Torstaina karautettiin jälleen lekurin pihaan. Tällä kertaa aiheena oli silmäpeili. Toheltaja Kassu aiheutti epäilyjä miten mahtaa onnistua, mutta tuo pikku keikistelijä ja tähti näyttelijä taas kusetti vieraita ihmisiä 1-0.
Pöydällä olleessaan meinasi kaksi kertaa toheltaa alas ja lääkärikin ennen kuin aloitti tutkimuksen, niin totesi -mahtaako tästä tulla mitään. Kun tutkittiin niin Kassu oli kuin mikäkin hellantelttu ja ei tarvinnut, kuin kättä pitää pienen kuninkaallisen leuan alla. Kassu keikutteli päätään lääkärin pyynnöstä aina kun tutkittiin. Lääkärikin kehui kuinka hienosti osaa rauhoittua ja keskittyä tutkimuksen ajaksi.... Kassu kyllä osaa tuon mielistelyn, jos vain haluaa ja vielä päälle killittää nappisilmillään, niin jo on ihme jollei irtoa namia.
Silmät ovat kuulemma terveet ja hienot.
Perjantai aamuna Kassu jo aavisteli, että päivässä tulee olemaan jotain spesiaalia. Tarhaan vietäessä kolme kertaa kääntyi katsomaan, ennen kuin lähti painelemaan kaasu pohjassa tarhoja kohden. Tässä vaiheessa Kassu ei vielä tiennyt (luultavasti) mitä illalla on odotettavissa.
Kotiin päästyäni alkoi tohinalla paikkojen kuntoon laitto yövieraita varten. Ennen vieraiden saapumista oli yhtenä tärkeimpänä toimenpiteenä Kassun näyttely kuntoon puunaus. Kiire meinasi tulla, mutta ennätin melkein kaiken tekemään ja ennen kaikkea sain Kassun harjattua.
Perjantai iltana pihaan kurvasi auto, jonka Kassu tapoihin kuuluen tormensi. Kassu ei vain tainnut huomata mikä leidi etupenkillä istuikaan, ennen kuin ovi avattiin. Riemulla ei ollut rajoja, kun autosta purjehti iki ihana sisko tyttö Darma.
Darma sai illan aikana niskaan luonnon tehogeelit (lue kuolat), jotta turkki pysyy varmasti pystyssä seuraavan päivän näytelmissä. Kassu sen sijaan kävi tassunsa uittamassa kurassa ja keksi kaikki konnuudet. Ulko-ovikin saatiin ulkoa päin auki revittyä.
Yö meni sentään ihan mukavasti, kun lyötiin portit kiinni ja välissä oli kahden huoneen koiraton vyöhyke. Eihän nuo nyt mitään ihmeitä olisi tehnyt, mutta turkit olisivat varmasti olleet aamulla täysin räjähtäneet, jos olisivat saaneet yön temuta.
Lauantai aamuna pakattiin koirat riskillä auton takapenkille, ajatuksella laitetaan toiselle häkki, jos yhteiselo ei onnistu. Tässä kohden täytyy kehua erityisen hienosta käytöksestä Kassua ja Darmaa. Autossa ei riehuttu, vaan matkattiin mennen tullen rauhassa ja fiksusti istuen/maaten.
Nokanhan me käänsimme kohti Kemiönsaaren ryhmänäyttelyä.
Näytelmästä muutama sana... Yleensä en paljoa komentoi tuomari käytöstä yms. muuta kuin jupisemalla, mutta nyt kyllä laittoi nauramaan... tai no, ei tiennyt itkeäkö vai nauraako, kun kuuli miksei koira saa sa:ta ja kun sai arvostelun käteensä.
Arvosanasta viis (sehän oli Nuo Eri1)... Hienosti Kassu esiintyi. Siis todella hienosti ottaen huomioon, että nurmi kentällä lämpötila hipoi 30 astetta ja ainut varjo oli teltta. Häntäkin pysyi ylhäällä, vaikka kuuma oli. No oliko kuumuus syynä tuomarin mielipiteisiin vai mikä, mutta kaikkea en kyllä allekirjoita.
