Siirry pääsisältöön

Menoa ja meininkiä

Niin on ollut kiireitä, ettei ole blogia ennättänyt päivittämään ja jos olisi ollut aikaa päivittää niin ukkonen on sen verran lahjakkaasti paukkunut, ettei ole viitsinyt konetta avata.

Mistä sitä aloittaisi.
Aloitetaan siitä kun Kassu joutui elämänsä ensimmäiseen koko pesuun parisen viikkoa sitten. On sit jokseenkin surkean näköinen pikku kessu, kun karva on läpimärkää. Pesu meni oikein hyvin ja mallikkaasti. Olisin voinut veikata, että pesu operaatiosta tulee tuskien taival, kun joka ainut kerta kun peppuvilloja tai tassuja pestään niin saa koiraa saalistaa pitkin pesuhuonetta, kunhan sen ekaksi saalistaa sinne pesuhuoneeseen. Tällä kertaa Kassu seisoi mallikkaasti paikallaan ja antoi kastella, vaahdottaa ja huuhdella.
Ei kessun pesu silti täysin vaaratonta ole. Kun märkä kessu painaa pitkin kämppää kaasu pohjassa ei voi välttyä taistelu vammoilta. Kaahailusta tuloksena oli yksi varvas rullalla ja kyynärpää mustana, kun pieni märkä harmaa mytty taklasi ja ovenkarmi hyökkäsi taka vasemmalta kimppuun.
Kuivaus ja harjaus operaatio oli asia erikseen. Föönille piti pöhistä, ihmetellä ja heittää volttia. No loppujen lopuksi Kassu saatiin kuivattua ja harjattua.

Tällä viikolla päästiin tekemään ihka ensimmäinen agi rata treeneissä. Ensimmäiset kuusi estettä mentiin oikein hienosti. Mutta kun seuraavana oleva keinu piti ottaa yksittäisenä esteenä, niin vauhdin pois otto aiheitti Kassulle keskittymisen herpaantumisen. Lämmin kelikin aiheutti oman osansa ja kun tarpeeksi jarruttelee koiraa, jolla on energiaa ja intoa niin seurauksena on A-esteen huipulla istuva myrtynyt kessu. No tästä päästiin omien kommervenkkejen kautta jatkamaan rataa ja loppuun varmaan oltais menty melko mallikkasti, jollei olisi ohjaajan askeleet ja pasmat mennyt sekaisin ja siinä samalla meinasi lähteä hypyn siipi mukaan. Kaikesta huolimatta Kassu suoritti radan loppuun, vaikka ohjaaja räpiköi edelleen hypyn siiven kimpussa.

Lauantaina eli eilen oltiin jälki kurssin toisella koulutus päivällä. Mehän oltiin ruhtinaalliset kolme jälkeä ennättäneet tehdä päivien välissä ja kaikissa oli jotain vikaa/ haastavat olosuhteet. No ei nytkään mennyt täysin nappiin. Parikyt metriä ennen loppua Kassu oli hyvin vakuuttunut et jälki jatkuu 45 astetta väärään suuntaan. Kun ei Kassu luopunut tahdostaan niin päästin liinasta irti ja hän kävi parikyt metriä tarkistamassa ja palasi takaisin ja kävi moikkaamassa ihmiset selän takaa ja päätti pienen tuumaus tauon jälkeen jatkaa jäljestystä tällä kertaa oikeaan suuntaan ja päästiin maalille. Saattoi kyllä olla hieman vaikea jälki osa syynä ns. hukkaan, kun lopussa melko jyrkkään jälki kaarsi.
No nyt on taas takataskussa monta ideaa joita kokeilla. Varmaan jos olis jonkun muun koira niin olisin ehdottanut samoja toiminta malleja, mutta eihän niitä voi keksiä oman koiran kohdalla. Mutta itsestäni voin olla ylpeä. Pikku hiljaa alkaa pysymään perässä, eikä suotta jarruttele koiraa. Kassu kun ei kestä minkäänlaista jarrutusta jäljellä. Heti jos jarrutan niin herra tumaa, "et ole hyvä vaan ja tee itse sit hommat". No onneksi kuitenkaan ei ihan juosta jälkeä läpi, vaikkakin tämmöinen lyhyt jalkainen saa melkoista vauhtia perässä harppoa.

Tänään sitten suuntasimme nokan kohti Mellilää tehden välilaskun matkalla ja napaten kaverin myös mukaan. Tällä kertaa suuntana oli mätsäri. Melko postimerkki kehä meille, eikä oikein tahdottu päästä juoksemaan, mutta selvittiin kuitenkin. En ymmärrä kummoisern tilan tuo koira vaatii et se riittäis. Tai no jos tarkkaan miettii, niin koulutuskentän kokoinen tila riittää. Yhdeksän penneliä osallistui, joka oli suuri hämmästys et niinkö vähän. Pari arvostelusta saatiin punainen, jota muuten arvosta aika paljon, koska tuomari oli mäykky kasvattaja ja meillä oli kilpakumppanina mäykky. Punaisten kokoomassa oltiin kolmas, kun Kassulle meinas olla liikaa, kun edessä seisoo tanskandoggi ja takana oli epämääräisesti röhisevä dogi, joka oli kaiken lisäksi aivan hanurissa kiinni. Kassu ei meinannut osata seistä paikallaan kun oltiin pienessä välissä ja kummallakin puolella pal isommat kaverit ja toinen vielä pitää kummaa ääntä. No ei huonosti kumminkaan ja kummatin matkalaiset sai punaisen.
Jälleen kerran saimme Royal Caninin fleece huovan (meidän kolmas jo) ja keuhkoputken pätkiä, jotka taisi olla Kassun mielestä himppa hyviä.
Täytyy sanoa et Kassu osaa kyllä olla niin hienosti ja fiinisti. Vaikka ympärillä koirat rähisee ja tappelee niin Kassu vaan katsoo kummaksuen ja jatkaa polleaa oleskeluaan puun varjossa. Niin eikä edes kaverin kanssa yritetty ruveta riehumaan kehässä.


Muutten täällä on taas ollut luonnon aarre aitta esillä (harmi vaan, kun aina ei ole kamera oikealla hetkellä hollilla).
Tuossa jokunen viikko sitten katselin, kun kettu jolkotteli pellolla. Harmittavan kaukana vaan meni, kun ei ihan kameran zoomit tahtonut riittää niin kauas.


Tänä aamuna jäin katsomaan uteliaan mikä ihme Kassun tarhan vieressä olevissa kuusissa hyppelehtii. Aikani sihdattuani vipeltäjä suostui tulemaan esille, mutta ei taaskaan kamera hyppysissä ja siinä vaiheessa, kun saan kameran niin arvon palokärki ei suostunut enään olemaan kuusikossa vaan jatkoi matkaansa. Kyllä tuo musta myökky on palokärki.


Loppuun vielä aurinkoinen kukkaiskuva. Nämä ovat olleet melko harvassa, kun melkein aina ukkostaa ja pilvimassat vyöryvät tai sitten on niin tautisen kuuma. No ei Kassu ainakaan ukkosia pelkää. Ennemmin Kassu ilmoittaa et jotain ihme kolinaa ja jytinää kuuluu. Kun jyrähtää niin herra juoksee vahti tasanteelleen, kajauttaa ilmoitus haukun ja palaa takaisin maan tasalle varjoon.