Siirry pääsisältöön

Rakkautta ja piikkilankaa

Onneksi kevät toi mukanaan aurinkoiset ja lämpimät päivät.
Maaliskuun loppu oli oikein kiireinen meillä. Oli lenkkiä, yhteislenkkiä, mätsäriä, treeniä, teho treeniä. Aksan treenit jääköön johonkin toiseen kertaan. Maaliskuun loppu oli niiden osalta oikein onnistunut ja saatiin paljon ideoita, joita lähteä työstämään.

Mutta lähdetään kuvien kertomana kelaamaan maaliskuun loppua.

Veljeä komennetaan, kun ei tule leikkimään.

Meillä vanhakin on oikein nuortunut, kun kevään lämpöiset auringon säteet lankesivat tarhaan.
En sitten tiedä kumpi on kahelimpi... Imppu vai Kassu. 

Ja komentaminen jälleen kerran auttoi.

Kassu näyttää kieltä Impulle... tämän jälkeen kuvaaja meinasi jäädä jälkoihin.


Kun on pieni, niin täytyy nousta korkeammalle, jotta näkisi kauemmaksi.
 Perjantaina Kassu pääsi ihmettelemään tien loppua.
Korkeat penkat vedettiin tielle, jottei vesi seisoisi tiellä. Tosin nuita ei tulla tasoittamaan ja sehän passaa... nimittäin loppuu tältä tieltä läpikulkuliikenne.


Nyt kelpaa Kassun juoksennella, kun ei tarvitse autoja pelätä.

Kassu harjoitteli myös lintukoiran hommia. Hienosti Kassu ajoi linnun maasta ylös ja jäi puun juurelle haukkumaan. Tosin kyseinen lintu oli harakka.

Kassu juurella etsimässä mihin se lintulensi ja harakka istua nököttää puun latvassa


Ei meidän samoilu lenkki ihan mennyt nappiin. Tarkoitus oli kulkea tietä pitkin, jottei oltais yltä päältä ravassa, mutta Kassu päätti toisin.
Hakkuu aukean kohdilla se bongasi jonkun äänen, hajun tai joitan ja läks niille teilleen.

Kuva... kunnes aivot löi.. ei prkl sinne et mee.

Se oli jo myöhäistä... sinnehän se läks.

Useamman minuutin odottelun ja huutelun jälkeen tuli vastaan hengästynyt miäs.

Ja se miäs oli todella söpön näköinen tuon reissun jälkeen.


Kassu päätti tehdä vielä toisen karku reissun hakkuu aukeelle... tällä kertaa mentiin ojanpenkaa pitkin.
Aikani kun odottelin niin tultiin ja vauhdilla... aarteiden kera.


Huomaathan kuvassa olevan lisä koristeen Kassun persvilloissa.
Paremmin ala puolella näkyvää koristetta selviteltiin jokunen tovi villapöksyistä irti ennen kuin lenkki jatkui.
Mielessä kävi jo sakset, mutta jäljet niistä olisi jäännyt ja toisekseen ei niitä mukanakaan ollut.
Kassu oli haalinut sellaisen puolenmetriä pitkän piikkilangan villapöksyihinsä. Onneksi tuo oli niin vanha ja ruostunut, ettei piikit olleet enään terävät.



Kukkulan kuningas. Nyt on lenkki polku kiva, kun on monen monta kukkulaa joilla taiteilla.


Alapuolen kaverit ne kohta ovat pihassa asti. Tässä männä viikolla juuri kävelivät jo norjanangervon päädystä, kunnes lähtivät takaisin pellolle.
Tämä viisikko on tainnut muuttaa tähän pysyvästi, kun melkein joka päivä näkyy ja jopa nukkuvat kesanto pellolla. 


Me näytetään sulle peräpeilit, kun kuvaat.


Sunnuntaina 30.3 käytiin Forssassa mätsäröimässä.
Ihan mukavasti meni kun isojen punaisten neljäs.
Mutta voi tsiisus et voi joku olla levoton sielu talven jälkeen ulkokehässä...
Saadaan taas jokseenkin tehdä töitä, et opittais olemaan.


Mätsäri eteni aikasta hitaasti, kun kehät alkoi puolituntia myöhässä ja isoja ennen oli junnuhandleri, joten isot alkoivat vasta klo 13.00, vaikka olin olettanut niiden alkavan klo 12.00.

No onneksi meillä oli seurana Berni Senni ja hänen huoltojoukot. Kassulla ja Sennillä riitti tohinaa, kun esittivät toisilleen erilaisia pellehyppyjä yms.

Kassu punaisten kokoomassa.


Kehän alun odottelu aika tuli hyödynnettyä hyvin. Juoruilua tuttujen kanssa, Kassun kaulurin nyppimistä (se ei ole vielä karvaton, vaikka niin kehdattiin epäillä nypityn karvan määrästä) ja muuten vaan pällistelyä.
Kerrassaan mukava päivä, joka päättyi hyviin aksa treeneihin.


Mätsäri kuvista suuri kiitos Gustafssoneille.