Kaikki pois vaan... hampaat ja kuvat puhelimesta.

Kassulla on ollut rankat ajat.

Kesviikkona oltiin taasen pentuillassa riehumassa. Pentuillan loppu puolella Kassu lähti tutkimusretkelle liikkeessä ja minä jäin sillä välin juoruamaan. Kumpainenkaan ei huomannut, että kaikki muut lähtivät jo kotiin, kunnes ruvettiin tekemään lähtöä tai siis liikettä alettiin sulkea. Kassu tulla pörhälsi jostain takahallin puolelta ja ilme oli näkemisen arvoinen, kun herra tajusi et kaikki muut kaverit oli hukkunut jonnekin. Hetken aikaa painettiin ympäri liikettä ja ihmeteltiin minne muut on kadonneet.

No kesviikosta kun oltiin juuri ja juuri toivuttu niin lähdettiin torstai aamulla ilahduttamaan eläinlääkäri Tuuliaa ja aiheena maitohampaat. Kulmurit ja muutama tiukassa ollut etuhammas oli poistolistalla. Kahdeksan hammasta lähti ja reilu pari tuntia siinä vierähti, kun herran hampaita taiteiltiin suusta irti. Etuhampaat jotka nyt melkein irti oli ja kaksi poskihammasta (=> vietiin samalla kun suuta ronkittiin) jotka heiluivat olivat helppoa kauraa, mutta ne kulmurit. Kulmureita saikin heilutella, väännellä, kaivaa, porata ja ties mitä et ne sieltä lähtivät. Ei olisi kuulemma ikuna lähteneet omin voimin, sen verran jyhkeen kokoiset juuret olivat (pakko oli käydä vakoilemassa lekurin seläntakaa mitä siellä suussa touhutaan).

Kassulla ei ainakaan herääminen vie aikaa. Hoitaja ei ehtinyt kuin herran laittamaan heräämispoksiin ja tassuttamaan rakennuksen toiseen päähän huikkamaan, et hampaanpoisto on ohi, kun alkoi jo kuulumaan määrätietoinen vinkuminen. Poksin oven kun avasi niin joku sieltä jo kaasupohjassa porhalsi ulos.

Muutaman päivän tulehduskipulääkitys ja viikko pehmeää ruokaa olivat kotihoito ohjeet. Joku olisi voinut myös kertoa Kassulle et kaiken kovan järsiminen on kiellettyä, ettei tikit lähde omille teilleen. Toisessa ylä kulmurissa on varmaan puolentoistasentin vekki tikattuna + ne muut kulmurit, jotka lähti "vähän" helpommin.
Eipä tuosta tohottajasta ole huomannut et suuta on ronkittu oikein urakalla. Järsimis vimma on huipussaan, kun taitaa vekit/tikit kutittaa suussa.

Perjantai meillä olikin välipäivä ja saatiin makoilla kotona, mutta lauantaina taas jo mentiin.

Lauantaina meillä oli vuorossa näyttelytreenit. Hieman olin jo varautunut siihen ettei Kassun hampaita katsota, mutta eipä tuo herra ollut moksiskaan vaikka ne katsottiin. Suht hyvin herra jaksoi keskittyä seisomiseen (ainakin se pysyi paikallaan), mutta se juokseminen. Joko yritettiin ottaa edellä menijää kiinni tai sitten yritettiin leikkimään takana tulevan kanssa (=> Kassu ei päässyt yhtä lujaa juoksemaan kuin takana tullut saluki, joka oli kylläkin jonon ensimmäinen). Kun tuomari vielä pyysi laittamaan Kassun seisomaan kehän keskelle niin herra pääsi elementtiinsä ja oli kuin maailmanvaltias kukkulansa päällä.

Vaikkei osattu juosta kunnolla niin taisi tuomari ihastua ybersosiaalliseen kessuun, kun sijoitti meidät kolmansiksi ja totesi viellä, että onpas se iloinen ja luoksepäästävä (=> miten niin luoksepäästävä, kun se oli jo kolme kertaa yrittänyt työntää kielensä tuomarin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos).

Näyttelytreenien jälkeen oli vielä kyläilyä vuorossa ja toisessa kylä paikassa Kassu sai tutustua linnunhyöheniin, kun oli lihapaketin kylkeen jäänyt muutama sulka kiinni. Taisi olla metson sulkia, kun oli metson lihasta kyse. Höyhenet saivat hullaannuksen aikaan, niitä nyhdettiin ja näljytettiin. Heti opetetaan mettäkanalinnun makuun, kun silmä välttää.

Joku pieni oli aivan naatti, kun lähdimme kotio päin. Kotimatkalla väkisin silmä painui kiinni ja lopulta Kassu laittoi nukkumaan näyttelyreppu tyynynään.

Tänään sitten olikin vuorossa lenkeilyä ja lähdettiin oikein kokoporukalla liikkeelle, paitsi Misse. Imppu totesi et antaa pikkujätkän mennä edellä niin minä tulen täällä perässä kaikessa rauhassa, muuten Kassu olis kokoajan roikkunut joko poskivilloissa tai persvilloissa. Aurinkokin päätti ruveta paistaamaan, kun pääsimme takaisin kotiin.

Tulipahan vihdoin ja viimein myös puhelimesta siirrettyä kuvia, joten loppuun vielä arkistojen aarteita.

Ensimmäisenä saa vuoron Kassu ja hoitotäti Zana. Kuvat ei todellakaan ole hyvä laatuisia, kun kuvaus kohteet on niin eläväisiä.

Kassu hoitaa Zana tätiä. Korvat, silmät ja varmaan hampaanvälitkin loistaa puhtaudellaan, kun Kassu paneutuun tädin hoitoon.

Pieni tilaihme Mondeo on myös testattu ja hyvin mahtuu yksi kappale kessuja ja yksi kaukkareita, vai miten se nyt olikaan.
Mahtuivat kun Kassu vain muisti antaa herra ylhäisyydelle eli Impulle tarpeeksi tilaa. Kotiin tulomatkalla (josta ei ole kuvaa) herrat nukkuivat tyytyväisinä, Imppu vallaten yli puolet takapenkistä ja Kassu pää Impun pepun päällä. Kassun ei ainakaan varpaita paleltanut, kun hautoi niitä Impun persvilloissa.

Loput kuvat onkin syksyn ja talven ajalta.

Lähdetään liikkeelle tuoreimmasta eli kaupunki reisulta räpsy. Joku on taas ajankulukseen leikkinyt kameralla ja Kassukin on päässyt kuviin. Oikean suunnanpaikalliset ehkä tunnistavat kaupungin.

Meillä jokainen joutuu kuskiksi. Joku päivä viellä voi tulla paku kaasupohjassa vastaan ja ratin takaa näkyy vain paljon karvaa ja yksi pieni tassu joka morjestaa vastaan tulijoita.

Pojat joulutunnelmissa.

Sunnuntai aamujen avarat luonnot meneillään. Jääkarhut on IN. Kalat ja apinat OUT.

Lauantai iltaisin Kassu on pöydän alla... tai miten sen nyt ottaa.

Impun ja Kassun ensukohtaaminen.
Ei ihme ettei Imppu oikein ymmärtänyt mikä tuollainen pieni karvakasa on. 

Kassun oma pahviloota Forssassa. Nykyään se vaan rupeaa käymään pieneksi, mutta kun lelut potkii ulos niin kyllä sinne vielä mahtuu.

Kuva otettu 25.11.2012