Lehtirannan Wolflimit

Kun kerta kaunis ja suhteellisen kuiva aamu osui kohdalle, niin täytyihän sitä lähteä kameran kanssa liikenteeseen. Kysynpähän vain kuinka monella on hiekkadyynit alle kilometrin kävelymatkan päässä?? Kassun mielestä on äärimmäisen mukavaa juoksennella ylös, alas ja paistatella päivää kukkulan kunkkuna. Hiekkadyynit ei kyllä ole ihan itsestään syntyneet.... Dyynien kasvua hidastaa ikävästi kyljelleen keikahtaneet hiekkakärryt. Kaipa nuokin dyynit jossain vaiheessa muuttavat muotoaan, kun peltoon ajetaan. Linnut eivät tainneet meidän vierailusta intaantua, kun niin kovaa mekkalaa alkoivat pitämään. Ovat tainneet tottua omaan rauhaan, kun asumatonta pihapiiriä omanaan pitävät. Kovin taisi olla hyvät hajut, kun kirsu on niin hiekkainen.  Hiekkadyyni seikkailun jälkeen oli hyvä lepäillä kotipihan varjossa.

Nyt on Kassu isä pappa hoitanut velvollisuutensa ja käynyt katsastamassa millaisia riiviöitä on maailmaan saanut aikaiseksi. Kassu se ei lapsosista paljoa perustunut... enemmän olisi kiinnostanut Vannin perään mennä. Vannia niinkään ei enään Kassun vetovoima vetänyt puoleensa. Näin reilun neljän viikon ikäisenä lapsoset ensimmäisen kerran nähneenä, niin täytyy sanoa - ei hassumpia pakkauksia. Ensimmäisenä kiinnitin huomion mukavan tuntuisiin turkeihin ja väriin (poika on tällä hetkellä vaaleampi, kuin tyttö). Kiva nähdä millaisia pakkauksia näistä kasvaa, kun tällä hetkellä ainakin näyttäisi mukavasti perineen vanhempiensa hyviä puolia. Onko se sittenkin niin, että laatu korvaa määrän. Luonteeltaan nämä ainakin olivat rauhallisempia, kuin Kassu 4 viikon iässä... tai no tytöltä kyllä löytyy luonnetta ja käyttääkin velipoikaa vinkulelunaan, kun oikein kunnolla kurmuuttaa. Pidemmittä jorinoitta mennään itse asiaan eli pentukuume myrkytykseen.... tässä vaiheessa kannattaa jo s

Huh hellettä sopii Salon näyttelyyn. Lauantai päivä tuli vietettyä koirankarvoja nyppiessä silmistä ja suusta, ehkä myös hieman niistä koirista. Hiekan jyvät hampaiden välissä toivat myös oman pikantin lisä mausteensa. Mitenkä niin tuo Moision kuiva hiekkakenttä pölisi. Ei voinut jälleen haukkua Salon näyttelyä osallistuja ryntäyksestä kessujen osalta. Viisi kessua oli ilmoitettuna ja kaikki saman leirin koiruuksia. Ilmoitus kehikselle "kaikki loput neljä on mun handlattavana" toi syvän myötätuntoa huokuvan huokauksen, tosin eipä tarvinnut kehiksen äätänsä rasittaa, kun ei tarvinnut koiria huudella kehään. No palataanpa vielä aikaan ennen kehää. Jp:n kanssa saatiin hyvin teltat vierekkäin parkkeerattua ja Kristiinallekin riitti tilaa Elmon (W. Elymus) kanssa teltasta. Kun leiri oli pystyssä ja pakolliset jorinat joristu, niin päästiin turkkien kimppuun. Kristiina ansiokkaasti seurasi vierestä potilasta kiinni pitäen, kuinka karvat pölisi. Kassu ja Elmo seuras