Lehtirannan Wolflimit

Ikinä, ei ikinä ole niin kiire, etteikö olisi aikaa bilettää erinomaisesta syystä! * Pimpula, Pampula, Homekorva, the Iwana Julma * täyttää kaksitoista vuotta Tuo raivostuttavan rakas karvakorva, joka osaa koetella päivästä toiseen pinnan pituutta. Putsaa varmasti kaiken pöydälle unohdetun ruuan ja tyhjentää sohvat tyynyistä, kun ne ovat parempi sisustus elementti keskellä lattiaa, kuljettaa villasukkia yön pimeinä tunteina uusiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja levittäytyy kulkuväylälle pitkäkseen, jotta muiden talouden liikkuvaisten notkeus pysyisi ennallaan, kun joutuu taiteilemaan ohitse. Hieman jo takajalka elää omaa elämää ja välillä pää tekee suunnanmuutoksen nopeammin kuin jalat, mutta se ei haittaa norsun lailla posliinikaupassa tömistelyä... tosin kun ruuasta on kyse, niin kaikki raajat ovat nenän johdatuksella menossa samaan suuntaan ja LUJAA! Sohvalle, pöydälle ja vaikka varmaan katollekin kiivettäisiin, jos vain siitä ruokaa saa. Talven aik...

Vuoden viimeistä päivää viedään ja tuntuu, ettei vuodesta ole vielä puoltakaan vietettynä. Kiireinen vuosi takana, vaikkakin harrastus rintamalla ollaan hölläilty kiireiden vuoksi. Blogikin on tästä kiireestä jalkoihin jäänyt ja päivittelyt ovat jääneet, vaikka tasaiseen tahtiin kaikkea on tapahtunut. Jotenkin vielä on niin tuoreana mielessä alkuvuoden suunnitelmat, kun pohjoismaa turneeta suunniteltiin ja alettiin pikku hiljaa myös toteuttamaan suunnitelmia. Tästäkin kahden viikon kilometrin nielentä reissusta on jo kahdeksan kuukautta. Näyttely rintamalle oli asetettuna yksi tavoite. Tavoite saada Kassulle kolmas pohjoismaan valionarvo ja sen myöden pohjoismaiden valionarvo. Se täyttyi kuuluisalla pohjoismaa turneella. Vaikkakaan ulkomailla ei ollut tarkoitus tänä vuonna seikkailla, niin silti ennätettiin kolme reissua heittää neljään eri maahan. Rally-tokon puolella ei sitten tavoitteisiin ylletty läheskään. Ei ole RTK2 takataskussa, mutta hommattiin edes se yksi hyväksytty tu...

Joko siitä päivästä on mennyt viisi vuotta, kun maailman näki duracel viisikko? Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on viiteen vuoteen riittänyt.  Monta vuotta jo näihin aikoihin olen ajatellut, että ensi vuosi on temmoltaan rauhallisempi ja niin taas vuoden kuluttua voin vain huokaista jatkuvaa vauhtiamme. Täten voitaneen kajauttaa onnittelut viisi vuotiaalle Kassulle - Waatan Daucukselle! Tavoitteita tai suunnitelmia ei menneelle vuodelle juuri laitettu. Nyt kun katselen vuotta taakse päin voin vain huokaista ja todeta, että monta vuotta mukana kulkeneen mopon jarru on hirttänyt pahemman kerran ja vauhti ei tunnu hidastuvan. Jos hieman kertaa vuoden tapahtumia.... Heti synttäreiden jälkeen jäätiin hieman lepuuttamaan ja käytiin yhdessä suomen näyttelyssä pyörähtämässä hyvin tuloksin. Aksaan panostettiin ja käytiinkin parit epikset epistelemässä ja napattiin Forssan Palveluskoirien seuramestaruuksista mölli maksien kakkossija. Jälleen kerran hull...

Tahti ei juuri rauhoittunut ulkomaaturneelta kotiutuessa. Kun kerta vauhtiin oltiin taas päästy, niin ei jääty Tampereen jälkeen laakereille makaamaan. Heti seuraavana viikonloppuna oli edessä tupla näyttely viikonloppu. Ensiksi lauantaina pyörähdeltiin Kosken ryhmänäyttelyssä. Kehä kierroksen aloitti Lennu, mutta leidi ei ollut samaa mieltä kehän kiertämisestä ja tuomarille haistateltiin pitkät ja todettiin lääpi ittees vaan... mua ei tarvi lääppiä. Kessuja oli ilmoitettuna 8 kappaletta ja kaikki paitsi tassu vammasta kärsivä Elmo (W. Elymus) oli paikalla, vaikka olikin tullut tuomari muutos. Tuomarina oli Esko Nummijärvi. Kassu ei tarvinnut olla ainut Waatalainen, kun pikku Siru (W. Hibiscus) oli myös kilpailemassa. Ei voi haukkua, että löyhäkätisesti oltaisiin eriä ja sa:ta annettu. Kassu oli ainut uros, joka ansaitsi sa:n ja oli täten myös PU1. Pikku Siru esiintyi hienosti, mutta oli ilmeisesti vielä turhan pentumainen olemukseltaan ja sileä Eri luokka kakkosena. Näyttely...

Huhtikuun puolen välin jälkeen koitti pitkään suunniteltu ja odotettu retki. Torstai aamusta alkaen oli tohinaa, kun valmisteli koti hommat ja viimeisteli tavarat. Kun kaikki oltiin saatu pakattua omien ja Kassun tavaroiden osalta, niin alkoi ensimmäisen reissukaverin odottaminen. Aida tuli jälleen ilahduttamaan Kassua reissukaveriksi. Aida tosin ei ollut ihan otettu, kun joutui Kassun palvonnan kohteeksi.... ja ennätti Aida karkaamaakin, sillä välin kun kotiväen kans kahviteltiin... herrasmiehenä Kassu oli avustanut Aidan karkumatkaa ja kaivanut montun portin ali. Aida sentään oli jäänyt oman auton viereen odottelemaan, eikä karannut sen kauemmaksi. Illan edellä saapui loppu seurue, kun Sirpa & Valo ja Jaana & Mein Vito saapuivat noutamaan retkikunnan viimeisiä jäseniä.  Sää ei suinkaan suosinut retkemme alkua, kun myrskyä oltiin merelle luvattu ja sade riepotteli Turun satamaa meidän sinne saapuessa. Laivalla maittavat ruuat nauttimaan ja sen jälkeen saikin jo ...