Meillä on eletty vauhdikasta loppukuuta ja kevään edetessä vauhti senkun kiihtyy. Jutun ohessa olevat kuvat on viime torstailta. Niitä pönötys kuviahan yritin ottaa, mutta koita tuosta ikiliikkuja Kassusta nyt sit saada kuva niin että se seisoisi ylväästi paikallaan, niin että olisi itse hyvässä kuvaus kulmassa.Kun taas annoin kameran laulaa niin niitä kuviahan kertyi ja tuli valinnan vaikeus mitkä kaikki kuvat julkaisee. Taisi kuvien määrä olla siirto hetkellä reilu pari sataa.
Jäljestys ollaan aloitettu. Joo on edelleen lumi maassa ja piukkaan, mut kun on jo niin kova hinku maastoon. Ihan kokeellisesti olen tehnyt Kassulle muutamat verijäljet pellolle.
Jotkut sanoo et ei saa tehdä yli pitkiä jälkiä alkuunsa, mutta mehän aloitimme reippaasti ja ensimmäinen jälki oli 100 askeleen mittainen ja reilu parituntia vanha. Jos olisi ollut joku pikku pätkä niin eihän Kassu olis ennättänyt tajuamaan laisinkaan mistä on kyse, sen verran vauhdikkaasti vetäistiin, kun vaan tajuttiin et jälki jatkuu aloituksesta. Tähän tajuamiseen tarvittiin muutama kehoitus/ näyttäminen.
Toinen jälki kunnianhimoisesti olikin jo 140 askelta pitkä, mutta vain tunnin verran vanha. Ei meinannut saada jälkiliinaa aseteltua, kun herra jo pongasi hajun ja lähti rynnimään jälkeä kohden. Kerran nosti päänsä jäljen aikana, mutta ei tarvinnut edes kehoitusta, kun mentiin jo eteen päin. Loppulle terävä pysähdys nuuraamaan. Lopuilla onkin ollut purkki, jossa on namia palkaksi.
Mätsäreissä olemme ennättäneet pyrähtämään muutamaan otteeseen. Loimaalla pentumätsärissä olimme isojen pentujen sinisten kakkonen. Isoja pentuja oli noin parisen kymmentä.Pari kilpailu ei taaskaan mennyt ihan nappiin, kun herra tohelsi kaikkea muuta. Ei oikein jaksettu seistä, taisiin kyllä me seistiin, mutta ei edustavasti. Juokseminenkin oli niin ja näin, mutta sinisen kokoomaan petrattiin hieman. Juokseminen nyt oli taas melko kaaoottista (ainakin omasta mielestä, vaika kehän laidalta oltiin kehuttu), nimittäin kun me olemme tällaisia persjalkaisi ja olemme luokan pienin osallistuja ja suurin on irlanninsusikoira joka otti meidät kiinni parilla harppauksella, niin voi vain kuvitella mitä pienen kessun päässä pyöri. En tiedä mikä on juoksemiseksi luokiteltua, mutta Kassulla se oli pari askelta, vauhdista 360 astetta ympäri ja pari askelta, kun tarvi ihmetellä mikä julmetunmoinen vasikka sieltä takaa rynniin. Olin aivan varma, kun kolmannen ja neljännen nimet oli sanottu, et meidän homma on taputeltu, mutta suureksi ihmeeksi tuomari ilmoitti toiseksi tulleen Keeshond Kassun. Jaa me vai?!?
Sijoitus kuvia otettaessa Kassua ei olisi vähempää voinut kiinnostaa kameralle poseeraaminen, sille näytettiin persvillat ja korvantaustat, mutta tuskin edustavaa sivu poseerausta.
Pitkäperjantaina oli uusi koitos vastassa, kun lähdimme Saloon mätsäriin. Hieman jännitys momenttia nosti se että mätsäri oli Kassun ensimmäinen kehä kokemus ulkona. Nyt ei voi kuin kehua pikku miestä kuinka reipas hän oli. Paljon uusia kavereita saatiin, joista voisi luetella 2 kpl beauceroneja ja yksi arka tervu tyttö, jonka Kassu hurmasi volteilleen ja pusuillaan.Kehä esiintyminen oli kokonaisuudessan parasta tähän mennessä. Juostiin melko nätisti ilman väli loikkia, muutama pyörähdys otettiin punaisten kokooma kehässä ja pariasvostelussa loikkaamalla tervehdittiin kehä sihteeri. Seisottiin kuin vanha tekijä, vaikka punaisten kokoomassa oli tunkua, kun jouduttiin olemaan aivan kiinni toisissaan. Häntäkään ei laskenut kuin muutaman kerran, mutta nousi samantien kun hieman innosti ja rapsutti poskivilloista.
Pitkälle päästiin, mutta oltiin viimeinen joka tippui ennen sijoituksia eli tulos punaisten "viides".
Muuta treenaamista ollaan yritetty harrastaa ahkerasti ja varsinkin nyt kun ollut nättiä ilmaa ja pihakin on pikku hiljaa ruvennut sulamaan niin ollaan päästy ulos treenailemaan niin ettei tarvi koko aikaa pelätä pyrstölleen lentämistä. Ulkona treenaaminen on myös siitä mukavampaa, kun siellä on tilaa riehua ja riekkua.
