Lehtirannan Wolflimit

Ei ikinä uskoisi, että tuo äidin oma mussukka on neljä vuotta jo kiukutellut, kun ruoka ei tule ajoillaan, on liian kuuma tai märkä ym. No jos on kiukuteltu niin on saatu monet naurutkin nauraa ja paleltuneita sormia lämmitellä lämpöisen karvan joukossa. Vieläkin tosinaan herra luulee olevansa se pieni rääkyvä karvapallo ja yrittää kavuta syliin tutumaan. Tosin jos peppu on sylissä niin pää ei mahdu, joten kompromissi on täytynyt tehdä ja lepuuttaa vain toista päätä sylissä. Näissä tunnelmissa oikein aurinkoista kevättä. Me tästä lähdemme nuuskimaan, josko synttärikakkua jo tuotaisiin tuvan uumenista.

No ei ole tämäkään vuosi lähtenyt vauhtiin kaikkein parhaimmalla tavalla. Mutta jos aloitetaan ihan alusta, kun kaikki meni vielä niin kuin oli suunnitellut. Alkuvuodesta pojat saivat viikon verran olla hoitokoirina. Imppu oli mumminsa luona kiukuttelemassa, kun joutuu yksin olemaan pihalla ja on niin kauhee nälkä ettei edes pisille muista mennä ym. ym. mitä nyt mummin hermojen kiristämiseksi voisi keksiä. No Tsäku oli kotihoidossa ja oli nauttinut täysin rinnoin 10 tähden huolenpidosta. Hoitoviikon ajaksi kun sattui suomeen vielä paukkupakkaset, eikä Tsäkulla ollut edes kunnon talviturkkia niin sai extra hemmottelua ja paapomista. Herra suoritti päivän tarha ulkoilunsakin kahdessa erässä ettei vaan vilu pääse yllättämään. Roope nyt on tursunnut kuin pullataikina, kun on ollut kylmää ja herralla epäiltiin kusitulehdusta vuodenvaihteessa niin eipä olla edelleenkään tehneet yhtään mitään. No tästä Roopen kusitulehduksesta aasin häntä, kun mikään ei mene niin kuin suunnittelee. En...

Syksyn aikana on jonkin verran kamera räpsinyt. Paljoa ei ole ehditty kuvaamaan, mutta jonkin verran silti. Mutta näin loppuvuodesta on hyvä koota syksyn ehkä onnistuneimmat kuvat nuorimmasta vanhimpaan. Ainut joka kuva rykelmästä puuttuu on Roope. Sillä menee erittäin pulleesti ja tiukka laihdutus kuuri alkaa vuoden vaihteen jälkeen. Jos vaikka kehdattaisiin mennä treeneihin ja  näyttelyihin ensi kesänä, eikä hiiva tulehduskaan vaivaisi, joka on tänä vuonna kiusaa tehnyt.

Tässä on ne paljon puhutut hienot kopit ja tarhat. Se on kun timpurit innostuu niin kopin koollakaan ei ole rajoja. On sit muuten ekologinen koppi. Vanhat makasiniin laudat sai uuden käyttötarkoituksen kopin seinistä, eikä vanhat katto pellitkään menneet hukkaan. Täysin uutta on lattian vanerit ja ikkunan pleksi, joka sekin oli hukkapala kaupassa. Mökit on maalattu piha miljööseen sopiviksi, joten tästä voimme päätellä minkä värisiä rakennuksia pihasta löytyy. Tarhat nyt vielä on vähän teko vaiheessa. Tolpat on katkaisemati ja hiekka tuomati, mutta kaikki aikanaan. Ehkä ensi kesänä tarhoissa kasvaa kunnon nurmikin. Etu alalla on Tsäkurin tarha ja takana Iwanin. Laudat ja tolpat ovat nekin kierrätys tavaraa ja Tsäkurin tarhan ovi. Kuva on otettu pitkään muistettavana päivänä. Koko päivän he olivat sovussa rinnakkain, mutta illalla se tappelu tuli, jossa Tsäkurilta lähti kynsi ja anturan pohja halki. Nyt jo antura alkaa olemaan melko hyvässä kunnossa ja viimeisiä antbiootte...