Ensimmäisenä kun kehään pääsin, niin tuomari pöyhiessään Kassun turkkia, tokaisi nyt menee karvat kyllä sekaisin?!? Kehästä ulos kätellessä totesi: tänään ei sa:ta, kun koiralla ei ole takakulmauksia ja kaikki käpälät ovat kierteiset. Arvostelussa kyllä lukee hyvin niukat takakulmaukset. En nyt ihan hyvin niukkoina pidä Kassun takakulmauksia... hieman paremmat voisi olla, mut tuo hyvin etuliite on jo liikaa. Tosin nuo samat kulmaukset ovat olleet reilu puolivuotta sitten tasapainoiset... nythän etukulmaukset oli ok, kuten aiemminkin. Puolessa vuodessa on kyllä paljon muutakin tapahtunut... tassut kiertyneet, korvat kutistuneet, kaula venähtänyt.
Tosin oli Darmakin venynyt sopivista mittasuhteista pitkäksi puolessa vuodessa. Pirkon kanssa naureskeltiin, et ollaan niin kovin vedetty koiria remmissä, et kaulat ja rungot venyy, kulmaukset oikenee ja korvat menee suppuun vauhdista. No eipä tuolla kaikki muutkaan allekirjoittaneet tuomarin mielipiteitä.
Kaiken kaikkiaan kiva päivä. Tuomarista vain jäi paskamaku, kun arvostelu ei pysy linjassaan.
Kotiin päästessä Darma ja Kassu pääsivät vihdoin viimein kunnolla viipottamaan ja räkimään toisensa, kun Pirkko ja minä nautimme suomen kesästä.
Sunnuntaina päätettiin käväistä kyläreissun ohessa mätsäröimässä Forssassa. Osallistuja määrällä isoissa koirissa ei ainakaan päässyt juhlimaan, kun osallistujia oli 10 kpl. Kassu jaksoi hienosti esiintyä ja oltiin tiukassa kisassa punaisten kolmas. Hieman lopussa alkoi väsähtämään, kun monta kertaa joutui juoksemaan ympäri ja aurinkokin vielä paistoi.
Mätsärin ohessa käytiin myös kuvauttamassa Kassu. En sitten tiedä kummoisia luimukorva kuvia mahtoi tulla, kun kuvaus paikka oli todella kuuma ja ihme piippauksia ym. kuului. Paikallaan herra hienosti oli ja poseerasi. Korvat vain oli ainoat, jotka eivät pystyssä meinanneet pysyä.
Pöydällä olleessaan meinasi kaksi kertaa toheltaa alas ja lääkärikin ennen kuin aloitti tutkimuksen, niin totesi -mahtaako tästä tulla mitään. Kun tutkittiin niin Kassu oli kuin mikäkin hellantelttu ja ei tarvinnut, kuin kättä pitää pienen kuninkaallisen leuan alla. Kassu keikutteli päätään lääkärin pyynnöstä aina kun tutkittiin. Lääkärikin kehui kuinka hienosti osaa rauhoittua ja keskittyä tutkimuksen ajaksi.... Kassu kyllä osaa tuon mielistelyn, jos vain haluaa ja vielä päälle killittää nappisilmillään, niin jo on ihme jollei irtoa namia.
Silmät ovat kuulemma terveet ja hienot.
Perjantai aamuna Kassu jo aavisteli, että päivässä tulee olemaan jotain spesiaalia. Tarhaan vietäessä kolme kertaa kääntyi katsomaan, ennen kuin lähti painelemaan kaasu pohjassa tarhoja kohden. Tässä vaiheessa Kassu ei vielä tiennyt (luultavasti) mitä illalla on odotettavissa.
Kotiin päästyäni alkoi tohinalla paikkojen kuntoon laitto yövieraita varten. Ennen vieraiden saapumista oli yhtenä tärkeimpänä toimenpiteenä Kassun näyttely kuntoon puunaus. Kiire meinasi tulla, mutta ennätin melkein kaiken tekemään ja ennen kaikkea sain Kassun harjattua.
Perjantai iltana pihaan kurvasi auto, jonka Kassu tapoihin kuuluen tormensi. Kassu ei vain tainnut huomata mikä leidi etupenkillä istuikaan, ennen kuin ovi avattiin. Riemulla ei ollut rajoja, kun autosta purjehti iki ihana sisko tyttö Darma.
Darma sai illan aikana niskaan luonnon tehogeelit (lue kuolat), jotta turkki pysyy varmasti pystyssä seuraavan päivän näytelmissä. Kassu sen sijaan kävi tassunsa uittamassa kurassa ja keksi kaikki konnuudet. Ulko-ovikin saatiin ulkoa päin auki revittyä.
Yö meni sentään ihan mukavasti, kun lyötiin portit kiinni ja välissä oli kahden huoneen koiraton vyöhyke. Eihän nuo nyt mitään ihmeitä olisi tehnyt, mutta turkit olisivat varmasti olleet aamulla täysin räjähtäneet, jos olisivat saaneet yön temuta.
