Siirry pääsisältöön

Suutarin uudet vaatteet

Jos ei ole näyttelyitä, niin täytyy keksiä jotain muuta (ihan kuin ei olisi tarpeeksi jotain muuta).

Kassu on saanut harrastaa lumessa kahlaamista ja Imppukin on päässyt aina välillä mukaan. Impun kun ottaa mukaan, niin menee samaan lenkkiin tupla aika, kuin Kassun kanssa kaksistaan, Impun täytyy ihmetellä, kiukutella, vaania lintuja ja nyppiä lumipalloja varpaiden välistä.

On pojat saanut lepäilläkin, kun ollaan harrastettu ilman koiria, muttei ilman koirankarvoja. Torstaina Kiden Terhi tuli nappaamaan kyytiin ja suunnattiin kehruu kurssille. Tämä oli vain kerran kurssi ja saatiin tutustua ja hieman kokeilla, kuinka lankaa syntyy.

Kurssista intaantuneena täytyi etsiä muinais aikojen rukki naftaliinista. Rukki on kyllä pitänyt etsiä jo muutaman vuoden ajan, mutta nyt sai aikaiseksi. Löytyi sentään tiluksilta yksi melkein ehjä rukki. Liipotin vain oli kokenut kovia, mutta sentään löytyi sopiva liipotin nurkista pyörimästä. 


Ties kuinka monta vuotta tuo oli konehallin ylisillä maannut (varmaan siitä asti, kun on rakennettu) ja sen näköinen se myös oli. Suurimmat pölyt ja liat pois, rasvaus, liipottimen korjaus, nyörien asennus ja testaus toimiiko edes. No toimihan se edes jotenkin.

Eikun rukki sisälle ja hienosäätöä ennen ensimmäistä koe ajoa. No tulihan sitä lankaa.... tosin niin prkleen moisella kierteellä. Eikun purkamaan ja tutkimaan vikaa. 

Alla on kurssilla opettajan tekemä pikku nöttönen ja vieressä oma extra kierteinen kokeilu.


Kierteisyyden vika analyysi kohdistui kehrä/ lyhty/ puola yms. kompinaatioon. Ensinnäkin tuo alla oleva kokonaisuus ei tahdo purkautua osiin, vaikka mun käsitys maailman mukaan sen kyllä pitäis.
Lauantai ilta menikin väännellessä, käännellessä, epämääräistä mönjää tonkien rakosista ym. fiksausta tehden.


Kun minä nenä kiinni puolassa ähelsin, niin Kassu päätti rentoutua ja nakerrella luutaan tyytyväisenä ja samalla tarkkaillen tilannetta.


Myrskyn jyllätessä aamulla, niin minä jatkoin ähellystä. Sama vääntely kääntely jatkui. Nyt kyllä jo upotin koko puola/ lyhty kokonaisuuden pesuun ja eikun uutta rasvausta perään.
Edelleenkään ei suostuttu hajoamaan osiin, mutta liikkuvuus parani huomattavsti.
Alla tarvike arsenaali, jolla viksauksia tehtiin.


Eikun jälleen kokeilemaan. No nyt pyöri paremmin ja kierteisyyskin oli parempaa, sekä ämmäkin oli päättänyt alkaa liikkumaan, jotta pystyi hieman paremmin nyörien kireyttä säätämään.
Tosin kun puola alkoi täyttymään, niin liikkuvuus huononi vai oliko syytä se ettei öljyn määrä riittänyt, kun alkoi leviämään?!?
No alla kuitenkin kuvaa, kuinka koiran karvakiertyy puolalle.
Onneksi on tuota testi materiaalia kertyneenä nurkkiin, ettei tarvi Kassua karvattomaksi harjata.
Kovin kyllä Kassu olisi auttanut itse kehräämisessä. Varsinkin lepereiden tonkiminen ja sotkeminen oli äärimmäisen mukavaa Kassun mielestä.


Ehkei nyt ihan tänään, eikä ensi viikollakaan vielä taida tämä suutari saada uusia vaatteita, mutta jos asettaisi tavoitteeksi, että ensi vuoteen mennessä yhdet kotisukat vaikka yrittäis saada tehtyä... kunhan nyt ekaksi saisi tuon rukin kehräämään moitteettomasti.