Pelkkä treeniliivin päälle pukeminen aiheuttaa Kassussa suunnatonta innostusta ja jollei heti ala tapahtumaan niin aletaan haukkumalla komentamaan. Positiiviseksi puoleksi täytyy sanoa, ettei haukkumista ilmene ollenkaan kun treenataan (koputtaa puuta). Tämähän oli alkutaipaleella pieni muotoinen ongelma, mutta tiukalla treenillä oppi hyvinkin pian pahantavan pois. Palkkaamisen kanssa vain sai olla nanosekunnin tarkka, jottei tullut palkattua haukkumista, vaan tekemistä. Kassulla kun tuppaa tuo suu käymään kun komennetaan/ vaaditaan jotain. Niin ja näin tuli myös mieleen ettei mätsäreihin mennessäkään olla nyt esitetty suurempia puhkaamis konsertteja. Ehkä tuo töissä mukana kulkeminen on opettanut jotain herralle, kun siellä keskellä kaupunkia ei tarvitse kokoaikaa huutaa kaikkea mikä liikkuu.Työkoirana Kassu onkin saannut kulkea kerran viikossa, kun olemme käyneet pentu illoissa riehumassa. Viime keskiviikkona taisi herraa hieman jurppia, kun ei päässytkään mukaan ja päätti laittaa rapun ruohomaton uuteen kuosiin. Olihan se jo ihan räjähtänyt ja vaihtoon menossa, mutta olis Kassu saanut odottaa kesään asti ennen kuin vanhan silpi palasiksi. Ei siinä ollut mennyt kuin muutama minuutti, kun matto oli ollut entinen ja joku herra erittäin tyytyväinen itseensä. Itse asiassa tuo ruohomatto onkin ainoita asioita joita Kassu on laittanut silppeiksi, jos niitä lukemattomia maitopurkkeja ym. puukopasta kähvellettyjä virikkeitä ei lasketa, tosin se onkin ollut lapsityövoima, kun jonkun ne olis kuitenkin tarvinnut silputa.
Kassu on myös ennättänyt tekemään ensimmäisen automatkankin kevythäkissään. Possunkorvan sai poksiin, jottei vallan riehaantuisi siellä, mutta suureksi ihmeksi olikin rauhallisesti ja laittoi nukkumaan. Taisi kyllä olla mätsäri reissulla osuutta asiaan, ettei jaksanut niin kovin riehua. Päätepisteessä kun aloin laittamaan poksia paremmin kuljetettavaan muotoon niin herra päätti yllättää uudelleen ja hyppäsi avonaisesta kattoluukusta poksiin sisälle ja jäi sinne istuskelemaan. Mahtoikohan Kassulla syttyä lappu ja hoksata et täähän on ihan kiva paikka. Kotona ollaan yritetty opettaa herraa poksiin, mut laihoin tuloksin. Tai no kyl se on oppinut pikkuhiljaa et siellä kuuluu odottaa rauhassa, eikä riehuen niin et poksi meinaa pyöriä kuin hamsterin juoksupallo.
Mitäs sitten kevät tuo tullessaan. Julmetunmoiset kiireet. On mätsäriä katsottuna ja yksi harjoitus mätsäri onkin vielä ennen kevään kohokohtaa eli erkkaria. Nyt kun tämä esiintyminen on alkanut luistamaan ja poikaa on kehuttu niin että kovin, esitämme todennäköisesti kaikki sircus temput ym. pahattavat erkkarissa. Voi olla vielä porukalla naurussa pitelemistä, mut hei me ollaan jo totuttu siihen. Siellä missä me kuljemme niin aina porukka saa nauraa Kassun tempuille ja volteille.Huhtikuussa starttaa koko kesän kestävä jälkikurssi (kolme kouluttaja päivää). Tavoitteena olis et syksyn jälkipäivänä päästäisiin vetämään jo kunnon jälkeä ja saamaan ne viimeiset vinkit (kunnianhimoinen kun on).
Toukokuussa onkin edessä tottispäivää, vaikka me suuntaammekin tokoon, eikä edes kilpailuoikeutta löydy pk puolelle, mutta pääsimme silti kurssille ja onhan tokossa ja tottiksessa paljon samaakin. Toukokuussa myös starttaa aksan alkeiskurssi. Tarkoitusena oppia esteet ja ennenkaikkea se miten opettaa ne ilman, että pilaa "lupaavaa" agi koiraa.
Kesäkuun alun jälkeen otetaan hieman rennommin ja hoidetaan vain perustreenit. Heinäkuussa sitten onkin tarkoitus hieman lomailla ja taukoilla. No silloin olis tarkoituksena käydä muutamat näyttelyt pyörähtämässä, kun herra pääsee junnuihin kilpailemaan.Ja tämä kaikkihan riippuu täysin allekirjoittaneen leipätyömäärästä. Olen aina ollut sitä mieltä, että työt haittaavat harrastustoimistaa. Ja kun kerran melkein kaikki koulutus tapahtuu työpaikka kunnalla niin Kassullakin on tiedossa monta työmaskottipäivää.
Reportaasi hommiakin tarvis jossain vaiheessa ennättää harrastaa, mutta niistä myöhemmin lisää, kun me nyt saataisiin ensiksi seuraava aihe valittua.
Loppuun vielä Tuikku mummin ottama kuva Kassusta.Varokaahan vaan kun liikutte meillä päin voi vampyyri Kassu hyökätä kimppuu. Siis Kassuhan vaan hymyilee, kun on niin tyytyväinen.