Lauantai aamuna pakattiin koirat riskillä auton takapenkille, ajatuksella laitetaan toiselle häkki, jos yhteiselo ei onnistu. Tässä kohden täytyy kehua erityisen hienosta käytöksestä Kassua ja Darmaa. Autossa ei riehuttu, vaan matkattiin mennen tullen rauhassa ja fiksusti istuen/maaten.
Nokanhan me käänsimme kohti Kemiönsaaren ryhmänäyttelyä.
Näytelmästä muutama sana... Yleensä en paljoa komentoi tuomari käytöstä yms. muuta kuin jupisemalla, mutta nyt kyllä laittoi nauramaan... tai no, ei tiennyt itkeäkö vai nauraako, kun kuuli miksei koira saa sa:ta ja kun sai arvostelun käteensä.
Arvosanasta viis (sehän oli Nuo Eri1)... Hienosti Kassu esiintyi. Siis todella hienosti ottaen huomioon, että nurmi kentällä lämpötila hipoi 30 astetta ja ainut varjo oli teltta. Häntäkin pysyi ylhäällä, vaikka kuuma oli. No oliko kuumuus syynä tuomarin mielipiteisiin vai mikä, mutta kaikkea en kyllä allekirjoita.
Ensimmäisenä kun kehään pääsin, niin tuomari pöyhiessään Kassun turkkia, tokaisi nyt menee karvat kyllä sekaisin?!? Kehästä ulos kätellessä totesi: tänään ei sa:ta, kun koiralla ei ole takakulmauksia ja kaikki käpälät ovat kierteiset. Arvostelussa kyllä lukee hyvin niukat takakulmaukset. En nyt ihan hyvin niukkoina pidä Kassun takakulmauksia... hieman paremmat voisi olla, mut tuo hyvin etuliite on jo liikaa. Tosin nuo samat kulmaukset ovat olleet reilu puolivuotta sitten tasapainoiset... nythän etukulmaukset oli ok, kuten aiemminkin. Puolessa vuodessa on kyllä paljon muutakin tapahtunut... tassut kiertyneet, korvat kutistuneet, kaula venähtänyt.
Tosin oli Darmakin venynyt sopivista mittasuhteista pitkäksi puolessa vuodessa. Pirkon kanssa naureskeltiin, et ollaan niin kovin vedetty koiria remmissä, et kaulat ja rungot venyy, kulmaukset oikenee ja korvat menee suppuun vauhdista. No eipä tuolla kaikki muutkaan allekirjoittaneet tuomarin mielipiteitä.
Kaiken kaikkiaan kiva päivä. Tuomarista vain jäi paskamaku, kun arvostelu ei pysy linjassaan.
Kotiin päästessä Darma ja Kassu pääsivät vihdoin viimein kunnolla viipottamaan ja räkimään toisensa, kun Pirkko ja minä nautimme suomen kesästä.
 |
| Majakka ja perävaunu. |
 |
| Perusasento, jota kyllä toteutti kumpikin. |
Sunnuntaina päätettiin käväistä kyläreissun ohessa mätsäröimässä Forssassa. Osallistuja määrällä isoissa koirissa ei ainakaan päässyt juhlimaan, kun osallistujia oli 10 kpl. Kassu jaksoi hienosti esiintyä ja oltiin tiukassa kisassa punaisten kolmas. Hieman lopussa alkoi väsähtämään, kun monta kertaa joutui juoksemaan ympäri ja aurinkokin vielä paistoi.
Mätsärin ohessa käytiin myös kuvauttamassa Kassu. En sitten tiedä kummoisia luimukorva kuvia mahtoi tulla, kun kuvaus paikka oli todella kuuma ja ihme piippauksia ym. kuului. Paikallaan herra hienosti oli ja poseerasi. Korvat vain oli ainoat, jotka eivät pystyssä meinanneet pysyä.
Sunnuntai illalla otettiin lunkisti. Muutama aksa kuvio ja grillaamista. Kassukin pääsi grillaamaan. Kassulla on ihan oma paikka pöydässä, josta pystyy tarkkailemaan pöydän tapahtumia.
Tämä aamu sitten aloitettiin tappelulla tassun hoito. Ilmeisesti joku hiekan jyvä ärsyttänyt varpaan väliä tai tuo ojassa luttaaminen ja lämmin ilma. No onneksi ei ainakaan vielä mitään muuta, kuin lievää punoitusta, josta todennäköisesti selvitään koti ensihoidolla varsin mallikkaasti.