Palataampa itse otsikkoon. Se mikä menneestä viikosta niin hyvän tekee.
Pitkästä aikaa päästiin jäljestämään. Vihdoin ja viimein me saimme niitä peuransorkkia, oli aikaa tehdä jälki ja ajaa se, säät suosivat.
Itse jälkihän oli yhtä koohotusta pitkän tauon jälkeen. Näin jälkeen päin, kun miettii niin olis tarvinnut tehdä lyhyt tarkkuus jälki ja vasta siitä lähteä ajamaan itse jälki. Kassu nimittäin ei oikein tahtonut keskittyä jälkeen ja koohotuksen lisääntyessä sättääminen ja säntäily jäljellä lisääntyi. Radikaalisti otin pari kertaa jäljellä Kassun lyhyellä liinalle ja rauhoittelin. Kun vaan Kassu jaksoi keskittyä ja rauhoittua niin nosti hyvin jäljen uudelleen. Jäljellä oli myös muutama ojan ylitys, jotka menivät huomaamatta. Hieman jäi toisella ojalla nuuskuttelemaan, mutta tämä taisi johtua ihan siitä, että ojanpohjalla oli hieman vettä, johon todennäköisesti verta oli liuennut ja mukavasti hajut levinneet.
Nyt päässä oli ensimmäistä kertaa sorkka palkkana. Kassu paineli kaasu pohjassa sorkan yli. Ilmeisesti kadonnut haju ja erikoinen ilmestys sai Kassun ajatuksen nyrjähtämään ja herra teki äkkikäännösen sorkalle. Hieman aikaa sorkkaa ihmeteltin ja sit se napattiin suukkiin ja lähdettiin kantelmaan voittajan elkein.
Hieman vielä jäljen jälkeen harjoiteltiin sorkan luovutusta, jossa ei ollut mitään ongelmia. Tästä kaikesta palkkana Kassu sai kantaa aarteensa autolle. Voi vain todeta voiko koira olla ylpeempi aarteestaan.
Ei pelkkä jälki viikosta niin hyvää tee.
Ensimmäinen kierros radalla tosin meni kontakteja etsiessä. Ekassa päädyssä karkasi A:lle ja sen jälkeen hypyn ohi keinulle. Tämän sekoilun jälkeen alkoikin homma onnistumaan.
Treenit meni niin hienosti, että ajattelin, josko ens viikonloppuna kehtaisi lähteä Saloon epiksiin startti luokkaan, jossa on vain hyppyjä ja putkia. Todellisuus pätkäisi jalat taas huolella alta pois, kun tajusin, et epikset ovat samana päivänä, kuin seuran toiset hallitalkoot. Prkl...
Treenit kyllä osoitti, että Kassu kyllä osaa ja ne hallittavuus ongelmat saattaapi johtua ihan siitä, kun on vaikeaa ohjausliikettä ym. niin mun ajatuksen juoksu tulee niin paljon perässä, et Kassu ennättää omasta mielestään viilettää pitkin kenttää. Tosin vielä täytyy sanoa positiivisena puolena, et kentällä seisovat ihmiset ei häirinneet ja lopussa, kun tehtiin keppitreeniä niin malttoi tehdä keppejä, eikä lähtenyt lajitovereitaan moikkaamaan. Kepeistä vielä sen verran... nyt ne meni hyvin Kassu alkoi taas ottamaan vauhtia kepeillä ja keskittyi hyvin... hetkellinen osaamattomuus kepeillä selätettiin ainakin tällä kertaa.