Kuukauden päivät on muutosta vierähtäneet. Vielä ei pojat ole saaneet raitisilma myrkytystä, elikkä melkein hengissä ollaan. Ei tuo muutto paljoa päänvaivaa ainakaan pojille aiheuttanut. Heistä taitaa olla vaan hauskaa, kun saavat katsella peltojen yli maisemia. Niin ja ne uudet kopit... taisivat kumpainenkin ihastua, kun on ikkuna pihalle päin ja oma terassi jolla voi pötkötellä. Hieman nyt Impun tarhaa on saanut vahvistaa eli kaikki puu osat vuorattu pellillä tai verkolla.... sattuu herraa aina välillä vit******** kun ei saa herkkuja tai joku pölvästi on kehdannut tulla naapuri pellolle puimaan juts sillon, kun tuuli käy tarhaan päin. Tsäkurille heti alkuunsa tehtiin vahva tarha ja kaikki varmistettiin niin ettei sieltä pääse ulos, eikä ole ainakaan vielä päässyt. Uhkasin kyllä kumpaistakin et laitan villahousuista tolpan nokkaan roikkumaan, jos ei pysytä tarhoissa. Millenium-kissa Misse ei ole ollut moksiskaan koirista, eikä koiratkaan jaksa Misselle kiukutella. Missestä on vaan...

Tällä klaanilla koittaa muutoksen aika... Meinaas aijomme pakata tavaramme ja muuttaa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Iwan joutuu jättämään lapsuuden kotinsa ja välimatka sisaruksiin kasvaa niin ettei niiden kanssa enään jutustella peltojen yli. No Tuikku mummi on lupautunut ottamaan pikku herran aina välillä yökylään, ettei ihan vieraannu. Tsäkur se onkin vanha konkari paikan vaihtamisessa, mutta saa nähdä mitä herra tuumaa, kun saa olla tästä lähin melkein 24h ulkona. Ei pääse enään sisälle luitaan hautomaan paksun räsymaton päälle. No jos pojat saavat melkein raitisilma myrkytyksen uudessa paikassaan niin saavat ne myös varmasti ens alkuun uuden vihamiehen. Nimittäin peltojen kuninkaan ja hiirien kauhun..  millenium kissa Missen eli 9 vuotiaan sekasikiön, joka omaa koirien tavat... taitaa asustaa pieni koira kissan sisällä. Mutta tämä klaani rupeaa laittamaan räsymattojaan ja puruluitaan pakettiin, jotta voimme ne myös muuttaa. Tsäkur on muuten innokas muutto apuri... Rikk...

Jo vain on puoli vuotta vierähtänyt. Puolet kujeistakin on kujeiltu.. tai ainakin toivottavasti. Tämä lauman pomo/ blogi sihteeri ym. ym. on leipä työnsä kanssa ollut niin kiireinen, että tietotekniikka ja sen ihmeet ovat melkein vallan unohtuneet.. koirat sentään ollaan muistettu, vaikka välillä olisi se oma pääkin kadonnut ellei se olisi hartioiden välissä kiinni. Vuosia on kaikki kolme ehtineet täyttää. Impulle tuli 3v plakkariin ja järkeä toivottavasti yhtä paljon... tosin taisi matkalla kadota. Tsäku sai täyden kympin täyteen, mutta käytös on ollut ala-arvoisen veroista. Kaikki pahat on tehty... tarhan oveen revitty/ syöty reikä, nappula pussille muutamaan kertaan murtauduttu.Tsäkun kyynärpääkin on tänä kesänä pysynyt kunnossa. Roope taasen alkaa lähestymään veteraani ikää, elikkä seitsemän vuotta tuli plakkariin ja hiiva tulehdus korvaan. Tottista ollaan yritetty treenata ja metsään myös yritetty enättää, mut näillä työvuoroilla ne ovat jääneet melkolailla yritykseksi. Mutt...