Kevät

On lenkkeilty ja kahlattu lumihangessa, jopa välillä ryömitty ja kontattu, kun on ollut niin paksulti lunta.

Ollaan odotettu kärsimättömän näköisenä, kun joku riehuu lenkillä kameran kanssa, eikä matka jatku.

Ollaan odotettu kyllästymiseen saakka.

Yritetty vetää kuvaajaa perässä, kun se ei ymmärrä jatkaa matkaa.

Hermostuttu kuvaajaan ja vaihdettu auringonotto paikkaa rauhallisemmille vesille.

Yritty kaikin tavoin saada nameja, kun se kuvaaja taas kuvaa.

Mutta ollaan sitä joskus jaksettu poseerata sen verran, että kuvaaja on saanut onnistuneita otoksia.

Ja nautittu kevät auringosta raskaan lenkin päälle, eikä olla jaksettu välittää kuvaajasta, joka taas riehuu sen hiivatin kameran kanssa.

No on sitä kaikkea muutakin ennätetty.

Kuvaaja on jopa luopunut aina välillä kamerastaan ja vaihtanut sen haravaan, jotta tarhat olisivat puhtaat.

On oltu nokikkain, siis Misse ja Tsäkur. Tuo viha rakkaus pari. Tsäkur se ei aina edes huomaa pienen pientä "kaukkari peto" Misseä. Varsinkaan silloin, kun autolla pääsee. Tosin Misse kyllä huomasi ja oli häntä pörheellään. Mutta sopivan tilaisuuden tullen Tsäkur jaksaa muistuttaa kuka on pomo ja kuka alamainen. Vastapainoksi Misse käy puuta raapimassa poikien nenän edessä niin, että kaarna lentää.

Misse on käynyt pihakoivun latvassa, tosin se koivu oli sitä ennen kaadettu.

Iwan on päässyt autoilemaan henkilöautoon ja kertonut mikä on sovelias paikka pienelle pojalle... se paikka nimittäin löytyi etupenkin puolelta, joka myös oli herran käynnin jälkeen myös sen näköinen, että siinä oli joku pieni maannut karvoineen ja kuolineen.

Mutta tästä on hyvä jatkaa alkanutta kevättä.