Eläintenystävänpäivä

Jostain olin lukevinani, että eläintenystävänpäivää vietetään 16.2. No yhtä tyhjän kanssa miten oli, mutta meillä on ystävänpäivä aina.

Kassu on päässyt parina viime viikkona pentuiltaan riehumaan ikätoveriensa kanssa. Yllättävän hienosti herra on osannut käyttäytyä, mitä nyt hyppäsi nappulasäkkien päälle ja sieltä mätti tassuillaan kavereitaan päin näköä. Hieman aremmat kaverit Kassu osaa jättää rauhaan ja uskotaan kun kielletään ettei mennä itse napostelemaan keksejä laareista.

Hampaat on saanut kyytiä. Etu ykköset keikkuu jo joka suuntaan (juuri äsken todettu) ja ylhäältä on ruvennut puskemaan kulmurit. Kulmureita vaille taitaakin olla jo hampaat puhjenneet (posket hieman hämärällä tiedolla). 

Kassun ilta traditioksi on tullut Impun sisälle hakeminen. Ei ole riemulla rajaa, kun herrat peräkanaa sisälle kirmaa. Muutamana iltana Kassu on meinannut saada köniinsä, kun on uskaltautunut tunkemaan päänsä Impun kanssa yhtä aikaa ruokakuppiin. Imppu kylläkin jättää kupin jälkiputsauksen Kassun huoleksi.

Ehkä jossain vaiheessa pukkaa myös kuvaa Kassun hoito tädistä Zanasta. Hieman oli epäonnistuneita otetut kuvat ja enkä edes muistanut niitä tähän hätään koneelle siirtää kun puhelimella yritin heistä kuvaa saada.

Mutta siirrytään niihin meidän ystävänpäivä kuviin.

Kassu sai aamulla possunkorvan nakerrettavakseen ja hyvää taisi olla.

Kassu keksi itselleen piilopaikan Impulta. Kiva onkalo räystään alla missä ryömiä.

Kun on pieni niin täytyy kiivetä korkealle, jotta näkisi kauemmaksi.

Kassu kävi tutustumassa Impun mökkiin. Huisin hauskaa oli katsella ikkunasta mitä pihalla tapahtuu.

Isoveljen ja pikkuveljen hellähetki.

Meille ei tulla ilman että joku huomaa.
Imppu näyttää mallia Kassulle.