Lehtirannan Wolflimit

Bilekauden huipentuma koittaa tänään, kun neljäs ja viimeinen  poppoomme nelijalkainen poika täyttää vuosia. No kukahan muukaan se voi olla kuin arvokkaasti vanhentunut juhannuspoikamme Roope. Katsokaa nyt kuinka harmaa se on jo. Roope saa viettää "eläke" päiviään talon kaikki valtiaana kuninkaana ja hallita valtakuntaansa hänen korkeutensa haluamallaan tavallaan. No jaa.. jos ei ihan eläkeläinen niin veteraani ainakin. Harmi vain ettemme ikinä päässeet veteraani kehiin kokeilemaan menestystä. Pk-touhut ovat olleet jäähyllä sairastelujen vuoksi (viime vuoden hiiva korvat ja tämän vuoden eturauhanen). Tosin olemme me jonkin verran harrastaneet kuitenkin takapiha treenaamista et voidaan edes sanoa rintarottingilla "kyllä me kotona osataan". Jos aioimme vielä enemmissä määrin harrastaa niin silmät täytyisi peilata ja katsoa millaiseksi kaihi on kehittynyt. Välillä kun tulee tunne et koira on puolisokea. No tämä tunne tuli välillä kyllä jo silloin, kun kaih...

Mitä elämä olisikaan ilman yhtä vaaleaa, sadekautena ruskeaa, ojan penkkaa tuhnuttavaa, kaiken syövää ja maistavaa, itsepäistä ihmisenmieltä joka on pata laiska duracel pupu, jonka ikää monikaan ei usko todeksi. No kukas muukaan tämä vastakohtien vastakohta voi olla kuin ikinuori 11 vuotta  täyttävä Nauravapoika, sydänten murskaaja ym. monenmoisilla lempinimillä tunnettu vanha herra Tsäkur. Ja eikun kuvaa kehää meidän "nuorikosta". Tämäkin onnistunut otos meidän kuvauksellisesta papasta vaati melkein kuvaajan varpaiden kastelun kylmään ja limaiseen oja veteen. Yöäääk.  Mutta se kuva onnistui kuitenkin. Samaisessa yököttävässä ojassa pappa tykkäsi mennä tuhnuttaa (mitä iljettävämpää vettä sitä hauskempaa). Melkein koko koira hukkui ojaan.. tai no ainakin siellä olleen heinän sekaan. Kyllä tuo vaalea tupsukka on pappa, eikä suinkaan jätti kokoinen voikukka. No kun kerran pappa on niin kuvauksellinen, niin niitä epäonnistuneitakin otoksia tuli tusinakaupall...

Eilen 14.5 saatiin taloon toinen 10v., ainakin hetken ajaksi. Nimittäin suuri pieni kaukkarin sukuinen peltojen Kuningas Misse täytti pyöreän kympin. Misse jatkaa toisena kevään/ kesän bilekautta. Tästä se tiivis bilettäminen alkaa, kunnes Roope sen päättää 23.6. Tsäku siinä välissä ehtii myös omat synttarinsä viettämään ja saa mittariin kunnioitettavat 11 vuotta. Mutta seuraavaksi tämän hetken suurimmasta sankarista muutama aamuinen kuva. Misse nauttii kevään ensimmäisistä kesä päivistä ja lekottelee tyytyväisenä ruohikossa. Iwan ja Tsäkur sen sijaan etsivät varjopaikkaa. Suurin pelko vain on Tsäkurin kopin nitkahtaminen. Vielä ei ole mitään tapahtunut, mutta jos lämpö alkaa Tsäkuria pännimään niin hyvin äkkiä herra on kaivanut mahtavan montun koppinsa alle. Alustavia tutkimuksia kopin ymmärillä on jo tehty. Misse ja Iwankin on lähentyneet. Eilen illalla Misse oli ilmeisesti synttäri huumasta sekaisin ja meinasi tehdä virhe arvion. Olimme iltaa istumassa pihalle Iw...

