Niin se aika rientää ja pihan/valtakunnan kuningas vanhenee jälleen vuodella.
Kahdeksan vuotta siitä on aikaa.....
On lauantai aamu ja kaikki vallanmainiosti. Tattis vyöryy rantapallonsa kanssa tyytyväisenä ja kerjäilee rapsutuksia, olemalla itse laupeus. Mikäs tässä on lähteä Tampereen Kv näyttelyyn.
Tampereen matkaan mukana lähtivät rastafaarit Tuli ja Cottoni.
Kehä ei edes ennättänyt alkamaan, kun kotomiehenä ollut soitti... Nyt se taitaa alkaa.
Kehään ei ennättänyt kuin nipin napin Tuli, kun jo toinen puhelin soitto tuli; ensimmäinen syntyi jo, ja Tattis näyttää hampaitaan mulle ja vei pennun makkariin parempaan jemmaan.
Koirat liukuhihnalla kehään ja minä kehän laidalla puhelin tukihenkilönä ja tilanne tietoja kehään huutaen.
Näyttelystä vauhdilla lähtö olisi varmasti ollut paljon helpompaa, jos ei olisi ollut rastafareja mukana. Tuli kyllä suostui juoksemaan pitkin käytäviä, mutta hienohelma Cottoni... Siinä riitti varmasti ihmisillä katselemista, kun kaksi ihmistä pää punaisena raahaa karvalankamaton näköistä vastaan hangoittelevaa möykkyä. Toinen etupäästä vetäen ja toinen takapäästä työntäen.
Kaikki jotka joskus näkivät Cottonin ja edes puolet hänen hurmaavasta itsepäisyydestään, niin voivat vain kuvitella, kuinka helppo urakka oli rouva saada kehästä autoon. Jokainen joka ei ole joskus ollut Komondorien kanssa tekemisissä, niin eivät varmastikkaan ymmärrä, miksei koira voi omilla jaloillaan kävellä/ juosta, jos niin pyydetään.
Eihän kommellukset tähän päättyneet... Letkassa pystyy ajamaan rapa aikaan, vaikka pyyhkimet ovat solmussa ja toimimattomat => kuski sihtaa tietä, takapenkillä olija etupenkkien välissä roikkuen edellä menijää ja hanttari mahdollista pysähdys paikkaa, jossa saadaan pyyhkimet oijottua.
Vaikka kotimatka olikin vauhdikas ja täynnä vaarallisia tilanteita, oli Tattiksella kaikki hyvin.
Hän hoisi tyytyväisenä pentuaan, välillä kotomiehelle ilmoittaen, että aletaan olemaan liian lähellä makkarin ovi aukkoa. Puhelimen välityksella tihkui aina välillä tietoja kotomieheltä mitä tapahtui. Tosin tiedot olivat aika rajallisia, kun kaikki havainnot oli toisen huoneen puolelta ja lattia rajasta tehtyjä. Tattis kun oli päättänyt mennä pentunsa kanssa sängyn taakse piiloon.
Tattis oli varma emo ja hoiti varmoin ottein pienokaiset maailmaan, vaikkei ihan alusta asti ollutkaan apujoukkoja paikalla, jotka Tattis olisi pentujensa luokse päästänyt.
Vielä viime vuonna saimme viettää neloissynttäreitä. Nyt on vaan tupla synttärit.
Olgasta ja Leosta on aika jättänyt vuoden varrella. Olgasta sairauden ja Leosta tapaturman tähden.
Mutta kaksi pahaa on vielä jäljellä.. ne pentueen ärripurrit, itsepäiset muulit, jotka osaavat olla hankalia sille päälle sattuessaan, syttyvät nollasta sataan alta nanosekunnin ja näyttävät mistä kulmasta aurinko nousee aamuisin.
...pentueen vanhimmat...
...sisko ja sen veli...
...ykkönen ja kolmonen...
...taistelutahdon jo syntymästään oppineet...
PALJON ONNEA pikku MUSSUKAT
JELENA ja IWAN
JELENA ja IWAN
