Lehtirannan Wolflimit

Mitä kaikkea onkaan ennättänyt tapahtumaan? Natku (Waatan Lolium) aloitti alkuvuodesta agility kisa uransa. Muutamat kisat käytiin kevään aikana juoksemassa ja plakkariin saatiin ensimmäinen luva hyppy radalta.  Natku palkittiin myös Koirakerho Tassujen vuoden 2022 näyttelykoiraksi. ATT 10.4.2023   Waatan Lolium Vuoden 2022 Näyttelykoira Koirakerho Tassut  Kevään aikana lähdettiin myös hakemaan oppia hoopersiin ja eksyttiin Marianne Asikaisen oppiin. Täytyy todeta, et ihan huikea vuosi on ollut Mariannen opissa. Hoopers lajina on avautunut aivan uudella tavalla ja huikeita onnistumisia ollaan saatu. On onni päästä sellaisen valmentajan oppiin, jonka kanssa ajatus menee synkassa, joka potkii eteenpäin ja huutaa riemusta onnistumisen hetkellä valmennettavien kanssa. Toukokuussa Natku pääsi palkintotoimisto maskottikoiraksi ja samalla kehään pyörähtämään Tassujen ryhmänäyttely viikonloppuna. Ei ollenkaan huonosti pyörähdetty, kun tuloksena paras uros (oli jopa kilpakumppanei...

Elokuussa jatkettiin näyttelyissä pyörähtelyä. Ensimmäiseksi suunnattiin Mäntsälän ryhmänäyttelyyn.  Ei ollut pelkoa kehästä myöhästymisestä, kun jotenkin meni aikataulutus poskelleen ja Mäntsälän häämöttäessä alettiin katselemaan kelloa... Jotenkin oli illalla aikataulua miettiessä jäänyt yksi tunti vuorokaudesta unohduksiin ja oltiin tunnin etuajassa liikenteessä. No saipahan ihan rauhassa asettua aloilleen ja matkan rypyt oikoa poikien turkeista. Tuomarina kessuilla oli Saija Juutilainen. Natku paineli totuttuun tapaa maanvetovoimaa kohden nenä vipottaen. Tällä kertaa sentään kivikylän nakki vei voiton seistessä. Kassukin muistettiin herätellä häkistään, mutta kehästä pappa meinasi kesken juoksun rynnistää ojaruohoja haistelemaan ja samalla melkein handlerikin kampattiin. Natku sai tyytyä erittäin hyvään luokka voittajana. Kassu sen sijaan porskutteli kolmanneksi parhaaksi urokseksi ja samalla pokkasi rop veteraani sijan. Sade alkoi sopivasti vasta kehän loputtua ja sadetta saat...

Lauantaina tuli käytyä Lammin ryhmänäyttelyssä. Nakeroa ei paljoa esiintyminen kiinnostanut, vaan maan vetovoima veti nenää kohti ruohonjuuritasoa. Ilmeisesti Nakeroa täytyy moittia kehässä, jotta hän petraa. Tuomari kun totesi, voisi olla ryhdikkäämpi, niin Natku pörhensi samantien rintakarvojaan ja unohti ruohonjuuritason tutkimisen. Kassu pappa sen sijaan unohdettiin häkkiin köllimään ja sieltä hän joutuikin pölhämystyneenä suoraan areenoille. Pappa oli sen verran uninen, ettei edes muistanut ääntään avata kehässä, vaan vasta kehän jälkeen. Tästä kaikesta huolimatta Natku Avo Eh1 ja Kassu Vet Eri1 Sa Pu3 Rop-Vet Sunnuntaina pappa pääsi filmattavaksi ruusukkeensa ja pyyhkeensä kanssa, niin samalla Natku pääsi harjoittelemaan poseeraamista. Hieman on vielä Natkun kanssa treenaamista, mutta kyllä pikku hiljaa Nakerokin alkaa keksimään mistä on kyse, vaikka vaan paikallaan pönötetään.

Mihin taas tämäkin kesä on hujahtanut??? Natkun 2v synttärit meni ja hujahti jo toukokuussa. Samalla tuli vuosi täyteen ilman laumanvartijaa talossa. No nämä kaksi harmaata vartijaa ja varsinkin Natku osaa olla vakuuttava sille tuulelle sattuessaan, vaikkakaan ei Kassu huonoksi kakkoseksi jää. Pojat ottivat vakuuttavan vahtikoiranviran haltuunsa ja en kyllä vieraana tulisi ihan heti sormiani tunkemaan samaan aitaukseen, varsinkaan jos tämä räkää suoltava kaksikko olisi kaksinaan vastassa, sen verran vakuuttavasti kaksikko osaa ilmoittaa tulijoista.... loppu viimein kuitenkin roikutaan aidalla rapsutuksia kerjäämässä. Natku pääsi helatorstaina ottamaan pikaiset aksa epis startit ja ihan kivasti pikkuherra meni, vaikka pitkästä aikaa ekaa kertaa oltiin ulkokentällä ja vieraita koiria kentän laidalla. Hieman lähdössä tahdottiin vilkuilla olan yli selän puolella olevia koiria, mutta radalla ne onnistuttiin unohtamaan. Ja onnistuttiin sentään tuomaan muutama raatolelukin palkintoina kotiin....

Aurinkoiset kelit ovat kyllä nyt tänä alku keväänä hemmotelleet. Poikia tämä asia ei haittaa, kun auringossa on mukava köllötellä ja aurinko ei vielä liikaa lämmitä. Ei ole oppi verenperintönä kulkenut, kun Natku päätti tippua jäihin. No kyseessä sentään oli vain iso kokooma oja, mutta jos ei omin neuvoin olisi ylös päässyt, niin olisi saanut ohimoita rapsuttaa miten ylettyisi nostamaan karvaturriaisen takaisin penkalle. Pienen kastautumis retken jälkeen olikin hyvä aloittaa kevättyöt ja kyntää pellon päistettä. Tosin ei tuo Natkun klyyvari kovin kummoista kyntöjälkeä saanut aikaiseksi jäiseen peltoon.