Lehtirannan Wolflimit

Yksi viisaista ja parhaimmista ystävistä on poissa joukostamme tähtenä taivaalla. 2.11.2008 Sudenpesän Baronetti "Bobi" lähti viimeiselle retkelleen taivaan vihreille laitumille nauttimaan auringon paisteesta ja kirkkaista tähti öistä. Bobia ja johtajaansa muistaen Roope ja Kotiväki.

Pitkään on jo puhuttu ja viime vuonna haastettukin suorittamaan Roopen kanssa BH-koe tänä syksynä. Monta kertaa tuli mietittyä ilmoitanko ja sen jälkeen perunko. No sitten koitti se viikko jolloin koe on. Armoton loppu viimeistely alkoi ja monta kertaa poljettiin maata jalalla, kun koiran pään sisällä olevat herneet ei kohtaa. Mutta kaikesta huolimatta lähdettiin lauantai aamuna luottavaisin mielin liikkeelle ja koe paikalle. Toivoin sisimmässäni että olisin ensimmäisten joukossa ja pääsisin ensin suorittamaan liikkeet. Mutta eihän näin hyvä tuuri voinut käydä. Oltiin sitten toiseksi viimeinen koira toiseksi viimeisessä parissa ja ekana paikalla makuussa. Paikalla makuu meni ihan hyvin siihen asti kunnes melkein slaakin partaalle ajautunut ohjaaja kuuli liikkeestä maahan käskyn tietäen että seuraava käsky on tänne. Ainoa ajatus mikä päässä oli et nyt pysyt perke**** koira siellä maassa tai tulee tunti turpiin. Ohjaajan helpotukseksi se koira pysyi ja sain kävellä hakemaan koiran ...

Iwan ja Tsäkur saavat kunnian poseerata Viikon koirakuva haasteessa tällä viikolla. Kaukkari pojathan rakastavat luontoa ja siellä myös tulee otettua hyvin paljon heistä kuvia, mutta tässä muutama kuva luonnonlapsista.

Taas on aika vierähtänyt kauhiaa vauhtia ja viime kirjoituksestakin  on aikaa pari kuukautta. No ei täällä mitään maailmaa mullistavaa ole tapahtunut, eikä olla oltu hiljaa, vaikka ei tänne olla ehditty kirjoittaa. Tsäkur ja Imppu ovat ottaneet syksyn vastaan enemmän ja vähemmän iloisesti. Silloin on kivaa kun aurinko hellii viluisia kaukkari poikia, mutta ne vesisateet. Juuri tuossa pari päivää sitten aloin Imppua tarhaan viedessä miettimään onko minulla 2 Kaukasailaista vai 1 Kaukasialainen ja poni. Oli nimittäin taas porukan juniorilta sellaiset ori hypyt et meinasin itsekin hyppiä mukana. Takajaloillaan seisten ja pukkihyppyjä esitellen sain raaha Impun tarhaan, kun ei millään meinannut tulla, kun on märkää ja kurjaa. Tsäkur nyt alituu kohtaloonsa ja lompsii tarhaan kun viedään, mutta sisälle hakiessa saa varoa, ettei ole itse kuralla kuorutettu, kun vanhus kiihdyttää ovelle. Imppu on myös käynyt tutustumassa syksyn sienisatoon. Muutama viikonloppu sitten käytiin metsässä...

Tuossa jokin aika sitten tuli käytyä kalassa ja Tsäku pääsi mukaan harrastamaan luontomatkailua. Tsäkusta oli oikein hauskaa samoilla luonnossa ja tutkia/ tarkkailla maisemia. Yksi ahvenkin mainasi Tsäkun ruuaksi päätyä, kun se pomppasi kalakassista pois. Senteistä jäi kiinni etteikö Tsäku sitä olisi laittanut parempiin poskiin. Tsäku osasi ottaa kaiken ilon irti luonnonhelmassa olemisesta. Milloin tarkkailtiin lintuja ja toisiaan sitä pyörittiin puolukanvarvuissa vinkeä virne naamalla. Tosin Tsäkurin mielestä kaikkein hauskinta olisi ollut istua jalanvieressä, kun kalastetiin, mutta herra sai tyytyä olemaan muutaman metrin päässä vedestä puuhun köytettynä. Iwankin on päässyt kalastelemaan, mutta siitä reissuista ei ole kuvia, kun oli siimat solmussa ja Imppu remmissään ompisolmussa. Kaikki mitä lähellä oli niin yritettiin syödä tai muuten vaan tuhota. Parin sentin mittainen mateen poikanenkin mainasi mennä herran suukkiin. No löydettiin me sentään jotain hyvää syöt...

Johan tuli taas pyörähdettyä Roopen kanssa näyttelyssä. No en kyllä tiedä oliko se niin pyörähdys muuten kuin kehässä. Puoli kaksitoista ypäjän raviradalle saavuttiin, kun rokotusten tarkastus loppui kahdeltatoista. No olin arvioinut et belgit alkaa viimeistään siinä puoli kaksi. No meni ihan himpan arviointi ketuilleen kun lyhytkarvaiset kolmen koon mäyräkoirat alkoivat vasta kahdelta vaikka olisi jo pitänyt alkaa kahdeltatoista. No tästä Maret Kärdin pähkäilystä sitten kärsivät Australiankarjakoirat, Australiankelpiet, Beauceronit, Groenendaelin ja Tervut ja koko muu ykkös ryhmän ja veteraanien rop sakki odotti rakennusten toisella puolella ryhmä kehien alkua. Tosin ei meistä kukaan saanut roppia. Punainen nauhan pätkä oli voitto ja moni sai tutustua siniseen, harmaaseen tai ruskeaan väriin. Mutta oli taas opettavainen reissu. Nyt tiedän että 5-6 vuotias belgi uros on vielä kasvavassa iässä, kun viime kesästä Roopelle oli tullut kaksi senttiä lisää korkeutta. Belgien tulokse t ...