Kertomusta eräästä lauantai aamusta, jolloi ei satanut.

Kertomusta eräästä lauantai aamusta, jolloi saattui niin hassusti ettei satanut.

Voisiko sanoa, että keli oli kohdillaan. Aurinko pilkisteli pilvien lomasta, hyvin pieni tuulen vire ja lämpö alle 20 astetta.... tämä on "pienen" Iwan herran lempikeli lenkkeillä.

Kassu ennätti malttamattomana odottelemaan lenkille lähtöä. Iwanin pukeminen valjaisiin ja kaulapantaan ei vain käy yhtä nopsaan, kuin Kassun kaulapannan sujautus kaulaan.

Porttien auetessa meno oli kuin vinttikoirien kiihdytys kisoissa. Iwan ei edes malttanut pysähtyä karvojaan järjestykseen puristelemaan. 

Kassu sen sijaan oli jo ennättänyt käydä peltotien päässä kääntymässä ja kiihdytti 120 lasissa Iwania vastaan. Iwanin nopean väistöliikkeen ansiosta säästyimme yhteen törmäykseltä, kun Kassu suti tyhjää parimetriä Iwanin jäljessä.

Muuten lenkki meni akropaattisia loikkia suorittaessa pelto ojien yliste ja aina ei ihan säästytty virhe arvioinneilta, jonka seurauksena mätkähdettiin milloin kyljelleen tai pärställeen.

Ensimmäisen kerran Iwanilta "hyytyi mopo" (lue: mä en tarhalle päin tule) kotiportille. Edes Kassun ponnekkaat leikkiin kutsut eivät saaneet vanhaa herraa liikahtamaan.

Hetken tuumaus tauon jälkeen Iwan päätti lähteä tarhalle päin, mutta parin metrin jälkeen tahti hyytyi jälleen. Tällä kertaa sentään lähdettiin Kassun leikkiin kutsuun mukaan.

Jälleen pari metriä eteen päin Kassun siivityksellä, kunnes taas Iwan katollaan. Sitten jo tarvittiin pidempi tuumaus tauko, ennen kuin suostuttiin omin jaloin tarhaan kävelemään.

Jos Iwanilta kysyttäisiin: Kaukasialainen ei ole luotu ulkokoiraksi, vaan hautomaan luitaan sohvan lämmössä hämärässä tassulassa.

Kauaa Iwanin ei tarvinnut tarhassaan kiukutella, kun taas jo mentiin. Tällä kertaa mentiin oikein autolla ja rankan vesisateen sekä ukkosen jyrinän siivittämänä mummia ja Kolmen H:oon koplaa viihdyttämään.

Kotiin tullessa takaboksissa oli kaksi erittäin väsynyttä ja onnellista matkustajaa tuhisemassa.