Yksi perinteinen juhlaviikonloppu, muttei valtaväestön perinteinen.

Äitienpäivä viikonlopun voi viettää monella tapaa. Hyvin perinteisesti tai sitten vähemmän perinteisesti valtaväestöstä poiketen.

Lauantaina aamusta käytiin takomassa päätä hiekkakenttään, kun Kassu päätti omat kuvionsa esittää aksassa. Vaikea oli rata ja ohjaajakaan ei sitä muistanut... aina väärässä paikassa, väärään suuntaan menossa, väärään aikaan. Kassulla kiinnostus enemmän omien kuvioiden tekemisessä, kun mamma oli väärällä kartalla.
No nää oli taas ei onnistu mikään treenit... mikä putkelle irtoaminen??? kepit??? mut hei ei ihan kannata masentua. Puomin kontakti, se otti sen ja pysyi.  Tarvis varmaan jaksaa kotona tonkia aksa esteet esille ja ruveta treenaamaan niitäkin. Selvästi myös huomattavissa, ettei Kassun keskittyminen ole yhtä hyvää ulkona, kuin hallissa.

Treenien jälkeen nopee kyläily kierros päivän etuajassa. Kun tästä oltiin selvitty, aika taulusta pahasti myöhässä, suunnattiin paskatalkoisiin. Kevät ja kärpäset, joka tarkoittaa myös karsinoiden tyhjäämistä. Kassu toimi ylimpänä työnjohtaja ja tarkasti, että kottikärryt on varmasti ääriäänmyöden täytetty. Johtotehtävien lomassa Kassu kävi myös tervehtimässä kukkopojat ja kilit.
Jotta saatiin työnjohtajasta rauha, niin päästettiin Kassun uusi tyttöystävä leikkimään hänen kanssaan. Valitettavasti Blandan ja Kassun menosta ei ole kuvia. Ei olisi tuo puhelimen kamera pysynyt menossa mukana.

Sunnuntai aloitettiin reippaasti ja lähdettiin kävelylle. Alkulenkistä jopa aurinkokin paistoi hetken ja paistoi niin lämpöisesti, että selkää oikein kuumotti.

Janne pääsi myös lenkin ohessa treenaamaan Kassun seisottamista, kun yritettiin ottaa poseeraus kuvaa. En tiedä kumpi olisi ollut helpompi vaihtoehto... neuvoa kameran takaa koiran seisottamista vai seisottaa koiraa ja neuvoa kameran käyttöä. Jälkimmäistä ollaan aiemmin kokeiltu ja lopputulos oli... epätarkkoja, tärähtäneitä otoksia. Nyt sentään otokset eivät olleet kelvottomia, mutta koiralla kyllä sitäkin erikoisimpia asentoja. Sentään muutama suht hyvä kuva saatiin aikaiseksi, vaikka Imppu yritti kovin osallistua kuvaus tuokioon.

Kuvaus tuokion jälkeen pojat päätti ottaa painit. Kymmenkunta otosta karvaa, jalkaa, häntää, korvaa.

Painit taisi ottaa vanhan herran voimille, kun session jälkeen jäätiin reporankana maahan makoilemaan.

Tähystäjä toimessaan

Takaisin päin tulo matkalla pojat päättivät ottaa vielä toiset painit. Hiekkatie vain pölisi ja hiekanjyvät lensivät, kun kaksi pörrykkää pyörivät, kierivät, pomppivat, sinkoilivat eriin ja samoihin suuntiin.

Kahdeksan vuotiaan ilma hyökkäys

Ihan aina ei Impustakaan usko, että se on kahdeksan vuotias, kun sen edesottamuksia seurailee. Varsinkin näin kevät aikaan herralla on energiaa ja tarmoa sen verran paljon, että Kassukin päättää jo välillä maastoutua.

Jottei äitienpäivästä nyt ihan tylsä ja toimeton päivä olisi tullut, niin hälytyksestä lähdettiin avunanto hommiin.
Ehkei reilun kokoisen vuohipukin letkutus kuulu ihan niihin tavanomaisempiin äitienpäivä toimiin. Ei olisi kyllä uskonut, sen perusteella mitä vuohien kanssa on ollut tekemisissä, että viiteen henkeen isokokoinen vuohipukki letkutettaisiin ilman, että sitä on rauhoitettu. No kaksi pitämään sarvista kiinni, yksi puhumaan pehmoisia ja eläinlääkäri tunkemaan letkua kitusiin ja yksi kaatamaan suppiloon tavaraa. Samaan hötäkkään sorkan leikkuu ja siinä samalla eläinlääkärikin sai oppitunnin, näin leikkaan vuohen sorkat. Ainakin eläinlääkäri siihen malliin tarkkaili toimenpidettä ja kyseli, ettei tainnut oikein tietää, kuinka se tapahtuu.
Niin ja Kassultahan voi tätä nykyä sitten kysyä neuvoa, kun herra aitio paikalla pakun etupenkiltä tarkkaili eläinlääkärin käynnin alusta loppuun.

Heikki makoilee kopassaan, autuaan
tietämättömänä pihan tapahtumista.

Letkutus operaation jälkeen Kassu pääsi ulkoilemaan ja samantein melkein päätti mennä Biksua moikaamaan. Kuvan alalaidassa näkyy kohta mistä Kassu sukeltaa vauhdilla tarhaan. Kassun ei tarvi edes yhtään tunkea itseään, vaan oikein vauhdikkaasti syöksyy pienojen välistä. Nykyään sentään osataan tulla samaa reittiä pois tarhasta.

Kassu sai myös vauhtia, kun Biksun ja Blandan sisko ilmoitti -Tää on mun piha. Kassu kun on tuollainen erittäin "heikko hermoinen" siis mikä heikko??? Tramatisoituvaa tyyppiä ei olla nähtykkään ja episodin jälkeen Kassu hyökkäsi Blandan kanssa leikkimään. Moni muu tuntemani koira olisi kyllä jäänyt empimään uskaltaako sitä enään liikkua ja todennäisesti olisi hakeutunut mamman helmoihin turvaan. Meidän Kassu se roikkuu kolme-neljä kertaa isompansa häntä karvoissa tyytyväisenä.