Jalat ovat sentään jo turvassa, mutta mustelmilla kylläkin.. siis omat jalat. Roope joutui luopumaan tulevasta ja "loistavasta" veteraani kehien valloituksesta ja palleistaan. Tai no pallit ainakin lähti ja humoristisena vitsinä heitin ilmoille et me lähdetään tanskaan hakemaan silikonipallit. Roopella alkoi eturauhanen vaivaamaan ja sen seurauksena tuli aiheelliseksi miettiä leikkausta. No nyt se on sitten tehty ja kauluristakin jo päästy eroon. Ei kymmenisen päivää rittänyt siihen, että Roope olisi oppinut liikkumaan kaulurin kanssa. Siinä rytäkässä sai kyytiä oven pielet ja eteen osuneet jalat. Jos ensimmäisellä yrityksellä ei päässyt niin otettiin hieman vauhtia, jos vaikka sitten olisi päässyt esteen ohi. Kaulurista tämän ryminän jälkeen jäi jäljelle harmaa teippi möykky. Tais mennä useampi metri ilmastointi teippiä, kun herran kauluria sai paikkailla ja yrittää saada sitä pysymään kasassa. Herra päivä leikkauksen jälkeen erittäin yrmeänä, kun hänelle on tuollai...

Ei ikinä uskoisi, että tuo äidin oma mussukka on neljä vuotta jo kiukutellut, kun ruoka ei tule ajoillaan, on liian kuuma tai märkä ym. No jos on kiukuteltu niin on saatu monet naurutkin nauraa ja paleltuneita sormia lämmitellä lämpöisen karvan joukossa. Vieläkin tosinaan herra luulee olevansa se pieni rääkyvä karvapallo ja yrittää kavuta syliin tutumaan. Tosin jos peppu on sylissä niin pää ei mahdu, joten kompromissi on täytynyt tehdä ja lepuuttaa vain toista päätä sylissä. Näissä tunnelmissa oikein aurinkoista kevättä. Me tästä lähdemme nuuskimaan, josko synttärikakkua jo tuotaisiin tuvan uumenista.

No ei ole tämäkään vuosi lähtenyt vauhtiin kaikkein parhaimmalla tavalla. Mutta jos aloitetaan ihan alusta, kun kaikki meni vielä niin kuin oli suunnitellut. Alkuvuodesta pojat saivat viikon verran olla hoitokoirina. Imppu oli mumminsa luona kiukuttelemassa, kun joutuu yksin olemaan pihalla ja on niin kauhee nälkä ettei edes pisille muista mennä ym. ym. mitä nyt mummin hermojen kiristämiseksi voisi keksiä. No Tsäku oli kotihoidossa ja oli nauttinut täysin rinnoin 10 tähden huolenpidosta. Hoitoviikon ajaksi kun sattui suomeen vielä paukkupakkaset, eikä Tsäkulla ollut edes kunnon talviturkkia niin sai extra hemmottelua ja paapomista. Herra suoritti päivän tarha ulkoilunsakin kahdessa erässä ettei vaan vilu pääse yllättämään. Roope nyt on tursunnut kuin pullataikina, kun on ollut kylmää ja herralla epäiltiin kusitulehdusta vuodenvaihteessa niin eipä olla edelleenkään tehneet yhtään mitään. No tästä Roopen kusitulehduksesta aasin häntä, kun mikään ei mene niin kuin suunnittelee. En...

Syksyn aikana on jonkin verran kamera räpsinyt. Paljoa ei ole ehditty kuvaamaan, mutta jonkin verran silti. Mutta näin loppuvuodesta on hyvä koota syksyn ehkä onnistuneimmat kuvat nuorimmasta vanhimpaan. Ainut joka kuva rykelmästä puuttuu on Roope. Sillä menee erittäin pulleesti ja tiukka laihdutus kuuri alkaa vuoden vaihteen jälkeen. Jos vaikka kehdattaisiin mennä treeneihin ja  näyttelyihin ensi kesänä, eikä hiiva tulehduskaan vaivaisi, joka on tänä vuonna kiusaa tehnyt.