B hihnan päässä ja Essi liitäen perässä Juulian handlaamana. Liideltiin siinä määrin, että junnut jäivät jälkeen ja Kassu nappasi Ropin, Essin ollessa Vsp. Nemlanderin Juulialle kiitos Essin handlaamisesta Rop kehässä.
Oli fantastinen fiilis vetää rop kehässä uusi C.I.B hihnan päässä ja Essi liitäen perässä Juulian handlaamana. Liideltiin siinä määrin, että junnut jäivät jälkeen ja Kassu nappasi Ropin, Essin ollessa Vsp. Nemlanderin Juulialle kiitos Essin handlaamisesta Rop kehässä.
 |
| Essin henkilökohtainen viikonlopun saalis. |
Kehän jälkeen tehtiin muuttokuorma kokoomakehille ja jäätiin odottelemaan junnu handlereiden finaalin alkua. Odotellessa tuli tehtyä myös tuttavuutta kettuterriereiden esittämiseen, kun tuli pyörähdettyä Rop kehässä.
Ryhmäkehien alkaessa oli Essi ja handleri Jere heti ensimmäisinä korkkaamassa ryhmät käyntiin.
Nyt kun näin ihan livenä (tosin selkien takaa kurkkien, ettei Essi näe), niin voi kuinka suloinen pari Essi ja Jere olivatkaan.
Eikä olleenkaan huonosti Jere vienyt Essiä. Hienosti he olivat toisina ja kaiken lisäksi tämä kerta oli Jeren toinen junnu handleri kerta vasta. Aivan mahtavan paljon onnea vielä kerran Jerelle.
Maarika Pajuselle suuri kiitos kuvauksesta.
Maarika Pajuselle suuri kiitos kuvauksesta.
 |
| Junior handeler finaali 6-9 vuotiaat. Jere Nemlander ja Essi sija 2. |
Kun junnujen kaikki ikäluokat saatiin loppuun saatettua oli vuorossa pari kilpailu. Kassu ja Essi menivät niin hienosti yksiin. Kyllä tämän parin kanssa on nautinto juosta kehässä. Ehkä tämä hyvä fiilis välittyi myös tuomarille asti.
Kuuden parhaan joukkoon jälleen pääsimme. Kun oli enään Bis1 pari kruunaamatta totesin parivaljakolle, et hyvin veditte. Suotta ei tullut kehaistua, kun Bis1 pallille kuulutettiin Keeshondit!!!
Voi mikä kruunaus tälle fantastiselle päivälle... Bis1 pallilla melkein jo täytyi ilon kyyneliä pidätellä.
Ja ryhmässä Kassu vielä nousi hienosti kuuden parhaan joukkoon, mutta siihen tyssäsi tie.
Kuuden parhaan joukkoon jälleen pääsimme. Kun oli enään Bis1 pari kruunaamatta totesin parivaljakolle, et hyvin veditte. Suotta ei tullut kehaistua, kun Bis1 pallille kuulutettiin Keeshondit!!!
Voi mikä kruunaus tälle fantastiselle päivälle... Bis1 pallilla melkein jo täytyi ilon kyyneliä pidätellä.
Ja ryhmässä Kassu vielä nousi hienosti kuuden parhaan joukkoon, mutta siihen tyssäsi tie.
 |
| HeWJ-14 Waatan Erica C.I.B* FI, SE, EE, LT, LV, BALT MVA Waatan Daucus |
Siis mikä päivä ja viikonloppu.... On niin onnellinen matkakumppaneistaan ja heidän pärjäämisestään.
Kotiin selvittiin ja laiva matka meni suhteellisen hyvin, vaikka "hieman" keinutti matkalla. Ei ollut koiratkaan huonosti voineet, kun ei ollut yllätyksiä häkeissä... No Essi kyllä päätti tyhjentää kupunsa jo paluu matkalla Liettuan rajalla.
Kotona vielä Kassu ja Essi pääsi poseeraamaan palkintojensa kanssa. Essi taisi tykästyä poseeraamiseen, kun ei millään halunnut luovuttaa Kassulle kuvaus areenaa.
Essi osasi ottaa kuvaukset rennosti ja tilaisuuden tullen otti lepoa.
Kotiin selvittiin ja laiva matka meni suhteellisen hyvin, vaikka "hieman" keinutti matkalla. Ei ollut koiratkaan huonosti voineet, kun ei ollut yllätyksiä häkeissä... No Essi kyllä päätti tyhjentää kupunsa jo paluu matkalla Liettuan rajalla.
Kotona vielä Kassu ja Essi pääsi poseeraamaan palkintojensa kanssa. Essi taisi tykästyä poseeraamiseen, kun ei millään halunnut luovuttaa Kassulle kuvaus areenaa.
Essi osasi ottaa kuvaukset rennosti ja tilaisuuden tullen otti lepoa.
Reissussa tuli niin paljon naurettua, ettei juuri vastoinkäymiset haitanneet. Vaikka jo matkaan lähtö oli tuskainen ärhäkän mahapöpön tähden. Voimia ei juurikaan ollut perjantai aamuna herätessä, mutta hammasta purren ja matkalta ostettujen banaanien voimien lähdettiin (muuta kuin banaaneja ei uskaltanut suuhunsa laittaa). Perjantai iltaja jo uskalsi hieman maistella ruokaa ja aamupalat koko reissun ajan oli muutama kurkun pala kera letun ja tomaatti viipaleen, mehulla alas huuhdeltuna.
Kaikesta huolimatta mahtava reissu ja mahtavat tulokset kruunasivat koko viikonlopun ja loppu vuoden.
Suuri kiitos kaikille onnittelijoille, tukijoille ja matkaseuralaisille!!!